Seurakunnassa toimiminen ja vaikuttaminen ovat pellolaiselle Kaisu Laitamaalle, 61, enemmän elämäntapa kuin velvollisuus.
– Seurakunta on minulle läheinen yhteisö, kuin toinen koti. Teen siellä mielelläni sen mitä jaksan ja osaan. Oma henkilökohtainen usko tekee toiminnasta erityistä ja merkityksellistä, hän kertoo.
Tornionlaaksossa Suomen ja Ruotsin rajalla sijaitsevassa Pellon kunnassa on noin 3 600 asukasta ja seurakunnassa noin 3 000 jäsentä. Seurakunta on pellolaisille tavallinen, jokapäiväiseen elämään kuuluva asia, jota ei karteta eikä pidetä kummajaisena.
– Raja-aitoja ei ole. Toiminta on avarakatseista ja yleisseurakunnallista, eikä sitä hallitse mikään tietty suuntaus tai herätysliike, Laitamaa sanoo.
Kylien seurakuntailtoja voivat vetää myös maallikot
Pellon seurakunnassa on mukana paljon vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka ottavat reippaasti vastuuta eri toiminnoista. Moni heistä on osallistunut vuosien varrella rovastikunnittain järjestettyyn maallikkokoulutukseen.
Vapaaehtoisia toimii muun muassa eri kylillä seurakuntalaisten kotona noin kerran kuukaudessa järjestettävissä seurakuntailloissa, joiden vetäjänä voi olla yhtä hyvin pappi, diakonissa tai joku maallikoista.
Yleensä pappi on valmistellut aiheen, jonka pohjalta keskustellaan ja lauletaan hengellisiä lauluja tai virsiä. Monesti järjestetään arpajaiset, ja lopuksi juodaan kahvit. Arpajaisten tuotto ja vapaaehtoinen kahvimaksu ohjataan esimerkiksi lähetystyölle, diakoniaan tai muuhun ajankohtaiseen kohteeseen.
Seurakuntaillat ovat Laitamaan mielestä erittäin tärkeitä, koska siellä tapaa kylien ihmisiä – myös heitä, jotka eivät muuten niin aktiivisesti käy seurakunnan tilaisuuksissa.
– Eniten paikalle löytää työssä käyviä ja hieman iäkkäämpiä seurakuntalaisia, mutta myös muita ikäluokkia. Monesti mukana on esimerkiksi seurakuntaan tutustumisesta merkintöjä hakevia rippikoululaisia.
Kauneimpia joululauluja ja kesäseuroja
Ennen joulua kaikilla kylillä lauletaan kauneimmat joululaulut, ja joka vuosi järjestetään jollakin kylällä myös kesäseurat, jotka kokoavat väkeä naapurikylistäkin.
– Ohjelma tulee seurakunnalta, ja kyläläiset hoitavat tarjoilun ja tilan koristeluineen. Viime heinäkuussa kokoonnuttiin Lankojärvellä liki 150 ihmisen voimin.
Suosittuja seurakuntalaisten kokoontumispaikkoja ovat myös jumalanpalvelusten jälkeiset kirkkokahvit noin kerran kuukaudessa.
– Olemme haastaneet sinne kahvinkeittoon myös paikallisia järjestöjä, ja haaste on otettu mukavasti vastaan.
Leirikeskuksesta luopuminen oli haikeaa
Mitään suurempaa kirkosta eroamisbuumia ei Pellossa Kaisu Laitamaan mukaan ole nähty, mutta kunnan väkiluvun vähentyessä on seurakunnankin jäsenmäärä tullut pikkuhiljaa alaspäin.
– Pelloon tulijoitakin onneksi on, kuntaan muuttaa esimerkiksi lapsiperheitä, Laitamaa iloitsee.
Jäsenmäärän väheneminen on kuitenkin pistänyt seurakunnan miettimään säästöjä. Pellon seurakunnalla on muun muassa ollut hetken aikaa yhteisiä työntekijöitä Ylitornion ja Kolarin seurakuntien kanssa. Kirkollisvero nostettiin muutama vuosi sitten 1,6 prosenttiin, ja vuonna 2015 seurakunta myi 1970-luvun lopulla rakennetun leirikeskuksensa.
– Leirikeskuksen ylläpitäminen tulevine remontteineen olisi ollut liian kallista. Luopuminen oli haikeaa, mutta lopulta hyvä ratkaisu. Viime kesän ripari ja muut leirit pidettiin lähialueen matkailukeskuksissa, ja käytäntö toimi hyvin.
Kirkkoherra ja talouspäällikkö puhuvat ymmärrettävää kieltä
Kaisu Laitamaa toimi kirkkovaltuustossa muutaman kauden 1980- ja -90-luvuilla, ja nyt hän on mukana kolmatta kautta. Jossakin vaiheessa kirkkovaltuuston puheenjohtajankin tehtävää hoitanut Laitamaa vaikuttaa tällä hetkellä sekä kirkkovaltuustossa että -neuvostossa.
– Neuvostossa käsitellään käytännönläheisempiä asioita kuin valtuustossa. Noin kerran vuodessa esimerkiksi mietimme jäseniä seurakuntamme musiikki-, todistus- ja tiedotustiimeihin, hän kertoo.
Kaiken kaikkiaan seurakunnan hallinto toimii hänen mukaansa hyvin ja sovinnossa.
– Asiat on valmisteltu perusteellisesti, eikä kokouksissa jaarata turhaan. Sekin on tärkeää, että kirkkoherra ja talouspäällikkö osaavat esitellä asiat niin, että me maallikotkin ymmärrämme.
Kaisu Laitamaa on kiinnostunut myös kuntapolitiikasta.
– En ole kuitenkaan toistaiseksi lähtenyt siihen mukaan. Toimin Pellon kunnan hoivapalveluiden ohjaajana viime vuoden elokuun loppuun saakka, eikä kahdella jakkaralla voi mielestäni istua yhtä aikaa. Nyt eläkkeellä ollessa mietin asian uudelleen.
Myös Pellossa juhlistetaan reformaation juhlavuotta
Pellon seurakunnan kirkkoherra kutsuu kerran tai kahdesti vuodessa kirkkovaltuuston ja -neuvoston, tiimit sekä työntekijät seurakunnan kokoukseen, jossa keskustellaan avoimesti ajankohtaisista asioista.
Kaisu Laitamaa kertoo, että seuraava kokoontuminen on heti alkusyksystä.
– Siellä käsittelyssä on ainakin Suomen itsenäisyyden sekä reformaation merkkivuosi 2017. Aiomme järjestää tapahtumia näiden molempien merkkipaalujen juhlistamiseksi.
Kuva: Kaisu Laitamaan kotialbumi. Laitamaa joutui työssään hoivapalveluiden ohjaajana perehtymään muun muassa työpaikkojen lainsäädäntöön. – Siitä on ollut apua myös seurakunnan luottamustehtävässä.