Oulun ympäristössä ilmestyvän seurakuntalehti Rauhan Tervehdyksen pääkirjoituksessa
Rebekka Naatus kiinnittää huomiota vanhoillislestadiolaisen liikkeen opetuksen ja käytännön ristiriitaan.
Naatuksen mukaan vanhoillislestadiolaiseen liikkeeseen kuuluminen näkyy ennen kaikkea sosiaalisesti – uskovaisuus on sitä, että näyttää oikealta ja käyttäytyy oikein.
”Ja siinä on vanhoillislestadiolaisuuden paradoksi. Toisaalta se opettaa luterilaisen uskollisesti, että olennaista on sydämen usko ja että vain armo pelastaa, eivät teot tai ulkoiset merkit. Toisaalta käytännön tasolla yhteisön jäsenille asetetaan monia kirkon opetuksesta poikkeavia käytösnormeja, jotka erottavat jyvät akanoista. Normeja rikkovaa ei pidetä oikeana uskovaisena”, pääkirjoituksessa todet sanotaan..
Naatus muistuttaa myös, että monet tavat ja käytännöt muuttuvat ajan kuluessa, vaikka niitä alun perin olisi pidetty hyvinkin tärkeinä.
”Sellainen on esimerkiksi televisio. MM-kisoja Yle Areenasta katsovaa ei taatusti kohdella tylysti, vaikka televisiokiellosta virallisen kielenkäytön tasolla pidetään edelleen kiinni.”
Naatus näkee Päivämies-lehden merkityksen keskeisenä vanhoillislestadiolaisen liikkeen avautumisessa.
”Vanhoillislestadiolaisuus ottaa aimo harppauksen terveempään suuntaan siinä vaiheessa, kun sen pää-äänenkannattajassa Päivämiehessä pystytään myöntämään ääneen, että osa liikkeen aktiivijäsenistä esimerkiksi rajoittaa lasten syntymistä, hyväksyy naispappeuden tai ei usko, että vain rauhanyhdistykseltä pääsee taivaaseen.”
Rauhan Tervehdyksen numerossa 8/17 on myös Päivämies-lehden päätoimittaja Pekka Aittakummun haastattelu.
Kuva: Sanna Krook
Lue myös: