11. sunnuntai helluntaista, Luuk. 19: 41-48, Tuomo Lindgren

Tuomo Lindgren
Harjavallan seurakunta

Evankeliumi pitää sisällään tänään voimakkaita tunteita. Nimenomaan Jeesuksen osalta. Hän tuntee niin paljon surua ja tuskaa Jerusalemin tähden, että itkee sen puolesta. Ja seuraavassa hetkessä pyhä viha salamoi, kun hän ajaa temppelin alueelta kaupustelijoita ulos.

Välittömästi tätä ennen kerrotaan kuinka Jeesus ratsasti aasilla Jerusalemiin iloisessa kulkueessa.

Ensimmäinen kysymys minulla tekstin ääressä oli se, miksi Jeesus itkee Jerusalemin puolesta jos kerran suuri joukko ihmisiä ottaa hänet iloiten vastaan. Eikö Hoosianna-huudot nimenomaan todistaneet toivosta ja uskosta, jota kaupungissa löytyi. Kaupungin etsikkoaika ei mennyt hukkaan.

Hämmästykseni oli aika suuri, kun tarkistin, miten aasilla ratsastaminen Jerusalemiin tapahtui Luukkaan mukaan. Vain Jeesuksen opetuslapset laskivat vaatteitaan tielle ja ylistivät Jumalaa. Paikalla ei ole kansaa palmunoksineen. Ainoa kaupunkilainen, joka siinä kuvataan on fariseus, ja hänkin pyytää Jeesusta vaientamaan oppilaansa. Onko Luukas tarkoituksellisesti jättänyt kansan pois? Oliko kysymys vain opetuslasten järjestämästä näytöksestä ja kulkueesta? Sitä taustaa vasten voisi ymmärtää Jeesuksen voimakkaan reaktion kaupunkia kohtaan.

Toiset evankeliumit kuitenkin kertovat, että kansaa oli Jerusalemista siellä ottamassa häntä iloiten vastaan. Vaikka siellä olisikin ollut kansaa paljon tiellä laulamassa hänelle, Jeesus tuomitsi kaupungin sen johtajien sokeuden mukaan.

Jerusalemin temppeli on pilalle mennyt saviastia ja se tehdään uudestaan niin kuin profeetta Jeremia kuvaa savenvalajan työtä.

Tänään aiheena on etsikkoaika. Etsikon aika merkitsee sitä, että jotakin etsitään. Ihminen etsii itselleen turvaa ja sielulleen rauhaa. Mutta hän tekee helposti virhearvioinnin sen suhteen, mistä rauha tai turva löytyy. Jeesus sanoo itkien kaupungille: kunpa sinäkin tänä päivänä ymmärtäisit missä turvasi on. Vanha käännös puhuu rauhasta. Kunpa ymmärtäisit mikä rauhaasi sopii.

Jerusalemin ympäri kulkivat vahvat muurit. Ne toivat varmuuden tunnetta vihollisia vastaan. Mutta heillä oli myös väärä hengellinen varmuus omasta itsestään: “Me olemme Jumalan kansa ja tämä on Jumalan pyhä kaupunki, jossa on Herran temppeli. Se ei tule vahingoittumaan. Jumala ei anna sille tapahtua mitään.” Ulkoinen uhka ei kuitenkaan ollut kaikkein pahin uhka. Suurin uhka tuli sisältä päin, ei ulkoa.

Temppelissä oli käytössä oma raha. Uhrieläimiä ei voinut ostaa sellaisella rahalla, jossa oli itseään jumalana pitävän keisarin kuva. Pakanoiden rahaa ei voinut myöskään antaa uhrilahjaksi. Temppelin johtajat varjelivat näennäisesti temppelin pyhyyttä epäjumalankuvilta, mutta koko tämä rahanvaihtamisen käytäntö oli heille suurta bisnestä ja palveli heidän rahanahneuttaan.

Välttäessään pakanallista rahaa he eivät kuitenkaan välttäneet rahanahneutta. Ihminen etsii turvaa, mutta turvautuu helposti vääriin asioihin.

Mutta enemmän kuin se että ihminen etsii Jumalaa etsikon ajassa on kysymys siitä, että Jumala etsii ihmistä. Silloin ihmisellä on erityinen ja koko hänen kohtaloaan koskeva herkkä ajanjakso. Jumala vetää häntä puoleensa. Siellä missä Kristus liikkuu, siellä on aina erityinen armonaika ja etsimisen aika ja myös pelastumisen tai tuomion aika.

Meillä oli keväällä piispantarkastus. Silloin tarkistettiin seurakuntaa ja sen toimintaa. Miten asiat täällä hoidetaan. Sana piispa on kreikaksi episkopos. Se voi tarkoittaa myös tarkastajaa tai valvojaa. Piispa, episkopos on se joka tarkastaa seurakunnan tilan ja ylimpänä valvoo sen toimintaa, että kaikki on kunnossa. Hän tekee tarkastuksen episkopee.

Sana episkopee esiintyy evankeliumissamme ehkä hieman yllättävässä kohtaa.(ouk egnoos ton kairon tees episkopees). Uuden käännöksen mukaan tässä lukee: et tajunnut etsikkoaikaasi.

Leikkisästi voisi sanoa kuitenkin, että päivän tapahtumissa Jeesus tulee Jerusalemiin suorittamaan piispantarkastuksen. Hänen oppilaansa ovat innoissaan, mutta muu kaupunki tai seurakunta nukkuu. Häntä ei huomata eikä hänestä välitetä sillä seurakunta ei tunnusta häntä piispakseen tai johtajakseen. Hän tulee katsomaan missä tilassa temppeli on? Mitä siellä tapahtuu? Miten kansan hengelliset tarpeet huomioidaan? Miten käskyjä, Jumalan tahtoa noudatetaan? Puuhataanko epäolennaisissa asioissa? Tämän tarkastusmatkansa alkajaisiksi jo hän joutuu itkemään temppelin huonoa ja häväistyä tilaa.

Rauhan kaupunki ei tiennyt, mikä todellisen rauhan tuo. Se oli kätketty sen silmiltä. Kaupunki vaikuttaa sokealta. Kuningas ja rauhanruhtinas tulee omaan kaupunkiinsa, mutta häntä ei huomata. Silmä on ruumiin lamppu. Jos se on valaistu koko ruumis on valaistu. Jerusalemin kaupungin silmä oli temppeli. Mutta temppelin todellinen valo oli pimentynyt. Se teki koko kaupungin pimeäksi.

Sokeus ilmeni siinä, että temppelistä oli tullut rahalaitos, johtajien suurta bisnestä. Vieraat tarkoitukset olivat astuneet temppelin keskiöön. Se ei ollut enää rukous ja etsiytyminen Jumalan yhteyteen katuen tai kiittäen.

Jeesus ei tullut tarkastuskäynnille Jerusalemiin ensimmäistä kertaa. Jeesus oli ollut 12-vuotiaana temppelissä opettamassa. Muistatte että Maria ja Joosef kadottivat Jeesuksen kolmeksi päiväksi ja hän oli ollut Jerusalemin temppelissä kaiken aikaa. Temppeli oli hänen Isänsä talo. Hänen Isänsä kunnian kirkastamisen paikka. Se oli hänelle rakas paikka ja muistojen paikka. 12-vuotiaana hän jäi sinne yöksi. Nyt tilanne oli toinen

Jeesus kävi opettamassa tuona aikana kansaa pyhäkössä, temppelissä, mutta illaksi hän meni pois öljymäelle. Paikka oli muuttunut vieraaksi. Pyhyys oli kadonnut. Aito Jumala kohtaaminen oli harvinaista. Kaupunki oli hylännyt hänet.

Tiedämme Jerusalmein temppelin kohtalon. Vallit rakennettiin kaupungin muurien ympärille ja kaupunki vallattiin. Asukkaat häädettiin pois ja temppeli hajotettiin maahan asti. Mutta niin kuin Jeesus sanoi, temppeli rakennettiin kolmessa päivässä uudestaan, mutta ei enää valkoisesta marmorista. Temppeli rakennettiin elävistä kivistä ja se on seurakunta. Mikään esirippu ei ole estämässä pääsyä kaikkein pyhimpään – syvimpään yhteyteen Jumalan kanssa.

Tarkastaako Jeesus tätä uutta temppeliään niin kuin hän tarkasti sen Jerusalemissa? Kyllä hän valvoo ja etsii ja tarkastaa edelleen.

Tänään on siksi hyvä kysyä. Jos sinä olisit tuo Jerusalem, jonne Jeesus tulee – joutuisiko Jeesus jälleen itkemään tehdessään tarkastuskäynnin, kun hän tulisi porteista sisään. Jokin osa sinussa ottaisi hänet riemuiten vastaan, mutta entä sinun syvimmän minuutesi keskus, sydän. Se on kaupungin temppeli. Onko se rukouksen huone, vai täyttääkö sen vieraat halut ja himot. Onko sielläkin vain ostamista ja myymistä vai janoa pelastuksesta, halua polvistua Jumalan eteen rukoillen. Onko sielläkin lainoppineita, jotka häiriintyvät Jeesuksen opetuksesta. Oletko rakentanut turvasi muuhun kuin Kristukseen?

Sinun sydämesi kuuluu Herralle. Anna Jeesuksen häätää sieltä pois kaikki se mikä estää sitä jälleen olemasta rukouksen huone.

Kristus on kärsinyt ristillä kuoleman sinun puolestasi, pelastuksesi tähden. Onko hänen vielä itkettävä puolestasi? Eivätkö kyyneleet synnin tähden kuuluisi sinulle. Sinunhan tulisi itkeä kovasydämisyyttäsi.

Anna Kristuksen itkeä sinussa ja sinun kanssasi. Nuo kyyneleet voivat puhdistaa myös sydämen temppelin.