Kymmenen vuotta sitten julkaistussa kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä otettiin kantaa myös kirkon virkojen määräaikaisuuteen. Mietinnön mukaan kiinteät rakenteet ja vakinaiset virat tekevät kirkollisesta työelämästä kankeaa ja byrokraattista.
Keskeisten johtajien osalta esitettiin, että olisi selvitettävä mahdollisuutta siirtyä vakinaisista viroista määräaikaisiin työsopimussuhteisiin, kuten valtionhallinnossa ja oikeuslaitoksessa on tehty. Keskeisiksi johtajiksi määriteltiin kirkkoherrat, piispat ja keskushallinnon johto. Kirkkoherrojen osalta esitettiin kuitenkin ainoastaan harkinnanvaraista määräaikaisuutta niin, ettei johtajien saaminen syrjäseuduille vaikeutuisi entisestään.
Määräaikaisuuden sopivaksi kestoksi arvioitiin kahdeksan vuotta, ja tehtävään valittu olisi mahdollisuus valita myös uudelle kaudelle.
Mietinnössä arveltiin, että ”piispojen valinnan yhteydessä esimerkiksi kahdeksan vuoden välein käytävä julkinen keskustelu voi muodostua linjakeskusteluksi ja näin rikastuttaa kirkkoa”.
Kymmenessä vuodessa virkojen muuttaminen määräaikaisiksi ei ole edennyt ja keskusteluakin asiasta on ollut verraten vähän. Viimeksi asia on noussut kuitenkin uudelleen esille sen jälkeen, kun Turun arkkihiippakunnan piispa Mari Leppänen ilmoitti jäävänsä virkavapaalle muutamaksi kuukaudeksi. Leppänen on perustellut ratkaisuaan myös sillä, että piispan tehtävä on hyvin kokonaisvaltainen, ja virkavapaa antaa tilaa itselle ja hengellisyydelle.
”Kannustan siihen, että voisi tehdä erilaisia ratkaisuja omista lähtökohdista.”
ERÄÄLLÄ TAVALLA piispan viran määräaikaisuudesta on myös kokemusta. Kun Björn Vikström valittiin Porvoon piispaksi vuonna 2009, hän ilmoitti, että tehtävä on hänen kohdallaan määräaikainen. Hän luopui piispan virasta vuonna 2019, ja nykyisin hän toimii systemaattisen teologian professorina Åbo Akademissa.
Björn Vikström sanoo, että omasta esimerkistään huolimatta hän ei kannata piispan viran muuttamista määräaikaiseksi. Hänen mukaansa yleisellä tasolla annettu ratkaisu ei ole toimiva, koska kaikkia tapauksia ei voi vääntää samaan muottiin. Johtajien tilanteet ovat hyvin erilaisia.
− Mieluummin kannustan siihen, että voisi tehdä erilaisia ratkaisuja omista lähtökohdista. Ratkaisut voivat olla virkavapaita, sapattivapaita tai sitten sellaisia, että siirtyy kokonaan johonkin toiseen tehtävään.
Vaikka ei pakollista määräaikaisuutta kannatakaan, Vikström tuo esille saman näkökulman, joka tuli esille myös kirkon tulevaisuuskomitean mietinnössä: organisaation kannalta pysyvät eläkevirat eivät ole paras mahdollinen ratkaisu. Ne kangistavat ja hidastavat uudistumista.
− Yleensäkin olisi hyvä organisaatiolle, jos sama johtaja ei pysy samassa virassa liian pitkään. Harva meistä pystyy uudistumaan niin, että voi toteuttaa uusia ideoita pitkällä aikajaksolla koko ajan.
Vikström sanoo toivovansa, että hänen ratkaisunsa voisi toimia esimerkkinä muille. Sillä voisi olla vaikutusta myös siihen, kuka piispan virkaa lähtee tavoittelemaan.
− Ehkä esimerkkini voisi rohkaista nuorempia asettumaan ehdolle, koska ei tarvitse miettiä, että virassa pitää olla eläkeikään asti.
”Tiesin, että teen tätä 10 vuotta ja sitten siirrän sauvan seuraajalle.”
VIKSTRÖMIN ANTAMASTA esimerkistä on kulunut jo useita vuosia. Ainakaan julkisuuteen asti esimerkin voima ei ole kantautunut, eikä virasta luopuneista saataisi muodostettua edes jonon tynkää. Vikström arvelee, että yksi syy tähän on myös siinä, että piispojen asema Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on viime vuosina vahvistunut yllättävällä tavalla.
− Sinänsä tärkeä ekumeeninen keskustelu anglikaanisen kirkon ja katolisen kirkon kanssa on muuttanut piispuuden luonnetta. Itse en pidä tällaista korkeakirkollista virkakäsitystä toivottavana. Mielestäni piispa on hiippakunnassa yksi pappi muiden joukossa, joka valitaan hoitamaan johtotehtävää, koska sellaista tarvitaan hiippakunnassa.
Vikström sanoo, että hänen oma ratkaisunsa oli oikea myös näin jälkikäteen ajateltuna. Itselle asetettu määräaikaisuus auttoi myös kokonaisvaltaisen ja raskaan viran hoitamisessa.
− Tiesin, että teen tätä 10 vuotta ja yritän tehdä parhaani ja sitten siirrän sauvan seuraajalle ja hän saa sitten jatkaa siitä. Tietoisuus tästä auttoi jaksamaan.
Johtajien määräaikaisuuksiin liittyy myös kysymys, mitä pois jäävä johtaja tekee jatkossa. Ottaako joku entisen piispan töihin? Pakastevirat ja eläkeikään asti ulottuvat projektityöt voivat olla kirkolle kalliita eivätkä rakenna hyvää kuvaa työnantajasta. Toisaalta saman kysymyksen äärellä ovat olleet valtionhallinnosta määräaikaisuuden jälkeen pois jääneet johtajat, ja paikkansa hekin ovat löytäneet.
Piispan virasta 55-vuotiaana luopunut Vikström sai uuden uran akateemisessa työssä, mikä osaltaan helpotti sopeutumista uuteen tilanteeseen. Hän arvelee, että sijoittuminen uuteen työtehtävään saattaa monelle olla vaikea paikka esimerkiksi piispuuden jälkeen.
− On varmaan helpompi siirtyä kirkon ulkopuolelle töihin kuin jäädä vaikkapa rivikirkkoherraksi seuraajan hiippakuntaan.
Lue myös:
Pitäisikö piispan viran olla määräaikainen — Osallistu äänestykseen
Piispa Mari Leppänen jää keväällä virkavapaalle
Ilmoita asiavirheestä