Etelä-Ruotsissa, Lundissa ja Malmössä, viettiin reformaation merkkivuoden avausta 31.10. tavallista juhlallisemmassa ja historiallisemmassa hengessä. Paikalla oli myös paavi Franciscus, joka allekirjoitti yhdessä Luterilaisen maailmanliiton (LML) puheenjohtajan piispa Munib Younanin kanssa Yhteisen julistuksen, jossa sitouduttiin ekumeenisen yhteyden etsintään ja rakentamiseen.
Merkkivuoden avaustapahtuma oli Luterilaisen maailmanliiton, katolisen kirkon ja Ruotsin kirkon järjestämä. ”Paavi oli yhtä aikaa isäntä ja vieras. Tällaisia tapahtumia ei ole ennen ollut”, kirjoitti emerituspiispa Eero Huovinen
Ilta-Sanomien kolumnissaan (5.11.)
Kotimaa kysyi Lundin ja Malmön tapahtuman merkityksestä Kirkkohallituksen ulkoasiain osastossa teologian ja ekumenian johtavalta asiantuntijalta Tomi Karttuselta ja Suomen Ekumeenisen neuvoston pääsihteeriltä Mari-Anna Pöntiseltä.
Mitä Lundissa ja Malmössä oikein tapahtui? Oliko kyse enemmästä kuin vain korkean tason hyväntahdon eleestä?
Tomi Karttunen: Ensinnäkin kyse oli ekumeenista muistojen parantamista ajatellen hyvin havainnollisesta ja korkeimman tason eleestä. Siinä kristittyjen yhteyden ja kirkon näkyvän ykseyden tavoittelun eteneminen saavutti yhden merkkipaalunsa. Tapahtuma vahvisti vuoden 1999 Yhteisen julistuksen vanhurskauttamisopista merkityksen ja osoitti vahvaa sitoutumista ekumeniaan ja kirkkojen yhteisen todistuksen ja palvelun edistämiseen. Tässä yhteydessä ei allekirjoitettu vain yhteistä julistusta vaan myös sopimus Luterilaisen maailmanliiton Maailmanpalvelun ja katolisen Caritaksen välillä.
Mari-Anna Pöntinen: Lundissa ja Malmössä reformaation merkkivuoden muistaminen alkoi vahvassa ekumeenisessa hengessä. Sen suunnittelu ja toteutus tehtiin yhteistyössä Luterilaisen maailmaliiton ja Paavillisen kristittyjen yhteyden edistämisen neuvoston kanssa. Merkittävää oli tietoinen sovinnon etsiminen 500-vuotisen jakautuneen historian jälkeen ja näkyvä yhteyden tunnustaminen. Tapahtuma toteutettiin kokemuksellisesti koskettavana ja rakkautta korostavana siten, että kirkot lupasivat myös tehdä yhteistyötä ihmisarvon puolustamiseksi tämän ajan keskellä. Kokousta edelsi vahva dialogityöskentely ja siinä mielessä ei suinkaan ollut kyse vain hyväntahdon eleestä vaan todellisesta lähentymisestä.
Mitä historiallista näet tapahtumassa ja yhteisen sitoumuksen allekirjoituksessa?
Tomi Karttunen: Ensimmäistä kertaa reformaation merkkivuotta vietetään globaalisti ja ekumeenisesti. Tämä väite osoitettiin todeksi hyvin havainnollisesti. Paavin tulo juuri Ruotsiin ja esimerkiksi Ruotsin kirkon vahva mukana olo kaikista luterilaisen maailmankin sisäisistä jännitteistä huolimatta osoitti, että meillä on todellakin enemmän sitä, mikä meitä yhdistää kuin mikä meitä erottaa. Tärkeintä on paavin julistaman laupeuden vuoden ja luterilaisen reformaation Jumalan armon vapauttama -teeman alla vahvistaa yhteyttä eikä jäädä erimielisyyksien erottamaksi. Julistus konkretisoi etenkin saksalaisessa keskustelussa esillä ollutta teemaa, että reformaation muistamisessa on kyse ennen muuta Kristus-juhlasta. Lutherin katsotaan olevan yksi kirkon opettajista, tien osoittaja kohti armollista Jumalaa. Tämä yhteinen vakaumus tulee rohkaisevalla tavalla näkyväksi.
Mari-Anna Pöntinen: From Conflict to Communion, Konfliktista yhteyteen -asiakirja on pitkän yhteisen teologisen työskentelyn välisumma. Asiakirjassa esitetään yhteisen sitoumuksen periaatteet, jotka Lundissa allekirjoitettiin. Asiakirjan ovat laatineet Luterilais-Roomalaiskatolinen Ykseyskomissio (Lutheran – Roman Catholic Commission on Unity), jonka toinen puheenjohtaja on emerituspiispa Eero Huovinen. Taustalla on Yhteinen julistus vanhurskauttamisopista, jonka kirkot allekirjoittivat v. 1999. Tämä asiakirja porautui reformaation keskeiseen erimielisyyteen ja yhteinen allekirjoitus ikään kuin ratkaisi tämän keskeisen historiallisen erimielisyyden. Lundissa vahvistettiin siirtyminen yhteyteen ja näkyvän ykseyden etsimiseen allekirjoittamalla sitoumus. Näen allekirjoittamisessa sitoutumisen sekä teologiseen työskentelyyn että uuteen ekumeeniseen asenteeseen kirkkojen välillä, jossa etsitään sitä, mikä yhdistää sulkematta silmiä eroilta. Kuten asiakirjan esipuheessa sanotaan, olemme vielä matkalla kohti päämäärää, ykseyttä, mutta paavi Johannes XXIII:n sanoin, se mikä meitä yhdistää on suurempi kuin se, mikä erottaa. Historiallista – ja riemullista – oli Lundissa tuntea, että olemme oikealla tiellä Kristuksen seuraamisessa.
Seuraako Lund/Malmöstä mitään konkreetista? Vai riittääkö syvä symboliikka tässä vaiheessa?
Tomi Karttunen: Edellä mainitun LML:n Maailmanpalvelun ja Caritaksen sopimuksen lisäksi niin yhteiset luterilais-katoliset ekumeeniset tilaisuudet kuin oppikeskustelut saavat todennäköisesti uutta pontta ja uskon vahvistusta ilmapiirin muutoksesta aiempaa avoimemmaksi yhteisen tien etsimisessä eteenpäin.
Mari-Anna Pöntinen: Lundin ja Malmön kokouksesta seuraa myös konkreettista yhteistyötä niin ekumenian kuin kirkkojen vaikuttamistyön ja kehitysyhteistyön saralla. Malmön kokous halusi painottaa yhteistyön aloittamista maailman köyhimpien palvelemiseksi. Allekirjoitettuja viittä periaatetta jalkautetaan kansallisesti monessa maassa keskusteluin myös muiden kuin katolisten ja luterilaisten kanssa, mutta tämä kaikki on vasta alkamassa.
Jatkuvatko teologiset neuvottelut? Nostetaanko jo vaikeat asiat pöydälle (ehtoollinen, virka, kirkko-oppi)?
Tomi Karttunen: Amerikassa julkaistiin viime vuonna luterilais-katolinen julistus Declaration on the Way, jossa koottiin yhteen näihin teemoihin liittyviä konsensuslausumia aiempien keskustelujen pohjalta. Suomalaisessa luterilais-katolisessa dialogissa on myös käsitelty näitä teemoja syksystä 2014 lähtien, ja toivomme saavamme raportin valmiiksi 1–2 vuoden sisällä. Sitä on valmisteltu englanniksi, joten se pyrkii osaltaan edistämään kansainvälistäkin keskustelua. LML:n pääsihteeri on myös puhunut siihen suuntaan, että nämä vaikeat teemat tulee jälleen nostaa esiin.
Mari-Anna Pöntinen: From Conflict to Communion; Lutheran-Catholic Common Commemoration of the Reformation in 2017 -asiakirja (2013) käsittelee myös ehtoollista, virkaa ja kirkko-oppia. Keskusteluissa ehtoollisesta on edistytty paljon, mutta käytännössä sen yhteinen vietto on kiinni virkakäsityksen eroista. Kirkko-opin asiakirja liittää yhteiseen julistukseen vanhurskauttamisopista. Tosin neuvottelut kirkosta ovat vielä kesken mm. kirkon sakramenttiluonteesta, joka katoliselle kirkolle on tärkeä painotus. Neuvottelut, jotka ovat olleet hyvin hedelmälliset Vatikaani II jälkeen, jatkuvat.
Miksi ekumenian juna kulkee niin hitaasti? Oliko Lund/Malmö kiihdytys?
Tomi Karttunen: Ekumenian myllyt jauhavat hitaasti, koska on kyse niin syvistä ja monitahoisista asioista. Mukana on aina myös ei-teologisia ilmapiiriin ja tahtotilaan liittyviä kysymyksiä. Silloin kun on myös kirkkojen ja valtioiden sekä kansainvälisen politiikan haasteita, jotka sitovat energiaa ja saavat helposti sulkeutumaan, ei ekumeniakaan etene. Monesti kriisit ja yhteiset haasteet saavat toisaalta myös yhdistämään voimia tehokkaasti. Esimerkiksi toisen maailmansodan raunioista syntyivät monet nykyisistä kirkkoliitoista. Joskus pontimena ovat toki myös innostavat ja inspiroivat, kristillisen uskon sanomasta uskottavasti ammentavat johtohahmot, jollaisena paavi Franciscusta voidaan pitää. Lund/Malmö varmasti edisti asioita. Jos se ei ollut kiihdytys, ainakin uskoakseni katalysaattori uudelle.
Mari-Anna Pöntinen: Ekumenian juna kulki 1960-luvullla nopeasti, kun ei vielä käsitelty vaikeampia asioita. Ekumeniassa kärsivällisyys, tai toisinaan hyvä kärsimättömyyskin, vievät eteenpäin. Tämän ajan ulkonaiset haasteet painavat kirkkoja lähempään yhteyteen ja sanomaa yhteisestä uskosta, toivosta ja rakkaudesta tarvitaan niin paikallisesti kuin globaalistikin. Kyllä, Lund/Malmö oli riemullinen yhteyden ja rakkauden juhla, joka lähensi kirkkoja ja kristittyjä.
Lue myös:
Teologi: Reformaatio oli skandaali, josta on toivuttava
Analyysi: Miksi Lundin ja Malmön ekumeeninen tapahtuma on niin tärkeä?
Kirkko tarjoaa kouluille oppimateriaalia reformaatiosta
Simo Peura: Omaan pelastukseen vaikuttaminen voi olla myös luterilaisuuden ongelma