Evankeliumi on tänään hyvin mielenkiintoinen ja kertomuksen taloudenhoitaja oli oikeasti uskomattoman röyhkeä, rohkea ja nokkela. Hän pelasi taitavasti omat korttinsa.
Koska yhdellä kuulemisella ei heti pääse evankeliumin tapahtumaan kiinni, kerrataan hieman tilannetta. Kaikessa yksinkertaisuudessaan kysymys on siitä, että tämä nokkela taloudenhoitaja sai potkut tehtävästään, koska oli kavaltanut isäntänsä varoja. Silloin kun normaali ihminen jää kiinni rikoksistaan, hän tavallisesti katuu tekojaan ja lupaa parantaa tapansa. Evankeliumin taloudenhoitaja sen sijaan laittaa lisää röyhkeyttä kehiin ja suunnittelee kaupan päälle vielä aikaisempaa isomman rikoksen isännän omaisuuden suhteen, mutta tekee sen niin ovelasti, että kaiken paljastuttua, isäntä ei voinut muuta kuin nauraa tämän kaverin juonille vaikka häneltä oli puhallettu summa, joka vastaa perusjannun puolentoista vuoden palkkaa.
Mutta miten tämä jutun juoni toimii? Jeesuksen kertomuksessa isäntä on suurtilallinen. Sillä on valtavat maaomaisuudet. Suuri osa maista on vuokraviljelijöillä ja vuokra maksetaan maan antimilla sillä mitä tilat tuottavat. Tilan haltija ja herra itse viettää aikaansa seurustelemalla toisten ylimysten kanssa. Hän ei puutu omaisuutensa hallinnoimiseen ja kartuttamiseen. Hän pääasiassa nauttii varallisuudestaan ja harrastaa politiikkaa, suurempia kuvioita. Muut ihmiset hoitavat käytännön asiat ja kirjanpidon kaiken. (Hänen ei tarvinnut laittaa käsiänsä muuta kuin valkoisiin hanskoihin)
Kyliltä kuuluu kuitenkin pahoja puheita hänen taloudenhoitajastaan. Henkilö joka hoitaa hänen rahaliikennettä, vuokran keräystä ja muuta käytännön puuhaa, on käyttänyt luottamusasemaansa väärin, kahminut omaisuuksia omaan taskuunsa. Isäntä kutsuu hänet puhutteluun.
Puhuttelu on sangen yksipuolinen. Vain isäntä puhuu, taloudenhoitaja ei puhu eikä pukahda. Ehkä hän tietää, että todisteet häntä vastaan on sen verran ilmeiset, että puolustelemalla ei kannattanut enää pahentaa tilannettaan. Nyt hän menetti vain työpaikkansa vaikka olisi voinut menettää päänsä.
Tee tili toimistasi, isäntä sanoi eli luovuta tilikirjat, velkakirjat ja kaikki taloudenhoitoon kuuluvat asiakirjat. Hän menetti valtuutensa toimia ja tehdä kauppoja isännän nimissä. Tehtävä annetaan jollekulle toiselle.
Hänet on erotettu, mutta tilikirjat oli vielä hänen hallussaan eivätkä velalliset tienneet vielä mitä on tapahtunut. Hänellä on muutama tunti aikaa koota asiakirjat kasaan ja luovuttaa ne isännälle. Miten hän käytti tämän lyhyen ajan?
Ennen kuin tieto hänen viraltapanosta levisi eteenpäin, hän kutsui velalliset yksitellen luokseen. Nyt velkakirjoja muutettiin ilman, että tavara tai raha vaihtoi omistajaa. Velkasummaa pienennettiin ja hämmästynyt velallinen allekirjoitti uuden pienemmän velan. Eräskin kaveri sai puolet velastaan anteeksi. Velallisille se oli suuri uutinen. Erotettu taloudenhoitaja teki näin siksi, että he jäisivät hänelle kiitollisuudenvelkaa ja turvaisivat hänen tulevaisuutensa kun hän jäi ilman työtä.
Evankeliumin kertomus päättyy tähän, mutta kuulijan tehtävä on ajatella sen jatko. Mitä tapahtui kun velalliset saivat suuria huojennuksia velkataakkaansa ja mitä tapahtui kun isäntä sai tilikirjat käsiinsä ja huomasi tämän viimeisen huijauksen?
Viimeisen tempauksen jälkeen velalliset olivat sekä tilanhoitajalle, että hänen isännälleen kiitollisia tästä suuresta laupeudenteosta, joka heitä kohtasi. Mitä ilmeisemmin kertoivat kaikille hänen hyvyydestään heitä kohtaan. Isännän maine kasvoi ja häntä ihailtiin ja hänen anteliaisuuttaan ylistettiin ja hänen jalkojaan suudeltiin.
Isännällä oli nyt kaksi toimintavaihtoehtoa. Hän voisi mennä velallisten luo ja sanoa, että tilanhoitaja on ylittänyt valtuutensa. Hänet oli jo erotettu virasta eikä hänen myöntämät velan alennukset ole päteviä. Kaikki on maksettava korkoineen takaisin. Tämän seurauksena ilo ja kiitollisuus olisi kääntynyt vihaksi ja katkeruudeksi isäntää kohtaan. Se olisi ollut isännällekin huonoa mainosta. Toinen vaihtoehto oli olla hiljaa antaa asian olla ja nauttia anteliaan hyväntekijän roolista mikä hänelle tässä tarjoutui. Aivan varmasti taloudenhoitaja oli suunnitelmassaan ottanut tämän huomioon. Hän otti ison riskin ja jätti kaiken yhden kortin varaan. Hänen suunnitelmansa onnistuisi vain jos isäntä antaa asian olla eikä lähde peräämään menetettyjä rahojaan.
Kertomuksessa pahis pääsi pälkähästä ja selvisi ilman tuntuvia vaurioita nokkeluutensa ansiosta.
Jeesus kehuu taloudenhoitajan nokkeluutta ja kykyä selvitä hankalasta tilanteesta kuivin jaloin. Hänen epärehellisyyttään Jeesus ei kehunut ainoastaan hänen viisauttaan. Jeesushan sanoi häntä selvästi tämän maailman lapseksi ei Jumalan valtakunnan tai valon lapseksi. Luultavasti kertomuksen taustalla oli jokin tunnettu tapahtuma ja Jeesus hämmästeli kaverin rohkeutta pelata yhden kortin varassa eli luottaa isännän suurpiirteisyyteen.
Mikä logiikka Jeesuksen sanoilla on? Hankkikaa väärällä rikkaudella ystäviä, jotka ottavat teidät iäisiin asuntoihin, kun tuota rikkautta ei enää ole.
Tämä on ongelmallinen kohta sillä rahalla ei saa ystäviä, ei rakkautta, eikä hyvää omaatuntoa. Kenelläkään ihmisellä ei myöskään ole valta ottaa minua iäisiin majoihin. Se tapahtuu vain Jumalan armosta.
Jos tämä olisi vertaus jossa ihminen vie kuoltuaan koko elämäänsä koskevat tilikirjat Jumalalle tarkastettavaksi, tulkinnasta tulisi hyvin pitkä ja vaikea sillä kertomuksessa isäntää huijataan ja ankarasti, mutta Jumala ei ole huijattavissa. siksi pitäydyn tulkinnassa, joka säästää sekä aikaa että teidän hermojanne.
Jospa kysymys on vain siitä, että Jeesus huomaa miehen toimissaan todella ylivertaisen ovelaksi ja toivoisi, että myös hyvän tekemiseen löytyisi samanlaista lahjakkuutta. Voisiko meillä hyvän tekemisessä olla tuollaista viisautta eikä vain silloin kun yritämme huijata, varastaa, kavaltaa ja pettää. Miksi vain pahuus herättäisi meissä esiin älykkään suunnittelijan? Onko pahuudella siihen jokin yksinoikeus? Onko hyvyys muka niin tylsää että se ei innosta meitä luovaan nerokkuuteen? Se ei voi olla niin. Haastan teidät rippikoululaiset ja rippikoululaisten sukulaiset tekemään toisillenne hyviä asioita ja käyttämään mielikuvitusta ja luovuutta siinä.
Mielestäni leirillä onnistuimme juuri tässä. Vaikka kristinoppia ei tunnilla ainakaan loppukokeen perusteella kovin hyvin saanut perille, niin leirillä oli kuitenkin hauskaa, siellä leikittiin ja laulettiin tavalla, mitä nämä nuoret eivät ehkä ole tehneet vähään aikaan. Leirimme oli varsinainen huvipuisto ja taivaan esikartano. Siellä oli vesisotaa, keinupalloa (olin kokonaan unohtanut sellaisen pelin olemassaolon. Leirillä siitä tuli todella suosittu), The Peli, raivopalloa eli tiedätte ison jumppapallo. Meillä oli leirillä kaksi sellaista ja leiriläiset saivat purkaa energiaansa niihin. Lisäksi kuvasuunnistusta, saunomista, isosten sketsejä iltaohjelmissa ja laulua. Rohkeimmat astuivat pehmustettuun arkkuun, jossa oli rullat alla ja hetkessä se muuttuikin hyrräksi. Nämä kaikki tehtiin ilman katalia juonia eikä kenelläkään ollut seuraavana aamuna hutera olo tämän hauskuuden tähden.
Toivon, että leiri jää mieleenne hienona kokemuksena, onnellisena ja hyvänä aikana. Kun sitä myöhemmin ajattelette niin palautukoon mieleen myös se mistä kaikki hyvä on peräisin. Että se kaikki hyvä on elämässäni myös lainaa. Me astumme kerran Jumalan eteen emme toivottavasti huijareina ja kavaltajina vaan suuren armon saaneina.
Eläkää rohkeasti, eläkää Jumalaan luottaen ja turvaten. Älkää eksykö pahoille teille, jotka lupaavat paljon, mutta eivät voi teitä pelastaa. Todellinen hyvyys ja rakkaus tulee ristiinnaulitulta Jeesukselta. Jos joskus huomaattekin joutuneen eksyksiin, huutakaa ja rukoilkaa Jeesusta apuun. Hän kuulee ja haluaa auttaa