Sipoon suomalaisen seurakunnan diakoni Sara Dhakal teki Diakonia-ammattikorkeakoulun sosionomi Yamk -tutkinnon opinnäytetyönsä hiljaisuuden retriiteistä.

Dhakal perehtyi siihen, millaisia vaikutuksia retriiteillä on osallistujien hyvinvointiin ja terveyteen. Hän halusi saada tietoa myös siitä, voisivatko retriitit toimia sosiaali- ja terveydenhuollon toimintamenetelminä esimerkiksi kuntoutuksessa, työkyvyn ylläpitämisessä tai virkistyksessä. Työelämäkumppanina opinnäytetyössä oli Hiljaisuuden Ystävät ry.

Miksi lähdit tutkimaan aihetta ja miten tutkimus tehtiin?

– Hiljaisuuden skenessä on paljon teologeja, erityisesti spiritualiteetin asiantuntijoita. Minä en ole sellainen, vaikka olenkin koulutettu retriitinohjaaja. Halusin tutkia sitä, miten kuka tahansa rivikansalainen voisi kokea retriitin, jos hän päättäisi osallistua sellaiseen.

– Tutkimus toteutettiin niin, että lähetin kyselyn neljälle eri puolella Suomea järjestetyn retriitin 21 osallistujalle. Vastauksia tuli kaikkiaan 12 kappaletta. Puolet vastaajista sijoittui 56–70 vuotiaisiin, ja heillä oli kokemusta jo useista retriiteistä. Alle 26-vuotiailta ei tullut yhtään vastausta.

Millaisia positiivisia vaikutuksia retriiteillä oli osallistujien hyvinvointiin?

– Vastausten mukaan säännöllisten rukoushetkien ja ruokailujen rytmittämät retriitit toivat elämään rauhaa, iloa ja onnellisuutta. Stressitaso laski ja unen laatu parani. Retriitteihin mahdollisesti kuuluvat fyysiset harjoitteet notkistivat ja saattoivat helpottaa kehon jumejakin.

– Retriitti vahvisti osallistujien uskonelämää ja yhteyttä Jumalaan. Hengellisyyden merkitys ja vaikutus osallistujien hyvinvointiin olikin merkittävä. Mikäli retriittejä käytettäisiin yleisesti menetelmänä sosiaali- ja terveysalalla ja niiden ohjelma muokattaisiin uskonnottomaksi, niin tärkeä osallistujien hyvinvointiin vaikuttava tekijä jäisi silloin pois.

Entä millaisia negatiivisia vaikutuksia nousi esiin?

– Vastaajat tiedostivat sen, että retriittiin ei ole hyvä tulla, mikäli elämäntilanne on jostakin syystä kovin hankala. Hiljentyminen voi viedä vieläkin enemmän sinne syvään päätyyn. Tästä asiasta useimmiten kerrotaan retriitti-ilmoituksissa, mutta minusta sitä voisi sanoittaa vieläkin selkeämmin.

– Negatiivisena asiana mainittiin myös se, että retriitin päättymisen jälkeen palaaminen arjen meluun ja kiireeseen voi olla jopa shokki.

Miten hiljaisuuden retriittejä voisi sinun mielestäsi kehittää?

– Luontohengellisyyden painottaminen on yksi asia, jolla voisi saada nuorempiakin innostumaan lisää retriiteistä. Retriittipaikat ovat useimmiten kauniin luonnon keskellä. Siellä liikkuessa voi saada helpotusta myös ilmasto- tai älylaiteahdistukseen. Lisäksi retriiteissä syödään usein kasvisruokaa. Sekin on tässä ajassa tärkeää.

– Minusta myös mindfulness-harjoitukset ja joogan kaltainen kehollinen toiminta ovat sopivia elementtejä hiljaisuuden retriittiin. Liikunnalla ja tietoisella hengityksellä on monia hyviä terveysvaikutuksia.

Sara Dhakalin mielestä säännölliset, yhteiset rukoushetket ovat retriitin ydintä. Hänen mielestään on kuitenkin hyvä, että niihin osallistuminen ei ole pakollista.