Marraskuun alkupuolella uutisoitiin, että kurikkalainen noitakauppa on joutunut ilkivallan, uhkailun ja kiusanteon kohteeksi. Yle kertoi poliisin kirjanneen tapauksista jo kaksi rikosilmoitusta. Kristalleihin, tarot-kortteihin, luutuotteisiin sekä erilaisiin moderneihin noitatarvikkeisiin erikoistunut myymälä on saanut kuitenkin myötätuntoa ja puolustusta paikallisseurakunnalta, jonka kirkkoherra tuomitsi noitakauppaan kohdistetun häirinnän.
Monet esoteriaan ja uushenkisyyteen liitetyt ilmiöt jakavat nyt mielipiteitä voimakkaasti. Kirkolliskokouksessa puhuttiin pitkään joogasta ja myös tarot-korttien käyttö on herättänyt polveilevaa keskustelua.
KOTIMAA KYSYI kahdelta asiantuntijalta, Henri Järviseltä ja Aila Ruoholta, mitä mieltä he ovat kristinuskon suhteesta uushenkisyyteen liitettyihin ilmiöihin.
1. Kuka olet ja mikä on suhteesi uushenkisyyteen ja esoteriaan?
Henri Järvinen: — Olen pappi ja kouluttaja. Tänä vuonna julkaisin myös tarot-kortit ja niihin liittyvän tietokirjan.
— Olen toiminut pitkään myös uushenkisten ihmisten ja yhteisöjen parissa. En itse pidä uushenkisyys-sanasta, koska se yksinkertaistaa liikaa hyvin monimuotoista ilmiötä ja nykyajan uskonnollisuutta. Sana otetaan aina jostain käyttöön, kun puhutaan esimerkiksi taroteista ja manifestaatiosta. Monet näiden asioiden harjoittajat ovat kirkkoon kuuluvia kristittyjä, joita vain kiinnostavat henkinen etsintä ja erilaiset nykyajan trendit.
— Kokemuksellinen hengellisyys kuten länsimainen esoteria ja pietismi ponnistavat samasta aatehistoriallisesta juuresta. Molemmat ovat vastareaktioita valistuksen ajan järkiperäiselle teologialle.
Aila Ruoho: — Olen teologi ja tietokirjailija. Tein aikanaan maisterintutkielman hengellisestä väkivallasta ja sen jälkeen olen kirjoittanut aiheesta neljä kirjaa. Oma tutkimusmatkani moderniin henkisyyteen alkoi siitä, kun läheiseni hankki magneettipatjan, jonka oli määrä parantaa verenkiertoa. Sen hinta oli noin 3000 euroa. Päätin ottaa selvää, mistä vaihtoehtohoidoissa ja uushenkisyydessä on kysymys.
— Sain uuteen tietokirjaan Suomen tietokirjailijoilta apurahan ja tutustuin valtavaan määrään aihepiirin kirjallisuutta. Lopulta keskityin vain henkisyyteen Rudolf Steinerista lähtien. Haastattelin toistakymmentä enkelihoitajaa, meedioita ja uushenkisiä, jotka ovat nykyään kristittyjä teologeja.
2. Onko esoteriaan tutustuminen turvallista?
Henri Järvinen: — Mitä turvallisuus tässä tarkoittaa? Esoteerisuus on nykyään usein henkisen kasvun ja itseymmärryksen harjoittamista. Sisäinen kasvu ja elämänmuutos ovat keskeisiä teemoja niin kristinuskossa kuin muissakin perinteissä.
— Kaikenlaiseen uskonnollisuuteen sisältyy riskejä eikä kaikki ole automaattisesti hyväksi kaikille. Toisaalta hengellisyyden kuuluukin olla jollain tavalla haastavaa ja turvatonta, koska sen tehtävänä on muuttaa ihmisen perusasetuksia ja suhdetta omaan itseen, Jumalaan ja maailmaan.
Aila Ruoho: — Jos kristittynä sukeltaa näihin asioihin, se voi olla vaarallista. Voi käydä niin, että uppoaa vaan syvemmälle ja syvemmälle. Minun mielestäni kristinuskon ja henkisyyden suurin ero on siinä, että kristinuskossa katse suunnataan Jumalaan ja Jeesukseen, uushenkisyydessä omaan itseen.
3. Uhkaako uushenkisyyden ja esoterian nousu kristinuskoa?
Henri Järvinen: — Ei uhkaa. Suurin uhka on siinä, että kirkko ei onnistu vastaamaan tämän ajan ihmisten tarpeisiin. Uushenkisyyden nousu kertoo hengellisestä kaipuusta ja samalla siitä, että kirkossa on epäonnistuttu kohtaamaan ihmisten tärkeitä kysymyksiä.
— Voisimmeko luoda tiloja, joissa saisi etsiä Jumalaa omista lähtökohdistaan käsin? Kristinusko on aina elänyt vuorovaikutuksessa erilaisiin virtauksiin. Niin on tänäkin päivänä.
Aila Ruoho: — Kyllä uhkaa. Kaikki mitä nykypäivän esoteerisuus ja uushenkisyys pitää sisällään on alunperin vierasta kristinuskolle, osittain ihan vastakkaistakin. Vaikka esoteerisissa teoksissa puhuttaisiin Jeesuksesta, Jumalasta, Luojasta tai enkeleistä, ei kyse ole kristillisyydestä.
— Esimerkiksi ennustaminen ja kuolleisiin yhteydenottaminen on ehdottomasti kielletty Raamatussa. Silti monissa uushenkisissä piireissä näitä harjoitetaan ja suositellaan erilaisia meedio- ja spiritismijuttuja. Henkivallat valjastetaan väärällä tapaa ihmisten palvelukseen.
— Sanoisin, että uushenkisyys vinouttaa kristillisyyttä. Ollaanko Suomessa liian kilttejä ja hoetaan, että ei mitään huolta? Ongelmia ja vaaroja ei tunnisteta eikä hengellisyyttä ja henkisyyttä kyetä erottamaan toisistaan.
4. Ovatko tarot-kortit vaarallisia?
Henri Järvinen: — Eivät. Tarot-kortit ovat sellaisinaan vain pelikortteja. Kortteihin itsessään ei liity mitään demonista. Meidän luterilaiselle perinteellemme on jopa aika vieras tällainen dualistinen käsitys, jossa maailma olisi vain hyvän ja pahan temmellyskenttä, ja asiat olisivat kategorisesti hyviä tai pahoja.
Aila Ruoho: — Ovat. Ei tietenkään siinä mielessä, että olisin vaarassa, jos kädessäni tarot-pakka, jota selaan. Mutta sitten kun niillä lähtee ennustelemaan ja tulkitsemaan niitä, niin siirrytään vaaran pariin. Monet tarot-tulkintoja tekevät kertovat, että tulkinta ”tulee jostain”. Mutta mistä? Mikä on tämä voima?
— Vaikka niitä käytettäisiin vain psykologisessa hengessä tai pelikortteina, se on väärä viesti seurakuntalaiselle. Osaako ihminen aina erotella, mikä on vaarallinen ja mikä vaaraton juttu? Sama pätee joogaan. Osaako seurakuntalainen myöhemmin tunnistaa, mikä on harmitonta ja mikä on henkisyyden harjoittamista?
5. Millaista dialogia modernin esoterian, uushenkisyyden ja kristinuskon välille kaipaisit?
Henri Järvinen: — Hyvä lähtökohta on Jeesuksen opetuksissa. Älkää tuomitko, ettei teitä tuomittaisi. Oppituomioiden julistukset voisi jättää syrjään ja keskittyä kuuntelemaan näiden ihmisten kysymyksiä ja pohdintoja.
— Monet ajattelevat, että uushenkinen maailma on paholaisen vallassa. Mutta ovatko sitten kristityt jotenkin vapaampia tästä hämmennyksen ja erottamuksen hengestä? Jeesus opetti rakkautta, laupeutta ja myötätuntoa toisenlaisia ihmisiä kohtaan.
Aila Ruoho: — Toivon samankaltaista dialogia, kuin mitä minä käyn sisarusteni kanssa, jotka ovat Jehovan todistajia. Tarvitaan kunnioitusta ja asiallista keskustelua. Mikään ilkivalta ei myöskään ole oikein. Tietysti kristityn velvollisuus on silti varoittaa, jos kokee että toinen on kävelemässä jyrkänteeltä.
— Kunnioittavaa keskustelua tarvitaan, mutta samalla on voitava sanoa suoraan, jos jokin on epäkristillistä ja jopa vaarallista.
Ilmoita asiavirheestä