Tapio Luoma ei kannata tutkija Johannes Alarannan ajatusta rippisalaisuuden lieventämisestä lastensuojelun nimissä. Luoma pitää piispainkokouksen helmikuussa 2011 antamia ohjeita papin ja lehtorin ehdottomasta vaitiolovelvollisuudesta lastensuojelutapauksissa riittävinä.
– Minusta tämä selontekoon sisältyvä ohjeistus on käyttökelpoinen enkä näe tarvetta muuttaa asiaa koskevaa kirkkolakia, Luoma sanoo.
Hän pitää Alarannan keskustelunavausta vaitiolovelvollisuuden rajoista tärkeänä.
– Pappia ja lehtoria koskeva ehdoton vaitiolovelvollisuus on oleellinen osa kirkkomme rippiä, johon liittyy teologisesti painavia käsitteitä kuten synti, anteeksianto, armo, sitomisvalta, sovitus ja vastuu. Siksi kyse ei ole vain juridiikasta. Minusta rippi ansaitsisi nykyistä enemmän huomiota ja siksi on hyvä, että siitä keskustellaan.
Luoma torjuu ajatuksen sielunhoidollisten tapausesimerkkien käytöstä koulutuksessa.
– On aivan oikein, että asiaan kiinnitetään huomiota esimerkiksi sielunhoidollisissa keskusteluissa. Pidän Alarannan tavoin torjuttavana tilannetta, jossa yksittäiset sielunhoitokohtaamiset siirtyvät edes pieneltä osaltaan vaikkapa kahvipöytäkeskusteluihin tai koulutuksien tapauskertomuksiksi.
Alaranta totesi Kotimaa24:n haastattelussa myös toivovansa muutosta kirkkolain ilmaisuun, jossa ei mainita sielunhoidon yhteydessä sanaa yksityinen. Luoma pitää ajatusta harkitsemisen arvoisena.
– Yksittäisten sanojen muuttamista voidaan minusta toki harkita, kunhan samalla muistetaan, että kovin nopeaa ja mutkatonta lakimuutosten aikaan saaminen ei ole.
Lue myös:
Tutkija vaatii kirkon rippisalaisuuden muuttamista
Ripistä väittelevä Alaranta: Kirkon ripissä ilmenee laittomuuksia
”Vanhoillislestadiolaisilla maallikoilla rippisalaisuus Katekismuksenkin mukaan”