Perheneuvonnalle on huutava tarve. Monia pareja ja perheitä voidaan auttaa myös osana seurakunnan perustyötä. Uuteen koulutukseen pystyi hakeutumaan kaikilta työaloilta.

Espoon seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskus pystyy ottamaan vastaan noin 60 prosenttia apua hakevista, joten perheet kääntyvät ongelmissaan myös suoraan seurakuntien puoleen, kertoo Espoon tuomiokirkkoseurakunnan johtava perhetyönohjaaja Outi Wenell.

Hänellä oli viime vuonna noin 350 auttavaa kohtaamista, mikä on lähes puolet enemmän kuin vielä muutama vuosi sitten.

Pikkulapsiperheissä vanhemmat ovat uupuneita ja kuormittuneita koronan jäljiltä. Silloin monia mielenterveyspalveluita oli saatavissa vain etänä, jos ollenkaan. Myös lapsettomien parien ahdistus, eläkkeelle jäävien parisuhdehaasteet sekä uusperheiden monenlaiset ongelmat näkyvät seurakuntatyön arjessa.

Teologipainotteinen perheiden auttaminen laajenee muihin ammattiryhmiin

Wenell on yksi 11 työntekijästä, jotka pääsivät mukaan vuoden kestävään Pari- ja perheterapiamenetelmiä seurakuntatyössä -koulutukseen. Kyseessä on Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikön järjestämä koulutus, joka mahdollistaa osa-aikaisen työskentelyn perheneuvonnan parissa.

Koulutuksessa opiskellaan pari- ja perheterapiamenetelmiä, ja opittua harjoitellaan käytännössä Perheasiain neuvottelukeskuksissa. Mukana on paitsi pappeja myös varhaiskasvatuksen ohjaajia, perhetyöntekijöitä ja lastenohjaajia. Varsinaiseen kirkon perheneuvojan koulutukseen voi hakeutua ainoastaan korkeakoulupohjalta.

– Perheneuvonta on ollut paljolti teologi- ja psykoterapeuttipainotteista. Nyt kirkossa on ymmärretty, että meillä monilla muillakin on osaamista ja kiinnostusta parien ja perheiden kanssa työskentelyyn, Wenell sanoo.

Osa-aikaiseen perheneuvontatyöhön kouluttavia satunnaisia hankkeita on ollut suurissa seurakunnissa ja yhtymissä jo 1990-luvulta alkaen. Viimeisimmät koulutukset järjestettiin Helsingissä 2018 ja Tampereella 2020. Niistä kokemukset olivat hyviä.

– Ajattelimme kokeilla koulutuksen ottamista osaksi kirkon henkilöstökoulutusta, jotta pienemmilläkin seurakunnilla olisi mahdollisuus lähettää siihen työntekijöitään, kertoo perheneuvonnan kouluttaja Anne Anttonen Kirkon tutkimus ja koulutus -yksiköstä.

Hän on vastannut koulutuksen suunnittelusta ja toteutuksesta yhdessä kirkkohallituksen pari- ja perheasioiden asiantuntijan Liisa Välilän kanssa.

– Koulutuksessa rakennetaan siltoja varsinaisen perheneuvontatyön ja seurakuntien perhetyön välille, jolloin niukat resurssit saadaan mahdollisimman hyvin käyttöön seurakuntalaisten parhaaksi, Anttonen ja Välilä sanovat.

Maahanmuuttajataustaisia ammattilaisia tarvitaan

Anttonen ja Välilä iloitsevat erityisesti siitä, että koulutukseen on saatu mukaan kolme maahanmuuttajataustaista seurakunnan työntekijää, joista kahden äidinkieli on arabia ja yhden venäjä.

– Äidinkieli on ihmisen tunnekieli. On upeaa, jos maahanmuuttajaperheet ja kahden kulttuurin perheet voivat saada maksutonta apua äidinkielillään, Välilä sanoo.

Anttosen mukaan maahanmuuttajien osuus perheasiankeskusten asiakaskunnasta on pieni niilläkin paikkakunnilla, joilla heitä asuu paljon. Monet eivät osaa sujuvasti englantia eivätkä suomea. Lisäksi voi olla kulttuurista varauksellisuutta.

– Erityisesti jos ihmiset ovat joutuneet pakenemaan Suomeen vasten tahtoaan, he haluavat suojella omaa kulttuuriaan, eikä uuteen liittyminen ole päällimmäisenä mielessä. Omaa kulttuuria edustavan ammattilaisen kanssa on tällöin huomattavasti helpompaa käydä läpi perheen ongelmia.

Koko työyhteisö hyötyy

Uudessa koulutuksessa opittuja taitoja voi hyödyntää seurakuntatyön kaikissa kohtaamisissa. Ne tulevat koko työyhteisön pääomaksi vaikkapa perheleirien, parisuhdetapahtumien ja vertaisryhmien suunnittelussa.

Taidoista on apua myös toimituskeskusteluissa ja sielunhoitotilanteissa. Lisäksi ne parantavat kykyä itsereflektioon.

– Seurakunnissa on jo paljon tietoa, kokemusta ja taitoa. Emme aloita näiden opiskelijoiden kanssa tyhjästä. Olennainen kysymys on, miten tämä kaikki osaaminen saataisiin seurakunnissa luovasti käyttöön. Tärkeää on rohkaisu, Välilä sanoo.

– Koulutus voi rohkaista vaikkapa lastenohjaajaa sanomaan perhekerholaiselle, että voit tulla halutessasi juttelemaan kanssani kerhon jälkeen, Anttonen jatkaa.

Outi Wenell kiittää koulutusta juuri rohkaisevasta otteesta.

– Kun aloitin virassani vuonna 2005, monta vuotta meni arkaillen. Mietin, osaanko ja pystynkö. Olen osallistunut useisiin koulutuksiin, joista tämä nykyinen on juurevin ja kattavin. On upeaa kartuttaa osaamistaan perheasian neuvottelukeskuksen ammattilaisten kanssa ja saada sieltä työlleen tuki.

Lähijaksoja ja etäopetusta

Opiskelu koostuu neljästä kolmen päivän lähijaksosta, verkkokoulutuspäivistä, itsenäisistä tehtävistä ja kirjallisuudesta sekä sadan tunnin harjoittelusta paikallisessa Perheasiain neuvottelukeskuksessa kokeneen työparin ohjauksessa. Lisäksi opintoihin kuuluu 30 tuntia työnohjausta.

Koulutukseen hakeutuminen vaati esihenkilön suostumuksen sekä sopimuksen harjoitteluyhteistyöstä neuvottelukeskuksen johtajan kanssa. Lisäksi hakijat kävivät läpi perusteelliset soveltuvuustestit.

Koulutukseen osallistuu nyt työntekijöitä Espoosta, Vantaalta, Lappeenrannasta ja Hyvinkäältä.

– Jotkut kirkkoherrat suhtautuivat koulutukseen varauksella, koska se vaatii niin paljon aikaa, että sen sovittaminen muuhun seurakuntatyöhön on vaikeaa. Koulutuksen jatko ratkeaa palautteen pohjalta. Selvitämme, onko seurakunnissa tarvetta näin laajalle koulutukselle, Anne Anttonen sanoo.

Outi Wenell on kiitollinen oman seurakuntansa kirkkoherralle Ari Paavilaiselle ja seurakuntaneuvostolle, jotka kuulivat seurakuntalaisten tarpeen ja lähettivät koulutukseen Wenellin lisäksi laaja-alaisen lastenohjaajan sekä perhetoiminnan ohjaajan.

– Koulutus on imaissut mukaansa. Kouluttajilla on valtava asiantuntemus. Sukelsimme heti syvään päätyyn. Odotan, että osaamiseni vahvistuu ja opin auttamaan entistäkin paremmin.

Lapset oireilevat aikuisten ongelmia

Anne Anttonen on miettinyt paljon sitä, miten lapset oireilevat vanhempiensa parisuhdeongelmia. Silloin ei riitä, että vain lapselle haetaan apua.

– Siitä ei aina uskalleta puhua, kuinka paljon lasten elämä helpottuisi perheen aikuisia auttamalla. Seurakunnissakin voisi kysyä aikuisilta lempeästi ja rohkeasti, tarvitsetteko apua parisuhteen pohtimiseen.

Myös Liisa Välilän mukaan vanhemmuuden tuki on tärkeä osa seurakunnan työtä ja sitä seurakunnilta paljon toivotaan.

– Hengellisyys näkyy avoimena, rakastavana ja lähelle tulevan lähimmäisten kohtaamisena.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 9.12. Kotimaa-lehden välissä ilmestyneessä Kotimaa Pro -liitteessä.

Perheneuvonnan tarve on kasvanut – uusi koulutus auttaa tukemaan perheitä ja pariskuntia muun seurakuntatyön ohessa