Arkkipiispan ja piispan vaalissa siirrytään niin sanottuun siirtoäänivaalitapaan. Kirkolliskokous hyväksyi asiaa koskevan kirkkojärjestyksen muutoksen perjantaina yksimielisesti.

Siirtoäänivaalissa äänestäjä merkitsee ehdokkaansa äänestyslippuun suosituimmuusjärjestyksessä. Hän voi merkitä äänestyslippuun haluamansa määrän ehdokkaita, yhden tai useamman.

Vaalin tulos lasketaan karsimalla jokaisessa vaiheessa vähiten ääniä saaneet ehdokkaat pois ja siirtämällä heidän seuraavien sijojen äänensä jäljellä oleville ehdokkaille. Tasatilanteessa karsittava ehdokas ratkaistaan arpomalla.

Vaalin voittaa nykyiseen tapaan se, joka saa yli puolet annetuista äänistä.

Uudessa vaalitavassa on vain yksi vaalikierros, joten kokeilun aikana piispan vaalissa ei toimiteta toista vaalikierrosta.

Arkkipiispan vaalissa säilyy nykyinen käytäntö, jonka mukaan arkkihiippakunnan äänioikeutettujen antamat äänet jaetaan luvulla kolme ja tämä luku lisätään ehdokkaan saamaan muihin ääniin.

Siirtoäänivaalitavalla on arvioitu olevan monia myönteisiä vaikutuksia. Vaikka äänestäjän ensimmäiselle sijalle asettama ehdokas ei tulisi valituksi, on annetulla äänellä silti vaikutusta, koska ääni siirtyy vaalilipussa seuraavalle ehdokkaalle. Äänestäjä voi myös itse ratkaista, keille ehdokkaille hän haluaa äänensä antaa. Äänestäjän ei ole kuitenkaan pakko sijoittaa kaikkia tai tiettyä vähimmäismäärää ehdokkaita suosituimmuusjärjestykseen.

Asiaa valmistelleen kirkolliskokouksen lakivaliokunnan mukaan tämä edistää demokratian toteutumista ja kokemusta vaikuttamismahdollisuuksista ja osallisuudesta. Valiokunnan mukaan uusi vaalitapa voi myös madaltaa kynnystä asettua ehdolle.

Vaalitavan arvioidaan myös vähentävän vaalin polarisoitumista erityisesti arkkipiispan ja piispan vaalissa, koska vaali käydään yhdellä kierroksella eikä siinä siten synny toiselle vaalikierrokselle ominaista kahden henkilön vastakkainasettelua.

Valmisteluvaiheessa esitettiin, että siirtoäänivaalia kokeiltaisiin myös pappisasessorin vaalissa. Lakivaliokunta ei nähnyt tätä tässä vaiheessa tarpeelliseksi, joten kokeilu rajattiin koskemaan ainoastaan piispan ja arkkipiispan vaalia.

Lakivaliokunta ei myöskään pitänyt tarpeellisena kokeilla asiaa seitsemän vuoden ajan, kuten Kirkkohallitus oli esittänyt, joten muutos hyväksyttiin pysyvästi.

Muutoksen taustalla on jo vuonna 2018 tehty edustaja-aloite. Aloitteessa perusteltiin uutta vaalitapaa monella tavalla. Sen katsottiin vähentävän polarisaatiota ja vaikeuttavan vaalin manipulointia. Aloitteen mukaan siirtoäänivaalissa ”valta on äänestäjällä eikä ehdokaslistan laatijalla”.

Siirtoäänivaalitapaa on kokeiltu pienemmissä yhteyksissä, mutta evankelis-luterilainen kirkko ottaa sen nyt ensimmäisenä käyttöön valtakunnallisella tasolla.

Lue myös:

Siirtoäänivaali sopi kirkkohallituksen täysistunnolle

Siirtoäänivaali on etenemässä kokeiluvaiheeseen arkkipiispan, piispan ja pappisasessorin vaalissa