Päivänavaus yläkoululle ja lukiolle pasuuna ja kitara mukaan alkumusiikki: soitan vetopasuunalla partitan virteen 158
Olen nähnyt Jeesuksen, totesi pieni poika äidilleen, se kulki siellä kirkon käytävää, sillä oli valkoinen vaate ja pitkä parta. – Höpsistä, vastasi äiti, sehän oli vain se Taneli-pappi.
Emme voi nähdä Jeesusta tässä maailmassa ei ainakaan sellaisenaan. Evankeliumi näyttää meille Jeesuksen hänen toiminnassaan. Hän sanoo olevansa se nälkäinen, jota ruokimme tai jolle emme anna ruokaa. Herra Jeesus Kristus itse on tässä maailmassa, läsnä nälkäisenä, janoisena, kodittomana, alastomana, sairaana ja vankina, sanalla sanoen kärsivänä ja avun tarpeessa olevana ihmisenä eli vähäisimpänä veljenä. Kristus näyttää, kuinka hänen koko olemuksensa rakkaudessa taipuu meidän oloihimme, kun hän samaistuu olemaan itse läsnä tarpeessa olevassa ihmisessä. Hän asuu korkeudessa ja pyhyydessä, ja myös niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki, kärsivän ja synnin väsyttämän ihmisen luona. Herra itse tulee niiden luo, joita elämä kolhii, jotka ovat Jumalan ristin koulussa. Hän ei ylpeydessä vetäytynyt pois luusereiden luota. Vaikka hän oli Jumala, ei hän pitänyt muita ala-arvoisina, vaan samaistuu vähäiseen, kyykytettyyn ja sairaaseen ihmiseen. Hän luopui kostosta ja ristillään pyysi anteeksi pahantekijöilleen.
Kun sinä naurat kompastuneelle, kun syrjit toista ja ilkut heikolle, teet sen Jeesukselle. Hän katsoo sinua kärsivän ihmisen silmistä. Kun teet hyvää heikolle, kun annat janoiselle juotavaa, kun hoivaat sairasta, kun otat muukalaisen mukaan ja puhut hyvää hairahtuneesta, teet sen Jeesukselle. Hän kärsii kärsivässä lähimmäisessä ja hän iloitsee autetussa kaverissa. Silloin saat toteaa, että olen nähnyt Jeesuksen. Tosiaan vain vilauksena sydämelläsi, ettet ylpistyisi tai säikähtäisit.
Herra siunatkoon sinua … Bongatkaa Jeesusta!
Laulan kitaran säestyksellä virttä 158:6-7