Riihimäkeläinen teologian tohtori, Helsingin yliopiston dogmatiikan yliopistonlehtori, tutkija, filosofi ja perheenisä Olli-Pekka Vainio on saanut kiinnostavan tehtävän. Hän valittiin Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallintoviraston NASA:n rahoittamaan vuoden mittaiseen projektiin tutkimaan astrobiologian yhteiskunnallisia vaikutuksia. Vainio muutti perheineen Yhdysvaltoihin elokuussa.
Aiemmin Vainio on työskennellyt vierailevana tutkijana muun muassa Princetonissa ja Oxfordissa. Hän on keskittynyt työssään aatehistoriaan ja uskonnonfilosofiaan.
Mistä tässä NASA:n tutkimuksessa on täsmällisemmin kyse ja mikä on oma roolisi siinä?
– Tiimiimme kuuluu 14 henkeä ja mukana on muun muassa antropologeja, eetikkoja, filosofeja ja teologeja. Kyse on siis poikkitieteellisestä projektista. Tutkittavia teemoja ovat esimerkiksi avaruuden kaupallinen hyödyntäminen ja muut astroeettiset kysymykset, elämän käsitteen analyysi, filosofiset kysymykset liittyen esimerkiksi ihmiskäsitykseen, merkitykseen ja kauneuteen, tekoälyn filosofia sekä erilaisten uskontojen ja ei-uskonnollisten maailmankatsomusten analyysi.
– Itse tutkin tieteellisten, filosofisten ja uskonnollisten maailmankuvien kehitystä antiikista moderniin aikaan tarkastellen erityisesti sitä, kuinka faktojen ja niille annettujen merkitysten ja tulkintojen suhde muuttuu ajan kuluessa.
– NASA:n strategiaan on kirjattu yhdeksi keskeiseksi arvoksi tieteidenvälisyys ja NASA on rahoittanut aiemminkin useita erilaisia poikkitieteellisiä projekteja. Paljon huomiota herätti esimerkiksi taannoinen selvitys elämän jatkumisen edellytyksistä maapallolla, jonka tulevaisuusennuste ei ollut erityisen kannustava.
Miten päädyit mukaan tähän tutkimusprojektiin?
– Ohjelmaan oli avoin ja monivaiheinen haku, johon täytyi esittää oma tutkimussuunnitelma. Viimeisessä vaiheessa oli skype-haastattelu. Mukana ei ole muita suomalaisia, mutta yksi ruotsalainen joukosta löytyy.
Mitä annettavaa teologialla on astrobiologialle eli elämän synnyn ja kehityksen tutkimukselle?
– Monet nykyään yleisessä käytössä olevat tieteelliset teoriat ovat alun perin teologien keksimiä. Esimerkiksi Origenes spekuloi multiversumeilla ja Cusanus keksi ehdottaa, että kosmoksella ei ole varsinaista keskusta laisinkaan. Teologialla oli pitkään samankaltainen rooli kuin tieteiskirjallisuudella nyt: se avasi mahdollisia maailmoja, joita sitten voitiin alkaa tutkia myös muilla keinoin.
– Uskonnon ja tieteen kieli eivät ole kokonaan toisistaan erillisiä, vaikka ne ovatkin joissain kohdin hyvin erilaisia. Usein ne kuitenkin puhuvat samasta todellisuudesta. Tässä rajapinnassa voi tapahtua liikettä molempiin suuntiin.
Kosmologia on maailmankaikkeuden rakennetta ja historiaa tutkiva tiede. Onko olemassa kristillistä kosmologiaa?
– Klassinen kristillinen kosmologia on ollut varsin niukkaa. Keskeisiksi uskonkappaleiksi nousee oikeastaan vain kolme asiaa: Vain Jumala on ikuinen, luotu aine on hyvää ja kosmoksella on hyvän Jumalan sille antama hyvä tarkoitus.
– Oppia ihmisestä Jumalan kuvana on joskus tulkittu niin, että ihminen olisi kosmoksen keskus, mutta tätä opilla ei ole perinteisesti tarkoitettu. Varhaisessa kristillisessä kosmologiassa kosmoksen keskus on Jumala ja ihminen asuu kosmoksen uloimmalla laidalla.
– Jos tarkastelee viimeaikaisia populaareja kosmologian esityksiä, kuten vaikkapa Stephen Hawkingin tai Lawrence Kraussin kirjoja, niin huomaa hyvin nopeasti, että ne ovat osittain luonteeltaan filosofis-teologisia. Moderni kosmologia tunkee siis koko ajan sille alueelle, jossa filosofia ja teologia ovat jo pitkään majailleet. Mutta suhde ei ole mitenkään helppo tai yksinkertainen.
Uskotko maapallon ulkopuolisen älyllisen elämän mahdollisuuteen?
– Teologialla ja filosofialla ei mielestäni ole juurikaan tekemistä sen kanssa onko maapallon ulkopuolinen elämä mahdollista. Tiedeyhteisössä ei vallitse yksimielisyyttä sen todennäköisyydestä. Ajatus muista elämänmuodoista sopii sinänsä hyvin kristillis-platonistiseen maailmankuvaan, jossa ajatellaan, että hyvällä Jumalalla on syy luoda hyviä olioita.
Miten näet ihmisen paikan, arvon ja merkityksen maailmankaikkeudessa? Vaikuttaako kosmologian tutkimustulokset näihin asioihin jotenkin?
– Meille on intuitiivista ajatella, että kosmoksen koko vaikuttaisi jotenkin ihmisen arvoon. Eli jos olemme vain myöhäsyntyinen rotu erään syrjäisen galaksin perifeerisellä planeetalla, ei näytä siltä, että olisimme tapahtumien keskiössä. On kuitenkin epäselvää, miksi paikan ja koon pitäisi vaikuttaa arvoon.
– Yksilön arvo on sama riippumatta siitä asuuko hän Helsingissä, Riihimäellä tai keskellä Saharaa. Kysymys kosmisesta arvosta ja merkityksestä on kiehtova filosofinen teema, johon luonnontieteellinen kosmologia voi toki vaikuttaa, mutta kysymys ei tyhjene tähän. Arvoja ei voi tutkia kaukoputkella. Kristillisessä maailmankuvassa ihmisen arvo perustuu siihen, että Jumala kutsuu häntä omaksi kuvakseen.
Mitä ajattelet henkilökohtaisesti maailmankaikkeuden synnystä?
– Alkuräjähdyskosmologia ja kristillinen lineaarinen aikakäsitys sopivat tietenkin hyvin yhteen. Kristillinen luomisoppi ei ole yleensä ottanut kantaa suoraan luonnontieteellisiin faktoihin. Kuitenkin on joitakin yhteisiä pisteitä, jossa luonnontieteelliset ja filosofis-teologiset kosmologiat kohtaavat.
– Kiinnostava kysymys on esimerkiksi kosmologisen argumentin ympärillä käyty keskustelu aktuaalisesta äärettömyydestä. Missä mielessä voidaan ajatella, että kosmoksella on alku? Edellyttääkö kristillinen luomisoppi sen, että kosmos olisi ajallisesti äärellinen?
Mikä maailmankaikkeuden tutkimuksessa kiehtoo sinua erityisesti?
– Minulle kysymys on pitkälti esteettinen. Arvostan kosmoksen älyttömyyttä. Älyttömyydellä tarkoitan sekä sen mittasuhteita ja kompleksisuutta että ihmisen pinnistelyä saada asiaan jotain tolkkua.
Mitä kaikkea toivot oppivasi ja oivaltavasi seuraavan vuoden aikana?
– Tähän mennessä opettavaisinta on ollut nähdä, kuinka eri tieteenalojen edustajat ajattelevat ja kuinka he mieltävät omat metodinsa, niiden mahdollisuudet ja rajat. Oman perspektiivin laajentaminen on aina suotavaa ja taatusti hyödyllistä. Parhaat jutut tulevat kuitenkin aina yllätyksinä kulman takaa: tuota en olisi osannut odottaakaan.
Kuva: Salla Vainio