Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, meidän Herraltamme Jeesukselta Kristukselta.
Palmusunnuntain aiheeksi annetaan ”kunnian kuninkaan alennustie”, Jeesus ratsastaa aasilla – köyhän kansa juhdalla Jerusalemiin ja epistolateksti kertoo, että Jeesus ”tuli ihmisten kaltaiseksi. Hän eli ihmisenä ihmisten joukossa”.
1. KOLME SUOSITUINTA KIRKKOPYHÄÄ
ADVENTTI, JOULU ja PALMUSUNNUNTAI ovat vuoden käydyimpiä ja suosituimpia kirkkopyhiä. Miksi näin on?
Näissä kolmessa juhlapyhässä korostuu sama tärkeä asia = Jumala tulee lähelle, meidän ihmisten keskelle, ihmiseksi ihmisten keskelle.
Adventtina laulamme
”Tiellä ken vaeltaa, aasilla ratsastaa.
Kruunua, valtikkaa et lainkaan sä nähdä saa.
Mahtavat ovat muualla, suurissa saleissa.
Ihmisen Pojan tie nyt kaupunkiin suureen vie.
Suosio satojen ihmisten vaihtuu jo syytökseen.
Nöyryys ja hiljaisuus on valtasi salaisuus.
Voimalla, väkivallalla et tahdo hallita.
Uskomme vahvista, luo tiellemme valoa,
johdata elämään rikkaaseen, rauhaan ja hyvyyteen.”
Jouluna Jumala tulee pienessä seimen lapsessa ihmiselämän arkeen.
Palmusunnuntaina Jumala tulee Jeesuksessa ihmisten keskelle…ihmisenä ihmisten joukossa, keskelle kärsimystä ja kuolemaa.
NÄMÄ KAIKKI KOLME SUOSITUINTA kirkkopyhää kertovat samaa sanomaa:
– JUMALA RAKASTAA MEITÄ, aivan jokaista ja
– JUMALA ON MEIDÄN KESKELLÄMME.
– JUMALA EI JÄTÄ MEITÄ YKSIN oman onnemme nojaan.
– JUMALA EI OLE HYLJÄNNYT MEITÄ, vaikka meistä saattaisi siltä tuntuakin.
Vaikka kaikki muut hylkäisivätkin, niin Jes 49:15 ”- Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää? Vaikka hän unohtaisikin, minä en sinua unohda. Käsieni ihoon minä olen sinut piirtänyt, ja niin sinun muurisi ovat aina silmieni edessä.”
Kirkkoon tullaan siis erityisesti niinä pyhinä, jolloin halutaan kuulla, että vaikka kaikki muut olisivat hyljänneet, niin Jumala ei ole hyljännyt. Vaikka kaikki muu elämässä sortuisi, niin Jumala ei sorru.
2. IHMISELÄMÄN PERUSTUS
Me tarvitsemme itsellemme tukipisteen elämässä, jonkun horjumattoman, pysyvän ja ikuisen. Jumala on tätä, sillä hän sanoo, että Jes 54: 10-14. ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.” ja Jesaja jatkaa: ”11. Sinä onneton, myrskyn piiskaama, sinä jota kukaan ei lohduta! Malakiitilla minä peitän sinun seinäsi, minä lasken sinun perustuksesi safiireista, rubiineilla minä päällystän sinun muuriesi harjat, sinun porttisi minä rakennan vuorikristallista ja jalokivistä koko sinun ympärysmuurisi. Herra itse on opettava sinun poikiasi, runsas on lastesi onni ja rauha. Kun oikeus on sinun perustuksesi, sinä kestät. Olet kaukana sorrosta, sen uhka ei enää sinuun yllä, olet vapautunut pelosta, ei se enää sinuun pysty.”
Palmusunnuntai ja hiljainen viikko kertovat meille sen tosiasian, että ihmisen elämässä ei voi tapahtua, tulla eteen mitään sellaista, missä Jeesus ei olisi jo kulkenut meidän edellämme.
Ihminen PELKÄÄ monia asioita, mitä tapahtuu jos….?
…jos minä kuolen, jos minun läheiseni kuolevat? Jeesus on jo kulkenut kuoleman kautta, siitä portista, mistä jokainen menee yksin, missä joudutaan saattelemaan ihmiset. Me voimme turvallisin mielin saattaa rakkaamme haudan lepoon ja voimme myös itse mennä kerran kuoleman portista.
…jos minä joudun kärsimään kipua ja tuskaa? Jeesus on kärsinyt tuskan ja kivun, sellaisenkin, jonka keskellä ihminen lyyhistyy. Hän ei jaksanut kantaa edes ristiään, niin pahoinpidelty ja heikko hän oli ja hän kärsi kidutetun kuoleman.
…jos joudun yksinäisyyteen? Jeesus oli ”kaikkien hylkäämä, kipujen ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät”. Jeesus huusi ristillä: ”Jumalani, Jumalani, miksi minut hylkäsit?”
Hector on sanoittanut näitä ihmisen pelkoja ja toiveita:
”Yhtenä iltana lausuttais’ ei sanaakaan.
Yhtenä iltana ois lupa koskettaa vaan.
Koskettaa toista ja toinen ois tuntematon.
Vierasta koskettaa loimutessa auringon.
Yhtenä iltana kuunnella tuulia vaan.
Yhtenä iltana ääniä lapsuudestaan.
Kuunnella tähtien sinfoniaa taivaalla.
Delfiinialtaissa laulua ilman ja maan.
kertosäe:
…Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois.
Yhtenä iltana kuoleman pyörteestä pois…
Yhtenä iltana vannoisi rakkauttaan.
Yhtenä iltana maailma ois kohdallaan.
Yhtenä iltana aikuiset lapsia ois.
Laulaa ja leikkiä maailma vieläkin vois…”
3. ERILAISET IHMISET JEESUKSEN YMPÄRILLÄ
Palmusunnuntain tekstissä kohtaavat myös erilaiset ihmiset toisensa:
– opetuslapset, jotka eivät ymmärtäneet raamatun sanaa. Teksti kertoo, että se aukesi vasta elämän kokemusten myötä. Moni ei ymmärrä kaikkea Raamatusta, se avautuu vasta elämänkokemusten myötä: Jeesuksen persoonasta avautuvat eri puolet sen mukaan kuin me tarvitsemme niitä. Raamattu on niin suuri kirja, että se ei aukea yhdellä lukemisella, yhdellä kerralla. Tämän vuoksi ei kannata nostaa riitaa Raamatun kohdista ja niiden tulkinnasta, koska ne aukeavat elämän myötä, kunhan pysymme Jumalan ja hänen sanansa yhteydessä elämämme matkalla.
– harmittelevat ja kateelliset fariseukset. He olivat harmissaan Jeesuksesta: ”…koko maailma juoksee hänen perässään”.
– kaipaavat ja ikävöivät kreikkalaiset. He eivät kuuluneet hyväksyttyyn kansaan, valtaväestöön, mutta sitä suurempi ikävä heillä oli Jeesuksen puoleen, koska Jeesus ei karkota ketään luotaan. Jeesus vetää puoleensa. Pyhä Henki kutsuu meitä yhteyteen, Pyhä Henki ei karkota ketään, ei työnnä pois, vaan synnyttää meissä ikävän ja kaipauksen. Tähän haluan kuulua, tästä haluan kuulla lisää.
Voimme arvailla, miltä Jeesuksesta tuntui, kun hän katseli niitä ihmisiä ympärillään. Mistä löytyy apu ja kiinteä pohja, horjumaton elämän perustus tämän kirjavan joukon keskellä, kun opetuslapsilta, joiden olisi tullut voida auttaa, oli itseltään ”pallo hukassa”. He eivät voineet enempää kuin kateelliset ja harmittelevat fariseukset, joiden olisi myös kuulunut voida auttaa näitä kaipaavia ja apua odottavia ihmisiä.
4. JEESUS KIRKASTAA JUMALAN
Ihmisen apu ja tuki löytyy kirkastetusta Kristuksesta, joka säteilee Jumalan kirkkautta. Jeesus sanoi heille: »Hetki on tullut: Ihmisen Poika kirkastetaan. Totisesti, totisesti: jos vehnänjyvä ei ei putoa maahan ja kuole, se jää vain yhdeksi jyväksi, mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon.»”
Raamatussa oli puhuttu monessa yhteydessä Jumalan kirkkaudesta:
– Vanhassa Testamentissa Mooses oli nähnyt siitä välähdyksen palavassa pensaassa.
– Se näkyi ilmestysmajan pyhimmässä osassa Jumalan arkin kannen, armoistuimen päällä.
– Se näkyi profeetta Hesekielille kutsumusnäyssä taivaan kirkkaudesta samoin kuin
– profeetta Jesajan kutsumisnäyssä.
– Ilmoitus tulee kuitenkin täydelliseksi vasta Uudessa Testamentissa ihmisten keskelle, ihmiseksi ihmisten joukkoon tulevassa Jeesuksessa, hänen kärsimyksessään, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa.
Kuulemme nyt kirkkokuoron laulavan Pekka Simojen laulun:
”Kantakaa kuormat heikkojen,
Kulkekaa tietä Kristuksen,
Kerto:
Sillä mitään ei ole suurempaa
Kuin työtä tehdä ja rakastaa.
Itkekää itkut maailman,
Naurakaa kanssa naurajan,
Kerto:
Sillä…
Antakaa aina iloiten,
Lahjaksi saitte kaiken sen,
Kerto:
Sillä…
Murtakaa leipä elämän,
Yhteisen viinin antoi hän,
Kerto:
Sillä mitään ei ole suurempaa
kuin työtä tehdä ja rakastaa.”