Jumala loi maailman eläimet. Lämpimille alueille riitti monenmoista otusta, mutta pohjoisessa oli kovin tyhjää. Varsinkin nisäkkäät karsastivat pohjoisen oloja.
Mutta Jumala halusi asuttaa koko maanpiirin ja siirsi erilaisia eläimiä myös pohjoiseen. Monet, kuten naali, jänis ja kärppä saivat talven varalle valkoisen puvun. Valkoisesta väristä oli hyötyä talven keskellä.
Silloin muuan ruskea kanalintu harmistui ja taapersi Jumalan tykö.
– Epistä, annoit nisäkkäille turvapuvun, mutta minä joudun räpistelemään kesänuttu ylläni kylmässä, riekko valitti.
Jumala kuunteli tomeraa lintua ensin huvittuneena, mutta sanoi sitten:
– Olet oikeassa, sinäkin ansaitset valkoisen höyhenpuvun. Lisäksi opetan sinut kaivamaan lumeen kolon, kiepin, niin pysyt lämpimänä, kun paukkupakkaset tulevat.
Riekko kiitti Luojaansa ja lähti hyvillä mielin kohti kotiaan pohjoisessa.
Riekko (Lagopus lagopus) on pohjoisten alueiden rämeillä, soilla ja tunturikoivikoissa elävä kanalintu, jota myös metsäkanaksi on kutsuttu. Eteläisen Suomen riekkokanta on pahasti taantunut, mutta Lapissa lintua tavataan runsaasti.
Riekko on lintumaailman puvunvaihtaja, sillä vuoden aikana sillä on useita erilaisia pukuja, koiraalla neljä ja naaraalla kolme. Kesällä riekko on ruskeankirjava ja talvella täysin valkea mustia pyrstösulkia lukuun ottamatta. Riekko syö miltei yksinomaan kasvisravintoa, kuten puiden silmuja ja marjoja.
Riekko on yksi Suomen tärkeimmistä riistalinnuista. Lapissa se on ollut elämän lintu, tärkeä ruoan ja tulon antaja. Sen ansapyynti on edelleen sallittua kolmessa pohjoisessa kunnassa.
Riekko on Peräpohjolan maakuntalintu ja Enontekiön vaakunalintu.
Valkoinen riekko on puhdistava näky. Kuin pieni ja paksu enkeli olisi piipahtanut maan pinnalle.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.
Ilmoita asiavirheestä