Hyvä parisuhde auttaa ihmistä eteenpäin, toipumaan ja saamaan itsestä parhaat puolet esille. Kaikkia pareja ei kuitenkaan kyetä auttamaan pari- ja perhetyössä, sanoo psykoterapeutti Terhi Ketola-Huttunen. Toisaalta ennustaminen on vaikeaa ja yllätyskäänteet mahdollisia.

Toisinaan seurakuntien pari- ja perhetyössä sekä perheneuvonnassa tulee vastaan mahdottoman tuntuisia tapauksia, yksilöitä tai pareja, joiden auttaminen ei tunnu onnistuvan.

Kaikkien parisuhdetta kuormittavien kompleksisten ja vaikeiden ilmiöiden – persoonallisuuden piirteiden, häiriöiden tai sairauksien – ymmärtäminen ja työstäminen ei yksinkertaisesti mahdu tavallisen työskentelyn piiriin.

Psykoterapeutti, pappi ja tietokirjailija Terhi Ketola-Huttunen rauhoittelee niitä auttajia, jotka syyttävät osaamattomuudesta itseään: kirkon väki ei voi auttaa kaikkia pariskuntia. Jotkut ihmiset diagnosoidaan ja heitä autetaan parhaiten toisaalla, kuten psykiatrian piirissä, jossa heille etsitään sopivaa lääkitystä ja hoitomallia.

– Silloin seurakunnan työntekijän tärkeä tehtävä on auttaa ja motivoida heitä sillä tiellä eteenpäin.

Samakin ongelma tai häiriö voi ilmetä monin eri tavoin

Seurakunnan perheneuvojana ja perheneuvonnan esimiestehtävissä kymmenen vuotta työskennellyt ja sittemmin yksityisenä psykoterapeuttina toiminut Ketola-Huttunen ei innostu antamaan tarkkoja toimintaohjeita tai kuvauksia siitä, miten joku tietty ongelma vaikuttaa parisuhteeseen.

Samastakin sairaudesta, häiriöstä tai ongelmasta kärsivät ihmiset ja pariskunnat ovat hyvin omanlaisiaan tapauksia.

– Tapaamisten alussa ei voi tehdä vahvoja päätelmiä ongelmien luonteesta, prosessin etenemisestä tai lopputuloksesta.

Väkivaltainen puoliso saattaa äkisti ottaa vastuun hoidostaan: hän menee yksilöterapiaan ja Lyömättömään linjaan, pariterapian rinnalla. Samaan aikaan vaimo käy oman terapiansa. Parisuhde pelastuu.

– Mitä enemmän tekee pari- ja yksilötyötä, sitä nöyremmäksi tulee ennustamisen suhteen. Joistakin pareista ajattelee aluksi, ettei tästä voi tulla mitään, mutta sitten tapahtuu yllättävä käänne, mikä ei välttämättä edes liity terapiaan.

Elämä ja parisuhde on monen yhtäaikaisen tekijän summa.

Tunne auttamistaitojesi rajat

Persoonallisuushäiriöt tuottavat monesti mahdottomia käyttäytymismalleja kestävän parisuhteen kannalta.

Seurakuntien perhetyössä ja perheneuvonnassa patologisista persoonallisuushäiriöistä kärsiviä henkilöitä autetaan harvemmin. Nämä ihmiset diagnosoidaan ja heitä autetaan toisaalla, mikä vaatii yleensä vuosien yksilöterapian.

– Pariskunnan kriisiin voi liittyä niin monia ja vaikeita psyykkisiä prosesseja, että niitä on turha päsmäröidä, ellei ole riittävästi osaamista.

Vaikkapa psykopaatin kanssa ei edes ole välttämättä paljon tehtävissä.

Auttajan täytyy tunnistaa ammatillisen osaamisensa rajat, Terhi Ketola-Huttunen tähdentää. On esimerkiksi syytä kehottaa asiakasta menemään lääkäriin, jos lääkitys ei ole selvästi kohdallaan ja tilanteessa tarvitaan psykiatrista diagnoosia.

– Ihmisiä täytyy vastuuttaa hakeutumaan juuri heille oikean hoidon piiriin. Pariterapian rinnalla tai sen sijasta tarvitaan usein yksilöterapiaa.

Vakavat ongelmat tai persoonallisuushäiriöt vaativat niihin erikoistuneita ammattilaisia.

Huono parisuhde sairastuttaa

Pariterapia voi onnistua, jos molemmat osapuolet sitoutuvat siihen ja ottavat vastuun omasta osuudestaan suhteessa. Työskentely tyrehtyy, ellei näin tapahdu.

Aina ihmiset eivät hae hoitoa tai muutosta elämäänsä, Terhi Ketola-Huttunen toteaa. On kyseessä sitten mikä tahansa parisuhdetta kuormittava haaste, aito halu hakea apua ja ottaa sitä vastaan on ainoa mahdollisuus mennä eteenpäin.

Parisuhteessa ei tarvitse hyväksyä sitä, että puolison hyvin vakavat ongelmat jatkuvat vuodesta toiseen, mutta hän ei suostu hakemaan tarvittavaa apua.

Kirkon perhetyö ei kannata avioliiton pakollista jatkamista, elleivät osapuolet sitoudu heidän hyvinvointinsa vakavasti vaarantavan ihmissuhteen pelastamiseen.

Puolison hoitamaton sairaus, persoonallisuuden häiriö, addiktio tai ongelma voi sairastuttaa toisenkin.

– Jos parisuhde on täysin toimimaton, ja toisen hyvinvointi on pahasti uhattuna, on parempi erota. Tuhoisa suhde voi pitkittyessään viedä kaiken: mielenterveyden, ihmissuhteet, talouden.

Psykoterapeutti saattaa sanoa jollekin parille lakonisesti, että voi tulla lopullinen törmäys, elleivät molemmat teistä suostu työskentelemään suhteen puolesta.

Välillä on paljon vastustusta, jonka sulamista täytyy suostua odottamaan aikansa, mutta jos käsittelyyn ei lähdetä, terapiatyöskentely on lopetettava.

Toisaalta Terhi Ketola-Huttunen huomauttaa, että lähes kaikissa pitkissä suhteissa tulee erilaisia, vaikeitakin vaiheita.

– Jos jokaisen henkistä hyvinvointia heilauttavan oireilun takia lähtisi vetämään suhteesta, saisi erota koko ajan.

Joku kantaa aina trauman

Parisuhdeongelmien taustalla on usein käsittelemätön trauma tai kiintymyssuhdeongelmia, vaikkapa välttelevää kiintymystyyliä. Pariterapiassa ja perheneuvonnassa voidaan oppia ymmärtämään niitä mekanismeja, joita trauma tuottaa suhteeseen.

Vanhempiensa aikanaan hylkäämä ihminen voi saada voimakkaan traumareaktion, jos puoliso myöhästyy pahasti eikä muista ilmoittaa siitä.

– Kun asiasta puhutaan, pakokauhuiselle hylätyksi tulemisen tunteelle saadaan selitys. Puoliso oppii olemaan syyttämättä itseään toisen ylireaktiosta ja traumareaktion saanut osapuoli ymmärtää, ettei toisen haukkuminen pystyyn paranna oloani.

Hoitamaton trauma laajentuu lopulta muihin perheenjäseniin. Traumat, jotka eivät tule käsitellyksi ja jaetuksi, siirtyvät jonkun toisen kantamiksi.

– Joku toinen voi maksaa sen kärsimyksen hinnan vielä kalliimmin ja syvemmin kuin jos ongelmat otettaisiin käsittelyyn totuudenmukaisesti.

Lastenkin on usein parempi elää kahden eri vanhemman kanssa kuin perheessä, jossa kaikki energia menee vanhempien tuhoisan suhteen kestämiseen.

– Ei pidä vähätellä, miten valtava negatiivinen vaikutus huonolla parisuhteella voi olla myös lapsiin.

Pariskunta voi yrittää teeskennellä, että kaikki on kunnossa silloinkin, kun kaikki on katastrofin partaalla tai kriisissä. Salailu värittää kaikkea ja aiheuttaa inhimillistä kärsimystä myös monille ympärillä oleville.

– Se poikii kostoa ja kostoon vastaamista. Minkään kulissin ei pitäisi tulla ihmisten hyvinvoinnin tai mielenterveyden hinnaksi.

Tarvitaan sairaudentuntoa

Olennaista on, myöntääkö tai tunnistaako ihminen oman persoonansa tuottamat haasteet parisuhteelle, ja onko hän valmis muuttamaan toimintamallejaan tai ajattelutapojaan, jotta suhde saataisiin toimimaan.

Pariterapia on Terhi Ketola-Huttusen mukaan hyvä paikka puhua myös omien ongelmien kiistämisestä, sairaudentunnottomuudesta.

– Joskus kumppani on hokenut monta vuotta, että puoliso on vakavasti masentunut ja tarvitsee apua, mutta hän ei ole uskonut. Kun terapeutti sitten sanoo sen, hän lähtee lääkäriin. Pariterapia on pehmeä lasku myös muun ulkopuolisen avun hakemiseen.

Jokseenkin mahdotonta on auttaa pariskuntaa, jonka toinen tai molemmat osapuolet eivät näe aidosti omaa osuuttaan suhteen ongelmissa.

Esimerkiksi patologinen narsisti, saati psykopaatti, ei näe yleensä aidosti mitään avun tarvetta itsellään, vaan vika on aina toisessa.

– Joillakin ihmisillä, jotka ovat aiheuttaneet koko suhdemyrskyn, ei ole ollenkaan sairaudentuntoa. Silloin on aika vähän tehtävissä.

Narsistejakin on moneksi

Persoonallisuushäiriöistä tunnetuin ja yleisin on narsismi.

– Parityöskentelyssä törmää usein jonkun narsistisiin piirteisiin. Jos nuo piirteet ovat hyvin voimakkaita, pariskunta päätyy monesti eroon.

Terhi Ketola-Huttunen korostaa, että narsistitkin ovat ainutlaatuisia tapauksia ja heidän kirjonsa on laaja. Narsistien toimintamallit parisuhteessa ovat varsin erilaisia. Heilurin ääripäissä ovat uhrinarsisti ja omnipotentti narsisti.

– Usein vasta pitkässä työskentelyssä kirkastuu, millaisesta narsismista on kysymys, ja mihin voidaan parisuhteessa tähdätä, jos ihminen on vakavasti narsistisesti vaurioitunut.

Pelkällä narsismin tunnistamisella ei päästä pitkälle.

– Ilmiöt ja diagnoosit voivat olla samoja, mutta on tärkeä muistaa, että jokainen ihminen ja parisuhde on aivan oma yksilöllinen tarinansa.

Adhd-asiakas on autettavissa

Viime vuosina on kiinnitetty huomiota neuropsykologisiin häiriöihin. Autismikirjon häiriöt vaikeuttavat sosiaalista vuorovaikutusta ja kykyä ymmärtää toisen tunneviestejä. Tyypillistä on, että stressinsietokyky on heikko. Pinna voi kiristyä helposti parisuhteessa.

Ylivilkkautena yleensä nähty adhd-oireyhtymä vaikeuttaa tarkkaavaista keskittymistä, oppimista ja impulssien hallintaa.

Terhi Ketola-Huttunen suhtautuu myönteisesti terapian ja perheneuvonnan mahdollisuuksiin auttaa neuropsykologisista häiriöistä kärsiviä ”nepsy-ihmisiä”, ainakin jos oireet ilmenevät lievemmissä muodoissaan.

– Esimerkiksi adhd-ihmisiä voidaan hyvinkin auttaa. Moni heistä hyötyy keskustelusta. Jutellessa voidaan havaita, miten toista loukkaa jatkuvasti se, ettei toinen pysy aikatauluissa ja fokuksessa, ja puoliso ymmärtää paremmin, mistä se johtuu.

Nepsyt ovat usein valmiita ottamaan apua vastaan ja opettelemaan tarvittavia taitoja. Parityöskentelyssä voidaan yhdessä tunnistaa niitä asioita, jotka suhdetta rasittavat, ja miten puolison erityislaatuisuus vaikuttaa suhteen dynamiikkaan.

Työskentely on tavallisesti hyvin konkreettista. Taitoja harjoitellaan kärsivällisesti yksi kerrallaan.

– Omat, puolison ja lasten perustarpeet kannattaa käydä läpi kohta kohdalta, ja sitten laittaa niiden toteuttaminen konkretian muotoon.

Henkilöä voi ohjata kysymään puolisolta ja lapsilta, miltä hankala perhetilanne tuntui. Sitten pitää hahmottaa, mitä ihminen itse ja perheenjäsenet tarvitsevat juuri nyt.

– Jos mies sanoo, että minun olisi pakko päästä metsään rauhoittumaan, sanon että aloita siitä. Ole pari tuntia rauhassa. Kun palaat kotiin, kysy perheeltä, mitä he kaipaisivat. Jos perheesi haluaa katsoa elokuvaputken, mitä pitää tehdä? Järjestää viikonloppu siten, että se onnistuu.

Olet enemmän kuin diagnoosi

Ketään ihmistä ei tule katsoa vain sairautensa, diagnoosinsa, traumansa tai ongelmansa kautta, Terhi Ketola-Huttunen korostaa. Niihin keskittyminen saa monet kokemaan, että olen muita huonompi, rikkinäinen, arvoton, omituinen tai hullu.

– Ihminen nähdään liian helposti sairautensa tai diagnoosinsa läpi, jolloin hän katoaa persoonana.

Monilla on piirteitä useistakin erilaisista elämää ja parisuhdetta kuormittavista tekijöistä. Parityöskentely on silti lopulta aika samanlaista kaikenlaisten ihmisten kanssa.

– Haluan pitää kirkkaana mielessä sen, että me puhumme koko ajan ihmisen kärsimyksestä, ja mietin paljon sitä, mitä kärsimystä juuri tämä ihminen ilmentää.

Kaikkia pariskuntia ei voida auttaa tai pelastaa seurakunnan perhetyössä, mutta useimmissa tapauksissa yrittäminen kannattaa. Ainakin ihmisten kärsimystä voidaan vähentää, autetaan heitä sitten pysymään yhdessä tai ymmärretään ero paremmaksi ratkaisuksi.

Ilmoita asiavirheestä