Antti Mäkinen oli menestyvä muusikko. Takana oli vuosikymmeniä ammattimuusikon elämää, menestystä ja keikkoja muun muassa Yö-yhtyeen riveissä. Kaiken sen ohella Mäkinen oli päihteiden ongelmakäyttäjä. Juotuaan kahdesti omaisuutensa ja perheensä hän löysi itsensä Pariisista, missä asui viimeiset vuodet hylätyssä tehdasrakennuksessa. Mäkinen käytti lähes kaikkea mahdollista alkoholista ja kannabiksesta amfetamiiniin, ketamiiniin, kokaiiniin ja lääkkeisiin.
Eräänä päivänä pariisilaisesta putkasta herättyään Mäkisellä ei ollut edes paitaa päällä. Hän käveli konsulaattiin ja päätti palata Suomeen. Siitä alkoi pitkä toipuminen. Nyt Mäkinen on Tampereen seurakuntayhtymän diakoniatiimin päihdetyöntekijä.
Sovimme Mäkisen kanssa tapaamisen Tampereen Metso-kirjaston aulaan. Tämän hetken tilannetta valottaakseen Mäkinen kutsui mukaansa Marko Sokuran Tampereen poliisista sekä juuri Minnesota-hoidosta palanneen Aleksin, joka toipuu parhaillaan vuoden kestäneestä ”peukkuhelvetistä”. Aleksi ei esiinny jutussa omalla nimellään, mutta hänen henkilöllisyytensä on toimituksen tiedossa.
Ensin haluan tietää mitä, mitä Aleksille nyt kuuluu.
– Nyt menee hyvin. Mutta vielä vähän aikaa sitten ei mennyt.
ALEKSI KERTAA viime vuosien tapahtumia. Syöksykierre alkoi hänen mukaansa töiden loppumisesta.
– Periaatteessa mun päihdehistoria alkaa sieltä viisitoistavuotiaasta, jolloin aloin kaljottelemaan. Mutta kun ensimmäistä kertaa käytin peukkua, niin siitä se sitten lähti se varsinainen alamäki.
Alfa-PVP eli kansanomaisesti peukku on Päihdelinkki-sivuston mukaan ”voimakkaasti keskushermostoa kiihottava synteettinen katinoni, jonka käyttöön liittyy nopea riippuvuusriski ja vakavia terveydellisiä haittoja”. Vuoden 2025 aikana alfa-pvp:n käyttöön liittyvä uutisointi on nostanut pelätyn päihteen koko kansan tietoisuuteen. Kotimaa käyttää jutussa pääsääntöisesti huumeesta nimeä alfa-pvp, paitsi silloin, jos joku haastateltavista puhuu peukusta.
Aleksin mukaan alfa-pvp on juuri niin koukuttava huume kuin iltapäivälehtien otsikoissa väitetään.
– Se on niin pirun koukuttava. Se syrjäyttää heti kaiken muun. Kun mä sitä koetin, en halunnut enää mitään muuta kuin peukkua sen jälkeen.
Aleksin mukaan ihmiset tekevät alfa-pvp:n takia ihan mahdottomia asioita, saadakseen edes pienen määrän ainetta.
– Ja mulla pamahti siitä sellaiset psykoosit päälle, että näin ja kuulin ihan olemattomia. Niissä tiloissa meni monta kuukautta, tammikuusta kesäkuuhun.
Aleksi kertoo, että saattoi viettää kotona lukittujen ovien takana tai pimeässä vessassa pitkiä aikoja. Hänen mukaansa alfa-pvp:n koukuttavuus on niin voimakasta, että tietää monen päihdeongelmaisen siirtyneen vain sen käyttäjäksi.
– Mä tiedän viis- ja kuuskymppisiä alkoholisteja, jotka on lopettaneet alkon juonnin kokeiltuaan peukkua.
Marko Sokura on toiminut poliisina 33 vuotta, joista kentällä 31 vuoden ajan. 24 viimeisintä vuotta Sokura on erikoistunut huumetyöhön.
– Jos aiemmin oli 10 huumeisiin ja mielenterveyteen liittyvää tehtävää viikossa, niin nyt niitä on 20. Kyllä ihmisten pahoinvointi on selvästi kasvanut.
Sokura kertoo, että äkkipikaisuus ja väkivaltaisuus ovat myös selvästi kasvussa. Alfa-pvp:n käyttäjien määrän Sokura arvioi nousseen kymmenistä satoihin.
– Taustalla vaikuttavat tietenkin yhteiskunnalliset tilanteet. Kun on taloudellista taantumaa, pulaa töistä ja ahdinkoa, niin suomalaisten geneettinen herkkyys päihdeaddiktioille räjähtää käsiin. Tilanne on niin sanotusti lähdössä lapasesta.
KAIKKI KOLME haastateltavaa ovat yksimielisiä siitä, että apua ei ole saatavilla helposti eikä tarpeeksi. Antti Mäkinen muistuttaa kuitenkin, että yritystä ja tahtoa löytyy.
– Sen verran voin sanoa, että ainakin Tampereen ja Helsingin seurakuntayhtymät ovat tässä tilanteessa erittäin hereillä.
Kun yhteiskunnan tarjoamia hoito- ja tukimuotoja on lakkautettu ja ajettu alas, ovat seurakunnat yrittäneet paikata aukkoa. Mäkinen nostaa esimerkeiksi seurakuntien tarjoaman walk in -terapian ja keskustelutuen sekä ennalta-ehkäisevän koululaitosyhteistyön Sisä-Suomen poliisin ankkuritoiminnan kanssa. Myös diakonian tiimit tekevät Mäkisen mukaan paljon töitä ihmisten auttamiseksi.
– Onhan meillä koko henkilökunta koulutettu moninaisesti ihmisten kohtaamiseen. Mutta mahdollisuuksia auttamiseen olisi näillä resursseilla enemmänkin.
Mäkinen toivoo, että ymmärrys kasvaisi päihteisiin ja riippuvuuksiin liittyen.
– Olisi tärkeää entistä paremmin ymmärtää, mistä riippuvuus syntyy, mihin se liittyy ja miten päihderiippuvainen ja hänen läheisensä tulisi kohdata.
Mäkinen kertoo, että yhteiskunnan avun suhteen päihdeongelmaiset ovat aivan heitteillä.
– Olen juuri vähän aikaa sitten istunut kuusi tuntia ihmisen tukena akuutin psykiatrian käytävällä saattamassa ihmistä, joka haluaa päästä psykiatrian akuuttiosaston hoitoon. Samalla ihmisellä oli väkivaltarikostaustaa, ja riski uusien rikosten tekemiseen oli huomattava. Henkilöllä oli myös vahvaa mielialalääkkeiden ja rauhoittavien lääkkeiden päihdekäyttöä.
Mäkisen mukaan henkilöä ei kuitenkaan otettu ”mihinkään sisään”, ei päihdekatkaisuun eikä psykiatrian osastolle. Psykoottiset oireet eivät olleet tarpeeksi näkyviä.
– Kun yritin painottaa, että henkilö on vaaraksi itselleen ja muille, minulle ilmoitettiin, että me olemme psykiatrinen osasto, emme mikään rikoksentorjuntayksikkö.
Näihin tilanteisiin tarvitaan selkeää päihderiippuvaisen kohtaamiseen liittyvää erityisyyttä ja turvallisuuskoulutusta.
MARKO SOKURA kertoo myös poliisin olevan turhautunut tilanteeseen.
– Otimme pari vuotta sitten kentältä kyytiin henkilön, joka huuteli ja uhkaili tappavansa muita. Hän oli päihtynyt, mahdollisesti alfa-pvp:n vaikutuksen alaisena. Sen lisäksi hänen käytöksensä viittasi psykoottisuuteen.
Sokura kertoo heidän ottaneen henkilön talteen ja lähteneen viemään häntä kohti lääkäripäivystystä mielenterveyslakiin pohjaten.
– Päivystävä lääkäri kuitenkin sanoi, että hän vaikuttaa olevan juuri siinä tilassa, mihin hän on itse itsensä halunnutkin. Viekää putkaan. Mutta eihän putka ole oikea paikka tuossa kunnossa olevalle ihmiselle.
Sokura arvelee, että lääkäriä on sairaalan resurssien takia ohjeistettu toimimaan näin.
– Tämä pallottelu turhauttaa varmasti molempia osapuolia.
MÄKINEN PAINOTTAA, että myös seurakuntien diakoniatyössä työskentelevät tarvitsisivat nyt entistä enemmän koulutusta ja tietoa päihdekentän muutoksista ja riskeistä sekä päihderiippuvuussairaudesta itsestään. Mäkiselle kuulemma soitetaan tasaisin väliajoin, että nyt asiakas kertoo käyttäneensä alfa-pvp:tä ja nyt mielialalääkkeitä.
– Sitten kysytään, mitä pitäisi tehdä ja että onko turvallista kohdata. Näihin tilanteisiin tarvitaan selkeää päihderiippuvaisen kohtaamiseen liittyvää erityisyyttä ja turvallisuuskoulutusta.
Päihdekentän muutoksiin liittyvät uhat eivät kosketa kuitenkaan pelkästään diakoniatyöntekijöitä vaan myös esimerkiksi nuorisotyötä. Mäkinen toteaa, että nuortenillat ja -kahvilat ovat myös riskipaikkoja.
– Jos ison kaupunkiseurakunnan alueella iltaan tulee kymmeniä nuoria tai nuorten yökahvilaan paljon porukkaa, olisi tärkeää olla tietoinen siitä, mitä päihteitä nuorten maailmassa alueellisesti liikkuu, ja miten mahdolliset käyttäjät toimivat.
Nyt tarvitaan tietoa, toteavat kaikki haastateltavat.
– Vähän aikaa sitten Tammelassa paloi kerrostaloasunto ja Hervannassa mies heitettiin parvekkeelta. Molempiin tapauksiin liittyi peukku, Mäkinen linjaa.
– Lässytys ei nyt auta. Eräs diakonian avun piirissä oleva käyttäjä on käyttäytynyt toistuvasti uhkaavasti. Viimeisin tapaamiskerta päättyi perheen tappouhkauksiin. Apua kaivataan, mutta kaivataan myös rajoja, Mäkinen jatkaa.
OVIA EI kuitenkaan voida laittaa lukkoon eikä kenenkään kannata ryhtyä elämään pelossa. Kyseessä on vain asia, johon kaivataan tietoa ja linjauksia. Myös mahdollistamisesta olisi Mäkisen mukaan keskusteltava enemmän.
– Päihteiden käytön mahdollistaminen on iso ongelma. Ihmisiä tulisikin ohjata toipumiskeskeiseen hoitoon, jossa tärkeintä on hoidollinen sisältö, vaikuttavuus ja tulosvastuu.
Sen Mäkinen tunnistaa ristiriitaiseksi asetelmaksi. Silti se pitää tiedostaa.
– Avun suhteen on oltava tarkkana. Mikä on tärkeää kohtaamista ja rinnalla kulkemista, mikä mahdollistamista?
Aleksi muistuttaa, että avunhakeminen on käyttäjille monesta syystä vaikeaa.
– Monella on se käsitys, että ensin jotenkin rangaistaan. Kun mäkin hain apua, niin ensiksi multa otettiin ajokortti pois.
Marko Sokura toteaa, että poliisin auttamismahdollisuudet ovat hyvin rajalliset.
– Poliisihan ei oikein voi olla kuin laastari. Mutta yhteiskunnalta voi vaatia, että nyt aletaan oikeasti puhumaan ja ottamaan vastuuta.
Lue myös:
Ilmoita asiavirheestä