– Muutos on selkeä. Kun vielä pari-kolmekymmentä vuotta sitten muistotilaisuudessa oli viitisenkymmentä osanottajaa, nyt heitä on enää 25-30. Paikkakuntakohtaisia eroja toki on, ja esimerkiksi Pohjanmaalla saattojoukot ovat edelleen suuria, koska yleensä sukua on lähellä. Ja jos vainaja on nuorempi henkilö, jolla on ollut harrastuksia ja yhteiskunnallista asemaa, on hautajaisvieraita yleensä enemmän, toteaa Suomen Hautaustoimistojen Liiton puheenjohtaja Kyllikki Forsius.
Näkemyksen jakaa myös hautaustoimistoyrittäjä Petri Forsius, joka on ollut alalla 1980-luvulta.
– Käytännössä saattojoukon keskimääräinen koko on pienentynyt yhdellä saattajalla vuodessa. Ihmiset eivät enää asu maalla, joten kyläyhteisön ja tutun suvun juhlasta on tullut pienimuotoisempi perheen hyvästijättöjuhla. Oma vaikutuksensa on myös sillä, että hautajaisia on siirrytty pitämään myös arkipäivinä. Tällöin kauempaa tulevien vieraiden pääseminen hautajaisiin on hankalampaa.
Hautajaisten suunnittelussa yksi iso huomioon otettava tekijä ovat kustannukset. Henkilömäärän kasvaessa muistotilaisuuden kulutkin kasvavat, joten harvemmin enää esitetään avointa kutsua hautajaisiin eli julkaistaan kuolinilmoitusta etukäteen lehdessä. Tämä karsii tilaisuuden osanottajien määrää. Nykyään ihmiset Forsiuksen mukaan myös ohjeistavat omaisiaan tai hautajaisia hoitavaa tahoa vielä eläessään ja saattavat määrätä, ettei suuria hautajaisia saa järjestää.
– Muistotilaisuuksien henkilömäärät tipahtivat romahdusmaisesti 1990-luvun kovan laman seurauksena. Kun muut alat tointuivat, hautausalalla tilanne jäi ikäänkuin roikkumaan. Pienistä hautajaisista tuli tapa, josta on nykyään harvemmin poikkeuksia, Forsius toteaa.