Kiinalainen uskonnollisuus on perinteisesti ollut suvaitsevaista. Siihen on kuulunut konfutselaisuutta, esi-isien palvontaa, taolaisuutta ja buddhalaisuutta. Myös kristityt joutuvat ottamaan kantaa siihen, missä kulkee esi-isien kunnioituksen ja epäjumalanpalveluksen raja, kerrotaan Kotimaan Kiina-raportissa.
”Kiinalainen uskonnollisuus on käytännönläheistä ja synkretististä, eli eri uskontoja sekoittavaa. Kiinassa kauan vaikuttaneet uskonnot ovat sekoittuneet toisiinsa”, kirjoittaa Kiinassa vieraillut Kotimaan toimittaja Jussi Rytkönen.
”Näitä vanhimpia kiinalaisia uskontoja ovat ikivanha esi-isien kunnioitus, kansanuskonnosta eli shenismistä versonut taolaisuus sekä Intiasta Kiinaan levinnyt buddhalaisuus. Kiinalainen voi yleensä hyvällä omallatunnolla vierailla kaikkien näiden uskomusjärjestelmien temppeleissä ja osallistua niiden rituaaleihin ja festivaaleihin.”
Kiinalaiset ovat Rytkösen mukaan yleisesti ottaen uskonnollisesti hyvin suvaitsevaisia.
”Myöhemmin Kiinaan tulleet uskonnot, kristinusko ja islam, poikkeavat edellisestä säännöstä. Mutta Kiinan uskonnollinen konteksti on muokannut niitäkin. Esimerkiksi kristityt joutuvat ottamaan kantaa siihen, missä kulkee kiinalaisuuteen kuuluvassa esi-isien kunnioituksessa vainajien muistamisen ja epäjumalanpalveluksen raja”, sanotaan torstaina ilmestyvässä Kotimaassa.
Lue lisää laajan Kiina-raportin taustoista Jussi Rytkösen kirjoituksesta Toimituksen taukotila -blogissa.