Ruotsinkielisen rauhansanalaisen herätysliikkeen (Laestadianernas Fridsföreningars Förbund, LFF) piirissä on tammikuussa valmistunut selvitys, jossa pohditaan LFF-herätysliikkeen tulevaisuuden vaihtoehtoja – ollako kirkon sisällä, vai siirtyäkö sen ulkopuolelle?

Liikkeestä katsoen Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tapahtunut liberalisoituminen, naispappeus ja sekularisaatio pakottavat LFF:n jäsenyhdistykset tarkastelemaan LFF:n ja Suomen kirkon välistä suhdetta.

Asiaa on työstänyt eri jäsenyhdistyksien yhteinen työryhmä. Sen selvityksessä annetaan tulevaisuutta ajatellen kaksi vaihtoehtoa: 1) LFF jatkaa toimintaansa kirkon herätysliikkeenä tai 2) LFF perustaa yhdistyspohjaisia seurakuntia.

Selvityksessä todetaan, että vuonna 2023 LFF:n toiminnan voidaan sanoa olevan ulkoisesti hyvin varustautunut toimimaan joko itsenäisenä herätysliikkeenä kirkon sisällä tai itsenäisenä yhdistyspohjaisena luterilaisena seurakuntana.

HAASTEINA KIRKON sisällä jatkamisessa ovat ensinnäkin oppikysymykset. Selvityksen mukaan kirkon kehitys näyttää johtavan yhä liberaalimpaan suuntaan: ”Toiminta muuttuu yhä näkyvämmin tunnustuskirjojen vastaiseksi, niin että kirkko on heikentynyt tehtävässään välittää armoa maailmalle, mutta maailma on vahvistunut tuomalla omaa sanomaansa kirkkoon.”

Dokumentissa arvioidaan, että saman sukupuolenavioliittojen hyväksyminen [kirkossa] tulee olemaan suurin jakolinja sen päätöksen jälkeen, kun naispappeus hyväksyttiin.

Haasteina pidetään myös kirkosta eronneiden rukoushuoneyhdistyksien jäsenten sakramenttien ja kirkollisten palveluksien saamista. Osa rukoushuoneyhdistyksistä onkin järjestänyt kasteita ja ehtoollismessuja omissa tiloissaan.

Kolmas ongelma ovat erityisjärjestelyt, mikäli paikallisseurakunta ei voi tarjota kirkollisia palveluja miespapin välityksellä. Tämä on johtanut mm. siihen, että osa seurakunnan jäsenistä on vieraantunut ehtoollisyhteydestä.

Asioita selvittänyt työryhmä on kirjelmöinyt Porvoon hiippakunnalle kysymyksistä, jotka koskevat merkittävimpiä eroavaisuuksia Raamatun tulkinnassa ja näkemyksissä. Hiippakunnalle esitetyt kysymykset koskivat tarkemmin virkakysymystä, avioliittonäkemystä, ehtoollista LFF:n rukoushuoneissa, rippikoulua ja konfirmaatiota sekä liberalismia kirkossa.

Porvoon hiippakunta käsitteli kysymyksiä 16.5.2023 ja lähetti niihin vastauksia.

MIKÄLI LFF perustaisi yhdistyspohjaisia seurakuntia, sen toiminta ei enää olisi kirkon piirissä. Selvitys ei ota kantaa siihen, jos joku rukoushuoneyhdistys tekisi yksin tällaisen päätöksen.

Jos kirkosta lähdettäisiin, olisi päätös selvityksen mukaan vahvasti arvopohjainen, ei niinkään käytännöllinen. Muutos olisi kuitenkin perusteellinen. Se koskisi esimerkiksi liikkeen identiteetin muutoksia, jotka voisivat konkretisoitua omien pastoreiden valinnassa ja vastuussa sakramenttien toimittamista.

Oma ongelmakenttänsä olisi itsenäisen LFF:n organisaatio ja rakenne. Olisi myös järjestettävä jäsenrekisteri, yhteinen saarnaajien ja pastoreiden koulutus ja pastoraaliset palvelut.

LFF JÄSENJÄRJESTÖINEEN on tällä hetkellä suurten eksistentiaalisten kysymyksien edessä. Tulevaisuuden vaihtoehtoja pohtineen työryhmän puheenjohtaja, luotolainen Sven Grankulla toteaa, että nyt valmistunut selvitys on jatkoa vuosina 2019–2021 LFF:n piirissä käydylle samankaltaiselle keskustelulle.

– Aiempi selvitys tehtiin hieman karkeammalla tasolla. Nyt haluttiin selvittää tarkemmin, mitä varsinkin vaihtoehto kaksi merkitsisi herätysliikkeelle ja jäsenjärjestöille. Mutta oli tietysti tarpeen selvittää tarkemmin myös ykkösvaihtoehtoa, eli kirkon sisällä pysymistä, Sven Grankulla sanoo.

Grankullan mielestä oli myös hyvä, että nyt saatiin hiippakunnan vastauksia kysymyksiin.

– Vaikkakin vähän moniselitteisesti, mutta koen ymmärtäväni, mitä kirkon vastaukset tarkoittavat.

Uutta on nyt Grankullan mukaan myös, että uudessa selvityksessä analysoidaan tarkemmin kirkon sisällä tapahtunutta ja oletettua tulevaa kehitystä.

Yksi kynnyskysymys herätysliikkeelle on, hyväksyykö kirkko saman sukupuolen parien avioliittoon vihkimisen.

LFF:N TOIMINNASSA on Grankullan mukaan tähänkin saakka ollut omissa tiloissa järjestettyjä ehtoollisjumalanpalveluksia ja ristiäisiä.

– Toimittajina ovat aina olleet Suomen kirkon papit. Ylipäätään täällä Pohjanmaalla yhteytemme paikallisiin seurakuntiin ja kirkkoherroihin ovat aina olleet hyvät ja toimivat.

Sven Grankulla on ammatiltaan metallialan yrittäjä, mutta hänet on joitakin vuosia sitten vihitty myös Inkerin kirkon pappisdiakoniksi – eli papiksi. Hän kertoo, ettei kuitenkaan ole toimittanut Suomessa papillisia tehtäviä.

– Olen tosin kastanut yhden lapsen, josta tuli Suomen kirkon jäsen. Olin kuitenkin asiassa etukäteen yhteydessä kirkkoherraan ja kerroin, että toimittaisin kasteen kyseisen perheen pyynnöstä. Kyseessä ei ollut herätysliikkeeseemme kuuluva perhe, vaan perhe, jonka äiti on kasvanut Inkerin kirkossa.

Grankullan mukaan Inkerin kirkon papit eivät ole toimittaneet LFF:n rukoushuoneissa papillisia tehtäviä.

– Ehtoollisjumalanpalveluksissa olemme avustaneet ehtoollisen jaossa, kuten olemme seurakunnan kirkon messuissakin tehneet. Mutta pappi on ollut Suomen kirkon pappi.

Sen sijaan Venäjällä Grankulla kertoo toimineensa useita kertoja pappina.

– Viime vuonna kävin siellä kuusi kertaa, Laatokan pohjoisrannalla Pitkärannassa, Läskelässä ja Sortavalassa. En osaa venäjää hyvin, mutta olen työskennellyt siellä suomeksi tai englanniksi tulkin välityksellä. Liturgian voi noissa seurakunnissa toimittaa suomeksi: kansa haluaa siellä sitä ja sekä nuoret että vanhat yleensä osaavat suomenkielisen liturgian.

Tällä hetkellä Venäjälle meneminen ei Grankulla mukaan ole rajatilanteen vuoksi mahdollista.

GRANKULLA MYÖNTÄÄ, että tulevaisuutta ajatellen yksi kynnyskysymys herätysliikkeelle on, hyväksyykö kirkko saman sukupuolen parien avioliittoon vihkimisen. Jos kirkolliskokous jonakin päivänä näyttäisi avioliittokäsityksen muuttamiselle vihreää valoa, mitä LFF:n piirissä silloin tapahtuisi?

Grankulla toteaa jokaisen jäsenen päättävän itse yhteydestään kirkkoon.

– Mutta luulen, että menisi vaikeaksi sitten ihan täydellä mitalla tehdä yhteistyötä kirkon kanssa. Se riippuisi siitä, miten yhteistyö toimisi paikallisella tasolla ja minkälaisen kannan paikallisen seurakunta ja kirkkoherra ottaisivat näissä asioissa.

Myös jäsenjärjestöinä oltaisiin Grankulla mukaan uudessa tilanteessa.

– Silloin sitä kakkosvaihtoehtoa pohdittaisiin kyllä uudella tavalla. Olisiko silloin mahdollista jatkaa kirkon sisällä? Jäsenyhdistyksetkin koostuvat henkilöistä.

”Minä haluaisin antaa kaikille sen mahdollisuuden, että jatkaisimme vielä kirkon sisällä toimivana järjestönä.”

TAMMIKUUSSA VALMISTUNUTTA selvitystä käsitellään LFF:n jäsenjärjestöissä tämän kevään aikana. Onko työryhmän puheenjohtajalla arviota siitä, kumpaan vaihtoehtoon – siis kirkon sisällä pysymiseen vai siitä irtautumiseen – jäsenistön keskuudessa mahdettaisiin enimmäkseen kallistua?

– Luulisin, että tässä vaiheessa suhtaudutaan positiivisemmin ykkösvaihtoehtoon, eli kirkossa pysymiseen. Kun nimenomaan piispan ja kirkkoherrojen taholta on todettu, että pystyisimme kyllä yhdessä toimimaan, viettämään messuja rukoushuoneissa.

Grankulla viittaa myös siihen, että rukoushuonemessut ovat myös ”logistisesti” käytännöllisiä.

– Meillä Luodossa kolmessa rukoushuoneessamme kokoontuu sunnuntaisin jopa 1 400 ihmistä. Olisiko käytännössä mahdollista, että tämä ihmismäärä kokoontuisi seurakunnan kirkkoon?

Hän lisää, että herätysliikkeen jäseniä osallistuu tietysti myös seurakunnan toimintaan, jumalanpalveluksiin ja muuhun.

Viimeisten vuosikymmenien positiivista kehitystä on Grankullan mukaan se, että LFF:n rukoushuoneyhdistyksien jäsenet osallistuvat ehtoolliselle paljon useammin, kuin ennen.

– He ovat löytäneet sen suuren lahjan, minkä me saamme sakramentin kautta. Halutaan osallisuus Kristuksen ruumiista ja verestä. Mutta tietenkin saarnakin on edelleen tärkeä: sekin on suuri siunaus.

KEVÄÄN MITTAAN siis tiedetään, mitä mieltä LFF:n jäsenkunnassa selvityksen vaihtoehdoista ollaan. Mikä voisi olla työryhmän puheenjohtajan oma mielipide tulevaisuuden suunnasta?

Grankulla korostaa puhuvansa yksityishenkilönä omasta puolestaan, ei työryhmän puheenjohtajana.

– Minä haluaisin antaa kaikille sen mahdollisuuden, että jatkaisimme vielä kirkon sisällä toimivana järjestönä. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, sitä me emme tiedä.

Grankulla muistuttaa, että tilanne ei oikeastaan ole uusi.

– Kirkkolaissa on ollut mahdollisuutena jo pitkään, että tilapäisesti ehtoollista voidaan viettää muuallakin kuin kirkossa. Ja sitä toimittamaan voidaan kutsua myös vieraileva pappi.

– Näinhän toimitaan muuallakin Suomessa. Toimitaan siis yhteisymmärryksessä kirkon kanssa. Ei sooloilua, Sven Grankulla toteaa.

Ilmoita asiavirheestä