Rakkaat ystävät!
Adventti on kirkon toiseksi suosituin pyhä. Tilastojen mukaan vain jouluaattona käydään ahkerammin kirkossa kuin 1.adventtisunnuntaina.
Adventin teksteistä nousee mielenkiintoisia ajatuslinjoja. Usein luemme Raamattua sijoittaen sinne omat ajatuksemme sen sijaan, että lukisimme ja katsoisimme, että mitä siinä Raamatun kohdassa on oikeasti sanottu ja mitä sana pitää itse sisällään, mitkä ajatukset sieltä sanasta välittyvät meille. – Siksi meidän on tärkeätä katsoa, jos mahdollista, mitä Raamatun sanat alkuperäisesti merkitsevät ja mennä sinne käännöksen ”taakse”, jotta sanan sisällön, sävyt ja juuret voivat puhua meille.
TIEN RAIVAAMINEN ULKOISISTA ESTEISTÄ
1. VT:n Jesajan teksti puhuu tien raivaamisesta ja valmistamisesta. Ajattelin ensin, että niinhän se on, että me raivaamme tietä adventtina Jeesuksen tulolle. Mutta luin uudestaan: ”Lähtekää, menkää ulos porteista, valmistakaa tie KANSALLE, valmistakaa, tasoittakaa valtatie, raivatkaa pois kivet, kohottakaa lippu merkiksi KANSOILLE! ”
Teksti kehottaa meitä siis avaamaan portit, lähtemään ulos ja valmistamaan tietä KANSALLE ja raivaamaan ja tasoittamaan ja lippu merkiksi KANSOILLE. Siis että kansoille / ihmisille on helpompi tulla kaupunkiin ja eksyneiden ihmisten löytää tie perille kaupunkiin suojaan, turvaan, yhteyteen toisten kanssa. Taustana on Jeesuksen aikainen kaupunki, jota ympäröi muurit. Muurissa oli portti. Illan tullen muuri suojasi kaupungin asukkaat pimeydessä liikkuvilta rosvoilta, villieläimiltä tai muilta vaaroilta.
Tänään on ”OIKEUS ELÄMÄÄN” valtakunnallinen vammaisjärjestöjen pyhä. Seurakunnan ja kirkon, kristittyjen tehtävä on tasoittaa tietä, vähentää kynnyksiä, ”raivata kiviä pois”, jotta vammaiset ihmiset voivat päästä sisälle kirkkoon, seurakuntasaliin, kauppaan, pankkiin, joka paikkaan mihin muut kulkevat itsestään selvinä asioina.
SISÄISTEN ESTEIDEN RAIVAAMINEN
2. Epistolateksti kertoo myös raivaamisesta, jolla helpotetaan ihmisten sisään tulemista turvaan, yhteyteen. Nyt ei puhuta kivistä, lohkareista, vaan muista sisäisistä esteistä. ”Meidän on elettävä nuhteettomasti niin kuin päivällä eletään, ei remuten ja juopotellen, siveettömästi ja irstaillen, riidellen ja kiihkoillen.”
– Tekstin mukaan väsymys, toivottomuus ja uupumus ovat vallanneet mielen. Väsymys vienyt mukanaan. Koen, etten jaksa uskoa. Se ei koske minua. Muille adventti on iloa, mutta ei minulle. Ulkona luonnossa aikaisin satanut lumi suli pois ja pimeys on uudestaan masentanut mielen ja vienyt uskon ja rohkeuden. Adventti tuo kuitenkin valon kajastuksen kaikille uskonsa ja
rohkeutensa menettäneille, toivottomuuteen vaipuneille ihmiselle. Valo tulee elämän pimeyteen. Kaija Pispan laulussa sanotaan: ”…vielä jaksan toivoa, vaikka vaellus on vaivaista, olen kahden maailman kansalainen.”
Mitä nämä epistolatekstin sanat tarkoittavat alkukielen, kreikan mukaisesti:
– kehotus nuhteettomuuteen = euskhemonoos, tarkoittaa kunniallista, hyväryhtistä, arvostetusti kulkemista. Sen pohjasana tulee sanasta, joka tarkoittaa muotoa ja ryhtiä, jonka pohjasanana on omata, omistaa, kuulua johonkin, jollekin. Se tarkoittaa sitoutumista, sitä että sisäisesti asiat ovat kohdallaan, koska tietää, mihin ”muotoon”, elämäntapaan on kiinnittynyt ja omaksunut itselleen.
– remuten = koomois, tulee makaamista tarkoittavasta sanasta eli on niin juopunut, ettei pysy pystyssä.
– siveettömästi = koitee, tarkoittaa vuodetta/aviovuodetta. Monikkomuoto tarkoittaa samanaikaisesti monissa vuoteissa makaamista.
– irstaillen = aselgeiais, tarkoittaa seksuaalista välinpitämättömyyttä ja rajattomuutta, mutta myös röyhkeyttä ja hävyttömyyttä. On kyseessä sellainen sieluntila, missä ei tunneta eikä pystytä kestämään sääntöjä tai rajoitteita, eläen niin kuin itse haluan välittämättä siitä, mitä se merkitsee muille.
– riidellen = eridi, tarkoittaa riitaa, taistelua ja kiistaa.
– kiihkoillen = dzelo, tulee kiehumista tarkoittavasta sanasta. Se merkitsee kiihkeästi tavoittelemista, kadehtimista ja sen vuoksi ahkerasti toimimista. Sanaa käytetään sekä hyvässä että pahassa merkityksessä.
ADVENTIN LEMPEÄ JA LUJA KUNINGAS
Nyt olemme käyneet Jesajan tekstin ja Roomalaiskirjeen epistolatekstin kehotukset ulkoisesta ja sisäisestä valmistautumisesta ja tien raivaamisesta ihmisille, jotta he pääsisivät tulemaan sisään ”kaupunkiin”, seurakuntaan / kirkkoon. Kun he tulevat tänne, niin mistä he täällä löytävät yhteyden. Kuka antaa turvallisuuden, kuka antaa toivon, kuka virvoittaa väsyneen, kuka luo rakkauden, synnyttää halun ja voimakkaan tavoittelemisen hyvien asioiden suhteen? Hän on adventin Herra Jeesus, luja ja lempeä Jeesus.
Evankeliumiteksti sanoi: ”Katso, kuninkaasi tulee! Hän tulee luoksesi lempeänä, ratsastaen aasilla työjuhdan varsalla…” Kreikan kielen sana Kristus tulee lempeänä, = prays. Kantasana tarkoittaa sellaista, mikä vaikuttaa ”hyvää tekevästi, rauhoittavasti, lempeänä tuulenhenkenä, ystävällisenä sanana, kipuja lievittävänä voiteena. Jeesuksen persoonassa yhdistyvät lempeys ja voima sopusointuisesti. Se on lempeyttä, joka tekee hyvää, rauhoittaa, lievittää kipua, mutta on samalla niin lujaa ja voimakasta, että se
poistaa pimeyden ja auttaa uuteen valoon, voimaan ja rohkeuteen.
Jeesus tekee meille hyvää, koskettaa hiljaa meitä ehtoollisellaan, sanallaan, sävelillä, rukouksella, hän antaa meille uuden voiman, uuden ilon, uuden rakkauden, kaikkea sitä, mitä me toivomme, odotamme ja kaipaamme, mutta mitä emme itse pysty saamaan aikaan. Sen kaiken antaa meille adventin Herra Jeesus Kristus.