Porvoon hiippakunnan piispa Bo-Göran Åstrand on huolissaan Pohjanmaan ruotsinkielisen LFF-lestadiolaisen eli ruotsinkielisen rauhansanalaisen herätysliikkeen tilanteesta.

– Siinä mielessä tilanne on nyt kyllä vakava, että nyt lestadiolaisuudessa on ilmeisesti syntynyt ajatus siitä, että olisi aika lähteä kirkosta. Sellainen vaihtoehto on suoraan sanottu, Bo-Göran Åstrand toteaa.

Kaiken taustalla on LFF:n piirissä tänä ja viime vuonna käyty kiihtyvä keskustelu siitä, voivatko herätysliike tai sen jäsenjärjestöt jatkaa Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä.

Herätysliikkeestä katsoen ongelma on kirkon liberalisoituminen, jonka ilmentymiä ovat olleet esimerkiksi naisten pappeus ja nyttemmin varsinkin keskustelu samaa sukupuolta olevien vihkimisestä avioliittoon.

Herätysliikkeen sisällä asiaa pohtineen työryhmän puheenjohtaja Sven Grankulla totesi aikaisemmin haastattelussa Kotimaalle, että tulevaisuutta ajatellen yksi kynnyskysymys herätysliikkeelle on juuri se, hyväksyykö kirkko saman sukupuolen parien avioliittoon vihkimisen. Jos niin kävisi, menisi hänen mukaansa ”vaikeaksi sitten ihan täydellä mitalla tehdä yhteistyötä kirkon kanssa”.

Viesti on kerrottu suoraan piispallekin.

– Taustalla on ollut virkakysymys, mutta ajankohtaisin asia on nyt juuri avioliittokysymys. Työryhmästä on usein sanottu, että sinä päivänä, kun kirkko päättää asiasta myönteisesti, se tarkoittaa heille vakavaa merkkiä, jonka mukaan viimeistään silloin lähdettäisiin, Åstrand sanoo.

PIISPA ÅSTRAND kertoo LFF:n työryhmän olleen yhteydessä häneen ja tuomiokapituliin jo viime vuoden puolella.

– Kyseinen työryhmä on ollut minua kohtaan hyvin avoin. Olen tavannut heitä keskustellut heidän kanssaan, Åstrand kertoo.

Åstrand toimi ennen piispuuttaan pitkään Pietarsaaren ruotsinkielisen seurakunnan kirkkoherrana. Kaupunki ja sen ympäristö ovat LFF:n ydinaluetta ja Åstrand kertoo oppineensa tuntemaan herätysliikettä hyvin.

Hän kiittelee LFF:n ihmisten aktiivisuutta myös seurakuntien toiminnassa.

– Aika monia herätysliikkeen jäseniä on aktiivisina mukana seurakuntien toiminnassa ja luottamushenkilöinä. Myös uudessa hiippakuntavaltuustossa on tämän herätysliikkeen edustajia.

Tätä taustaa vasten piispa kertoo nyt hieman ihmettelevänsä, että kun alueella yhteistyö on toiminut ja ”voidaan hyvin”, miksi samaan aikaan työstetään vaihtoehtoja myös sille, että kirkosta lähdettäisiin.

– Ilmeisesti liikkeen sisällä on ryhmä, jonka mielestä kirkko on liberalisoitunut ja siksi varteenotettava vaihtoehto voisi olla, että kirkosta lähdettäisiin.

RUOTSINKIELINEN LFF-LESTADIOLAISUUS on Åstrandin arvion mukaan jakautunut nykyisessä kysymyksenasettelussa kolmeen osaan. Kytkimen nostaminen kirkon oletetun myönteisen avioliittokäsitystä muuttavan päätöksen jälkeen on piispan mukaan vain herätysliikkeen yhden osan näkemys.

– Yksi osa on siis valmis lähtemään. Mutta toinen ryhmä heistä ei lähde minnekään ja kolmas ryhmä ei tällä hetkellä tiedä, mitä tekisi.

Kirkon koossa ja yhdessä pysyminen on Åstrandin mukaan kaikkien osapuolien yhteinen asia. Tästä syystä hän kertoo korostaneensa jatkuvasti dialogia ja sen jatkamista.

– Tässä tilanteessa uskon dialogin voimaan. Jos otetaan askeleita kirkosta poispäin, on erittäin vaikeaa kääntää kehitystä taaksepäin. Olen sanonut, että nyt kannattaa pitää jäitä hatussa.

Åstrand korostaa, että nyt on kysymys kirkon jäsenistä. Kappalaisvuosinaan noin 18 vuotta sitten hän kertoo noin sadan ihmisen joukon eronneen kirkosta, muista syistä.

– Heille se oli rankka kokemus. Monille oli vaikeaa löytää uusia hengellisiä mahdollisuuksia, missä olla mukana. Moni tuli parin vuoden kuluttua takaisin kirkkoon.

Ylipäätään kirkon jäsenyysasia on Åstrandista vakava.

– Kyllä vastuu on iso, jos johdatetaan ihmisiä pois kirkosta, kuten jotkut ihmiset ilmeisesti ajattelevat ja haluavat. Vastuu on iso myös silloin, jos johdatetaan ihmisiä johonkin uuteen tietämättä sitä, mitä se elämä tulee olemaan. Mutta tämä on yhteinen ongelma ja kirkon yhteinen asia, niin kauan, kuin herätysliike on mukana kirkon elämässä.

MYÖS SEURAKUNTAOPPI jakaa Åstrandin mukaan LFF-lestadiolaisuutta. Yleisesti ottaen liike ei piispan arvion katso edustavansa ainoaa oikeaa Jumalan seurakuntaa.

– Jotkut kyllä ajattelevat niin, mutta eivät sentään kaikki. Liike on myös tässä asiassa jakautunut. Mielestäni liike on kuitenkin kehittynyt enimmäkseen avarampaan suuntaan.

Suomenkieliseen rauhansanalaisuuteen verrattuna Åstrand kertoo yhden eron olevan siinä, että ruotsinkielinen herätysliike saa paljon vaikutteita Ruotsista ja Norjasta ja näiden länsinaapureiden lestadiolaisuudesta.

– LFF:ssä askel ulos kirkosta voi tuntua ehkä vähän helpommalta kuin suomenkielisellä alueella, koska Ruotsissa se on jo jossain määrin tapahtunut. LFF:n jäsenillä on kontakteja ja sukulaisia Ruotsissa, he matkustelevat siellä paljon ja sieltä on puolisoitakin haettu, Åstrand sanoo.

PIISPAN MIELESTÄ jatkoa ajatellen tärkeintä nykyisissä ongelmissa on kirkon ja herätysliikkeen jatkuva dialogi.

– Näin on erityisesti paikallisten kirkkoherrojen kanssa. Hehän ovat olleet tästä tietoisia ja keskustelleet. Minusta on tärkeää, että tiedetään yhteiset pelinsäännöt ja että kirkkoherrat tietävät, mitä herätysliikkeen rukoushuoneissa tapahtuu.

Tällä Åstrand viittaa siihen, että esimerkiksi ehtoollispalveluksien järjestämiseen pitää aina olla kirkkoherran lupa.

– Myös työryhmän jäsenet ovat toki aina sanoneet samaa ja toimineet sillä tavalla. Kirkkoherrojen kanssa on keskusteltu avoimesti. Tässä on avain, miten päästään eteenpäin, Åstrand kiittelee.

Hän kertoo muistuttaneensa LFF:n sisäistä työryhmää siitä, että herätysliikkeessä on niitäkin, jotka sanovat jäävänsä kirkkoon joka tapauksessa.

– Myös heidän ääntään on kuultava. Kun ollaan jakautuneina kolmeen ryhmään, on tärkeää, että kaikki pystyvät keskustelemaan keskenään.

Åstrand muistuttaa vielä siitä, että herätysliikkeen jäsenet ovat myös kirkon jäseniä.

– Kun katsotaan seurakunta- ja kirkkoneuvostoihin, niin niissä toimii päätöksiä tekemässä myös tämän herätysliikkeen edustajia. Olen sanonut heille, että heillä on paikka seurakunnassa ja mahdollisuus toimia seurakuntien sisällä. Se on pääviestini. Tilaa on edelleen, piispa Bo-Göran Åstrand sanoo.

Ilmoita asiavirheestä