21. sunnuntai helluntaista, Lk. 12: 42 – 48, Esko Väyrynen

Jeesuksen vertauksessa esiintyvää huoneenhaltijaa kutsuttaisiin meidän aikanamme tilanhoitajaksi tai taloudenhoitajaksi tai kirjanpitäjälsi tai kassanhoitajaksi.
Jeesuksen vertauksesta käy ilmi, että huoneenhaltijaa pakotti toimimaan annettujen ohjeiden mukaan eli hoitamaan saamansa tehtävän tunnollisesti isännän tulon arvaamattomuus. Meidän päivinämme asian hoitavat tilintarkastajat, joilla on mahdollisuus tarkastaa ja laskea kassa milloin vain, siis kesken tilikaudenkin. Sen tarkoituksena on velvoittaa varoja hoidettavakseen saaneet virkamiehet tunnollisesti hoitamaan työnsä.
Tunnollisuus eli vastuullisuus omassa arkityössä on sitä uskollisuutta, jota Jeesus meiltä odottaa. Kun me oikein, siis Jumalan mielen mukaisesti odotamme Kristuksen tuloa, niin silloin me ensiksi pyrimme hoitamaan meille uskotut arkityömme mahdollisimman hyvin.
Jeesus itse on meille tässä esikuvana. Hänkin oli saanut tehtävän suoritettavakseen maailmassa. Jeesuksen saama tehtävä oli äärimmäisen vaikea. Tätä kuvaa sekin, että hän joutui viimeisenä yönään Getsemanessa pelon ahdistaessa sanomaan: Isä, jos mahdollista, niin ota pois minulta tämä malja. Mutta ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan tapahtukoon sinun tahtosi.
Nyt tietysti voidaan kysyä, entäs me, joilla elämäntyökin on jo takana. Ajattelen Jeesuksen opetuslapsilleen antamaa tehtävää. Hän käski opettaa kastetut pitämään hänen käskynsä. Tämän päivän evankeliumin mukaisesti meitä kehoitetaan tunnollisuuteen Jeesuksen antamien ohjeiden noudattamisessa. Jos me tämän muistamme, niin silloin ei eläkeläiseltäkään työ lopu.
Raamatussa on monia tapauksia, jotka todistavat esirukousten voimaa. Ensiksikin Jeesus itse rukoilee meidän puolestamme. Toiseksi sellainen henkilö, jonka puolesta rukoillaan tai on rukoiltu, alkaa itse arvostaa Jeesuksen opetuksia. Hän joutuu noudattamaan Jeesuksen käskyjä ja opetuksia.
Ystävät. Kun elämä tuntuu yksinäiseltä tai tarpeettomalta, niin muistelkaa rakkaitanne. Puhelkaa itseksenne ääneen heille. Höpiskää. Jumala kuulee teidän puheenne. Jumala kuulee sen esirukouksena. Kun Jumala hyväksyy meidät syntiset kasteen perusteella omiksi lapsikseen, niin hän meidän isänä tulkitsee meidän taitamattomat höpinämme esirukouksiksi rakkaittemme puolesta.
Jumalan sanan valossa me olemme todella taitamattomia, joiden parannuksenteko ei ole edistynyt. Meidän ongelmana eli vaikeutena on joutua, jopa pyrkiä syntisinä pyhän Jumalan eteen, vieläpä syntisinä huokailla rakkaittemme puolesta. Epäuskon vaatimus on halu olla jotakin Jumalan edessä. Silloin kun meitä pelottaa rukoilla syntisyytemme ahdistamana, me saamme sanoa epätoivoisen isän tavoin, joka pyysi Jeesusta parantamaan poikansa: auta minun epäuskoani.
Raamatun lupauksen mukaan Isän oikealla kädellä on niiden puolustaja, jotka eivät itse pysty kyvyttöminä puolustautumaan. Meidän uskollisuutemme eli tunnollisuutemme on siinä, että tunnustamme oman kyvyttömyytemme. Hän antaa voimattomalle voimaa yltäkyllin, Jes. 40:29. Meidän elämästä häviää tyhjyys ja tarpeettomuuden tunne, jos muistamme, että Jumala on luonnut koko ihmiskunnan, että he etsisivät Jumalaa, Ap.t. 17: 26-27. Kun vanhemmat painostavat lasta pyhäkouluun, tämä oppii tuntemaan Jeesuksen. Kun Jumalan sana painaa meidät syyllisiksi Jumalan edessä, me joudumme turvautumaan Jumalan anteeksiantoon ja löydämme armahtavan ja rakastavan Isän.