Työntekijän seksuaalinen suuntautuminen ei kuulu työnantajalle, sanoo Lapin yliopiston työoikeuden professori Seppo Koskinen. Jos työnantaja kertoo julkisesti, ettei aio palkata homoseksuaalisessa suhteessa elävää henkilöä töihin, voidaan hänen Koskisen mukaan jo ajatella syyllistyneen syrjintään.
– Niin saadaan aikaan laissa mainittu vihamielinen, nöyryyttävä ja halventava ilmapiiri, joka täyttää jo yleisellä tasolla syrjinnän tunnusmerkit. Jos sen sanoo julkisuudessa, niin että se tulee viranomaisten tietoon, siihen pitää puuttua kaikkien niiden viranomaisen, jotka näitä asioita valvovat, Koskinen sanoo.
Koskisen mukaan asia kuuluu ennen muuta työsuojeluviranomaisille.
Jos työtehtävät liittyvät uskonnollisen yhteisön ydinalueisiin, henkilön pitää Koskisen mukaan osoittaa kuuluvansa yhteisöön. Vaatimus muuttuu sitä löyhemmäksi mitä kauemmaksi ydintehtävistä mennään. Tästä huolimatta vakaumus ja sukupuolinen suuntautuminen eivät Koskisen mukaan ole riippuvuussuhteessa toisiinsa.
– Vakaumuksen mukaista toimintaa voidaan edellyttää. Sukupuolinen suuntautuminen ei oikeudellisesti osoita henkilön vakaumusta. Jos hän tekee työnsä normaalisti, suuntautumisen pitäisi olla ihmisen oma asia. Jos se alkaa vaikuttaa työn tekemiseen, sitten se on eri asia, Koskinen sanoo.
– Sen ymmärtää, kun ajattelutavat ovat niin nopeasti muuttuneet, että monet eivät osaa erottaa sukupuolista suuntautumista yksityiselämään kuuluvaksi asiaksi. Oikeudellinen ajattelutapa on se, että se on asianomaisen yksityisasia. Tilanne on tältä osin muuttunut huomattavasti viimeisen 10 vuoden sisällä.