Vaikka valtaosa suomalaislapsista ja -nuorista voi varsin hyvin, ovat pahoinvoivan joukon ongelmat entistä pahempia ja moninaisempia. Pääkaupungissa kiireellisten sijoitusten määrä on lisääntynyt eli erityisen haavoittuvassa asemassa olevien nuorten joukko on kasvanut, kertoo Helsingin kaupungin lastensuojelun psykologi Tuomas Hakamäki.
Hän työskentelee vaativan tason sijoitusosastoilla, jotka ovat jatkuvasti täynnä. Niihin tulevat nekin nuoret, jotka eivät pärjää perhesijoituksessa eivätkä perustason osastohoidossa. Hakamäki toteaa olevansa lasten ja nuorten elämässä mukana siinä vaiheessa, kun asiat ovat jo tosi pahasti pielessä.
– Oma vinkkelini on, että olen tekemisissä hädän äärilaidan kanssa. Työssäni näen pelkästään surullisia tilanteita. Kukaan ei ole huvikseen kiireellisessä sijoituksessa.
Näille osastoille lapsi tai nuori joutuu, kun hänen kehityksensä vaarantuu vakavasti omasta tai ympäristön, useimmiten perheen, toimesta. Syitä ovat esimerkiksi päihteiden käyttö, psyykkiset ongelmat ja itsetuhoinen tai väkivaltainen käytös.
Itsetuhoisuus on iso uhka nuoren kehitykselle. Psyykkiset ongelmat, esimerkiksi masennuspohjaiset häiriöt ja ahdistus, uhkaavat hoitamattomina vakavimmillaan henkeä. Viiltely on yleinen tahallisen itsensä vahingoittamisen muoto.
– Sillä saatetaan myös pyrkiä viestimään muulle maailmalle, että tarvitsen apua. Viiltelyllä yritetään saada pois omaa pahaa oloa, mutta eihän se toimi.
Hädän rankimmassa ääripäässä nuori haluaa kuolla. Silloin aikuisten ja ammattilaisten tehtävä on suojella lasta pysymään hengissä.
– Nuorten osastoilla pelastetaan tämän tästä kirjaimellisesti viime hetkessä henkiä, mutta kaikki eivät ole avun piirissä.
Suomessa on korkeat itsemurhaluvut.
Nuorten osastoilla pelastetaan kirjaimellisesti viime hetkessä henkiä, mutta kaikki eivät ole avun piirissä.
”TAVALLISTENKIN” NUORTEN elämään mahtuu monia haasteita.
– Maailma muuttuu kovaa vauhtia. Pitäisi pärjätä ja löytää sellainen polku, jota haluaa kulkea. Sinne pääsy voi olla vaikeaa.
Perinteinen paineiden itsehoitomuoto on päihteet. Ne ovat iso osa ongelmia pahoinvoivien nuorten joukossa. Monesti päihteiden käyttäjillä on paljon poissaoloja koulusta, ja näin alkaa myös koulupudokkaan kierre.
– Nuori etsii apua sieltä, mistä sitä saa. Jos hän ei saa oikeaa apua, tilalle voivat tulla valheelliset avut eli päihteet. Niistä voi saada hetkellisen helpotuksen, mutta ne eivät auta mitään.
”Itselääkinnässä” alkoholi on jäänyt taka-alalle verrattuna huumeisiin, joita on helppo saada. Myös rauhoittavien, voimakkaiden lääkkeiden väärinkäyttö tulee Tuomas Hakamäen työssä toistuvasti vastaan.
– Tässä on jonkinlainen sukupolvimuutos. Nykyään huumausaineet tulevat pelikentälle ennen alkoholia. Kovilla huumeilla tulee nopeasti pahaa jälkeä.
JOTKUT NUORTEN huonovointisuuden tekijät johtuvat suoraan vanhemmista. Vanhempien pahoinvointi on monien kiireellisesti sijoitettujen nuorten ongelmien taustalla, ja tässäkin päihteet korostuvat.
– Yhteiskunnan pitäisi ottaa nuorten puolesta koppia myös näistä huonosti voivista aikuisista.
Kiireellinen sijoitus tehdään, koska koti on turvaton paikka eikä lapsen hyvinvointia pystytä turvaamaan.
– Hyvinvoivia vanhempia tarvitaan enemmän, sillä heidän pahoinvointinsa näkyy nuorissa ennemmin tai myöhemmin.
Kotiin ulottuvia viranomaisten toimenpiteitä täytyisi tehdä riittävän varhain ja vahvasti, mutta siihen työhön resursseja ei ole Hakamäen mukaan läheskään riittävästi. Vanhempien harjoittamaa kaltoinkohtelua on monenlaista. Väkivallasta voi jäädä fyysisiä jälkiä, jotka lääkäri tai poliisi voi havaita.
– On myös psyykkistä kaltoinkohtelua, jonka haavat jäävät mielen sisään. Lasta tai nuorta mitätöidään ja hänelle huudetaan. Hän ei tule nähdyksi ja kuulluksi.
NUORET TARVITSEVAT ennen kaikkea turvallisia aikuisia, jotka ovat sitoutuneita tukemaan heitä kanssakulkijoina ja vaikuttavat positiivisesti omaan kehitykseen, Tuomas Hakamäki korostaa. Sellaisia aikuisia löytyy Hakamäen mukaan kaupungin nuorisotoimesta, järjestöistä ja myös seurakunnista, joissa tehdään tärkeää nuorisotyötä ja tarjotaan paikkoja, jonne voi mennä.
– Tarvitsemme monenlaisia toimijoita ja ryhmiä, jotka tekevät työtä lasten ja nuorten kanssa. Kun rakennamme pohjaa hyvälle aikuisuudelle, mikään määrä panostusta ei ole liian iso.
Nuoria täytyy myös auttaa löytämään järkevää tekemistä.
He tarvitsevat avoimia ovia, joiden sisällä tulevat hyväksytyiksi sellaisina kuin ovat. Identiteetin tukipuita löytyy rakentavista harrastuksista ja kiinnostuksen kohteista.
– Urheilu, teatteri, kutominen, luistelu, matematiikka… Ihan mitä vain hyvää sisältöä, joka tuntuu omalta jutulta, ja jonka kautta tulee hyväksyntää oikealla tavalla.
Tytöillä on huonossa seurassa riski tulla hyväksikäytetyksi. tällaisia tapauksia tulee työssäni vastaan liian usein.
JOS ELÄMÄN täyttävät hyvien harrastusten sijasta moniongelmaiset kaveriporukat, syrjäytymisriski kasvaa suuresti.
– Tytöillä on huonossa seurassa riski tulla hyväksikäytetyksi. Tällaisia tapauksia tulee työssäni vastaan liian usein.
Vääränlainen seura löytää Tuomas Hakamäen mukaan aina kohteensa erityisesti haavoittuvassa tilanteessa olevista nuorista.
Sellainen seura voi tarjota nuorelle sitä, mitä hän sillä hetkellä hakee: hyväksyntää, ihailua tai voimakkaan identiteetin, tunteen siitä, että on jollekin tärkeä ja kuuluu johonkin porukkaan.
Hakamäellä on ollut kantasuomalais- ja maahanmuuttaja-asiakkaita, jotka olleet jengeissä juoksupoikina, hyvää korvausta vastaan.
– Jengikulttuuri on rantautumassa Suomeen. Jos nuorella ei ole mitään pintoja, mistä pitää kiinni, on helppoa eksyä rikolliseen toimintaan.
Osa maahanmuuttajataustaisista nuorista on traumatisoitunut matkalla tultuaan tänne esimerkiksi sodan jaloista.
– Lapset ja vanhemmat ovat nähneet ehkä hirveitä asioita. Ellei tällaisia traumakokemuksia kyetä hoitamaan ja huonoja kierteitä katkaisemaan, pahoinvointia on tiedossa.
PSYKOLOGI TUOMAS Hakamäki puhuu ”lumipalloefektistä”. Hänellä on asiakkaita, joiden huono kierre on lähtenyt rakentumaan jo varhaisvuosina. Huonovointisuuden historia on pitkä.
Ongelmat voivat olla ylisukupolvisia, myös vanhemmilla ja isovanhemmilla elämä on ollut vaikeaa. Pahoinvointia on kaikissa yhteiskunnan luokissa ja asemissa. Kriisi voi tulla kenelle vain.
– Osalla ongelmat tulevat täysin puun takaa. Heillä ovat menneet asiat tosi huonoiksi vain muutamassa kuukaudessa, ja sitten ollaan syöksykierteessä.
Nopeaan alamäkeen voi johtaa vaikkapa rikoksen uhriksi joutuminen. Joskus vanhemmat eivät hyväksy lapsen seksuaali-identiteettiä, ja sekin saattaa sysätä liikkeelle pahoja psyykkisiä ongelmia.
– Vanhemmat saattavat sanoa, että jos nuori on tällainen, hän ei voi kuulua perheeseen. Onneksi nuorten täydellinen hylkääminen on harvinaista, mutta monissa tilanteissa perhe on ensin sanonut, että tämä oli tässä.
Raaistuneen kiusaamisen kohdalla pitää puhua kouluväkivallasta. Se voi sysätä monen nuoren polun pahasti raiteiltaan.
HUONO KIERRE voi vahvistua myös ongelmilla koulussa. Samanaikaiset psyykkisen pahoinvoinnin ja perheen ongelmat ruokkivat toisiaan. Pahoinvoivasta nuoresta voi tulla koulupudokas.
– Suomessa on onneksi hyvät ja tukevat systeemit, eikä pudokkaita ole paljon.
Hakamäellä on ollut asiakkaita, jotka putosivat koulupolulta koronan seurauksena. Etäopetus ei sopinut kaikille.
– Jos on kelkasta pudonnut, on vaikea päästä takaisin.
Oma ongelmansa on koulukiusaaminen, jossa sosiaalisella medialla on iso rooli. Elämässä koko ajan läsnä oleva some vaikuttaa nykynuorten elämään valtavasti.
Voi olla, ettei kiusaamista pääse missään pakoon, koska netti on kaikkialla ja nettiuhkailu ja -kiusaaminen on helppoa.
– Raaistuneen kiusaamisen kohdalla pitää puhua kouluväkivallasta. Se voi sysätä monen nuoren polun pahasti raiteiltaan. Kouluväkivallalla pyritään tekemään toisen elämästä helvettiä.
Suomessa on koulupsykologeja ja perheneuvojia, mutta nämä hoitopolut eivät tavoita kaikkia avun tarvitsijoita.
LASTENSUOJELUN PSYKOLOGIN asiakkaat ovat haastavia, ja heidän tarinansa ovat surullisia, mutta Tuomas Hakamäki puhuu työstään hyvin positiivisesti. Hän on halunnut jo opiskeluajoista lähtien työskennellä nuorten kanssa.
Lastensuojelu toimii hänestä valtaosin hienosti ja siellä tehdään hyvää työtä, vaikka resurssit ovatkin rajalliset.
Joskus lyhytaikainenkin kuukauden tai kahden kriisisijoitus saattaa auttaa, ja nuori pystyy sen jälkeen palaamaan kotiin ja jatkamaan elämäänsä siellä.
– Erittäin tärkeää on, että joku taho kykenee ottamaan kopin pahoinvoivasta lapsesta mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Hakamäki ei tapaa työssään niitä nuoria, joiden kohdalla tämä varhainen puuttuminen on onnistunut. Hän haluaa kuitenkin aina uskoa, että kriisivaiheestakin on mahdollista palautua normaaliin elämään.
Paljon on pudonnut nuoria turvaverkkojen läpi, mutta suuresta osasta joku saa kuitenkin sen kopin ja tukevan otteen.
– Jos yhden nuoren pystyy pelastamaan ja estämään syrjäytymästä, silloin työntekijä on vähintään tienannut koko elämänsä palkan.
Kuka?
Tuomas Hakamäki, 40
Koulutus: Psykologi, traumaterapeutti
Työ: Helsingin kaupungin lastensuojelun psykologi
Kiinnostaa auttaa vaikeimmassa tilanteessa olevia lapsia ja nuoria.