Nelostien varrella, Tikkakosken taajamassa sijaitseva kirkko näyttää kauniilta lumisessa maisemassa. Sen pihalta voi lähteä papin kanssa patikoimaan perjantaiaamupäivisin parittomilla viikoilla tunnin ajaksi.
Tällä kertaa patikointia luotsaa Palokan ja Tikkakosken lähikirkkoalueiden johtava pappi Kati Jansa Jyväskylän seurakunnasta. Jansa ajatteli, että olisi kiva kokeilla jotain uutta yhdessä. Hänelle pyhiinvaellusajattelu on ollut jo pitkään tärkeää.
– Pisin patikoimani reitti on vuonna 1998 Santiago de Compostelan pyhiinvaellus. Siitä lähtien Raamatun kohdista, lauluista ja virsistä on tullut vastaan askel askeleelta -symboliikkaa.
Vuoden ensimmäinen patikointi toteutui tammikuun alussa Palokassa 25 pakkasasteessa. Nyt pakkasta on muutama aste ja keli tuntuu sopivalta lenkkiä varten. Kuntovaatimuksia patikointiin osallistumiseen ei ole.
– Lenkki ei ole suoritus, emmekä katso sykemittaria. Vauhti määräytyy hitaimman mukaan. Osallistua voi yhtä hyvin rollaattorin kuin lastenvaunujen tai pulkan kanssa, itsekseen tai yhdessä.
Parillisilla viikoilla lenkit lähtevät Palokan kirkolta. Jansan lisäksi pohjoisen alueen papit Hannele Kakkonen, Antti Hiltunen, Aleksi Parkkonen, Heli Savola ja Ulla Palola johtavat vuorollaan patikointia.
– Kaikki eivät koe kirkkotiloja tai seurakunnan toimintoja itselleen kovin kotoiseksi. Toivon, että matalan kynnyksen patikointi laskisi kynnystä myös kirkkoon.
ALKUUN PAPIN kanssa on lähdössä lenkille yksi seurakuntalainen, Tikkakosken kyläyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja Pekka Tuunanen. Hän on prikaatinkenraali evp ja jäänyt aikoinaan eläkkeelle Ilmavoimien
esikuntapäällikön tehtävästä.
– Tämä on erittäin hyvä idea. Totesin heti ilmoituksen nähtyäni, että tuonnehan minä lähden. Ei tarvitse olla Raamattu kädessä -ajattelemista, voi fiilistellä vähän kylääkin. Olen liikunnallinen ihminen, tässä tulee päivän lenkki samalla. Voisimme lähteä papin kanssa hiihtolenkillekin, Punkaharjulta kotoisin oleva Tuunanen kertoo.
Ennen liikkeelle lähtöä pappi lukee seuraavan sunnuntain Raamatun tekstin.
– Liikunnallisen ja ruumiillisen kristinuskon harjoittamisen myötä voi kokea, miten kokonaisvaltaista elämä ja kristinusko ovat. Arki ja pyhä, liike ja lepo, ihminen ja Jumala kuuluvat yhteen.
Matkaan liittyy vielä toinen osallistuja, ja ryhmä lähtee liikkeelle. Pekka Tuunanen osoittautuu erinomaiseksi paikallisoppaaksi seurueellemme. Saamme kuulla kirkon läheisyydessä kulkevalla reitillä Tikkakosken historiasta, kuten entisestä asetehtaasta, 104-vuotiaaksi eläneestä ”kylän muistista”, sotaveteraani Martti Mäkisestä, kyläläisten kertomista tarinoista ja menneisyyden vastakkainasettelusta. Taajama-alueen teollisuuden historia ulottuu 1800-luvulle. Keskustelemme historian lisäksi niin luonnosta, eläimistä kuin uimahallin puutteesta Tikkakoskella.
JANSALLE ON tärkeää, että keskustelu saa soljua osallistujien mukaan. Hengellisistä asioista voi puhua, mutta se ei ole välttämätöntä. Välillä pysähdymme ihastelemaan talviluontoa, vanhoja kuusia, ”puheliasta” sorsajoukkoa ja jään muovaamia uskomattomia taideteoksia.
Italianvesikoira Lysti on opettanut maratoneja juosseelle Jansalle viipyilyä ja katselua. Hän aikoo ottaa koiransa joku kerta mukaan patikointiin. Jansa kokee liikkeen tukevan rukouselämää.
– Toivon, että kaikki seurakunnan toiminta palvelisi alueella asuvia ihmisiä, että yhä useampi kokisi seurakunnan omaksi paikakseen, ja monenlaiset kokisivat sen yhteisökseen. Seurakunta voisi olla paikka, jossa löytää yhteyttä, merkitystä, iloa, mielekkyyttä ja toivoa.
Patikoinnin päätteeksi Jansa lukee Raamatun tekstin, pitää loppurukouksen, ja luemme yhteen ääneen Herran siunauksen. On levollinen olo.
– Minulla on näilläkin patikoinneilla kestorukouksena ”johdata jalkani rauhan teille”, Jansa sanoo.
Lue myös:
Sarah Mullally vaeltaa jalan Lontoosta Canterburyyn virkaanasettajaisiinsa
Korson seurakunta järjestää sienipyhiinvaelluksen – ”Luonnon kauneus yhdistää kaikenlaisia ihmisiä”
Ilmoita asiavirheestä