Maan pinta oli autio, tyhjä ja kuiva. Luomakunnalle tuli jano. Silloin Jumala avasi taivaan vesialtaiden sulkuportit ja täytti puolet maapallosta vedellä.
Niin kului tuhansia vuosia ja taas tuhansia vuosia, kunnes veden pinta alkoi laskea. Vettä haihtui.
– Vesi loppuu, huusivat kasvit
– Vesi loppuu, huusivat eläimet
– Vesi loppuu, huusivat ihmiset.
Jumala määräsi joukon enkeleitä hoitamaan maapallon vesiasiat kuntoon, sillä hänellä itsellään piti juuri silloin kiirettä eräiden kaukaisten linnunratojen hienosäädössä.
Enkelit tekivät työtä käskettyä ja nostivat vedenpintoja. Työn tehtyään enkelit jäivät patoaltaille vartioon. Aina välillä ne pulahtavat virvoittavaan veteen ja leikkivät vesisotaa. Silloin pisaroita lentää reunojen yli ja niitä putoaa maahan, toisinaan tihkumalla, toisinaan rankasti piiskaten.
Määritelmän mukaan sade on pilvistä putoavaa vettä eri olomuodoissaan. Suomessa puhutaan kesäsateista ja talvisateista. Kesällä sade tulee vetenä (harvoin rakeina) ja talvella lumena, räntänä tai vetenä.
Sade syntyy, kun liikkuva ilma viilentyy. Kun lämmin, kostea ilma alkaa nousta ylöspäin – esimerkiksi vuoristossa tai vastakkaisen kylmän ilmavirtauksen vuoksi – ja siten jäähtyä, se saavuttaa niin sanotun kastepisteen. Vesihöyry tiivistyy vedeksi, joka sitten omalla painollaan tulee alas.
Sadepisaroiden ja lumikiteiden synty edellyttää esimerkiksi pölyhiukkasta, jonka ympärille pisara tai kide alkaa muodostua.
Ilmatieteilijät tuntevat tapauksia, että sade ehtii kuivua ennen kuin se saavuttaa maan pinnan.
Syksyn sade on paitsi luonnonilmiö, myös mieliala. Siinä Luoja valmistaa pohjoisen ihmistä vuodenaikojen vaihteluun.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.