Rantasalmen kirkosta jäivät jäljelle vain seinärakenteet, kun salama sytytti tulipalon vuonna 1984. Seurakunnan piti tosissaan alkaa miettiä kirkkotilan ja kirkon olemusta.
– Tavoitteena oli rakentaa Jumalan kansan koti. Olennaiseksi kypsyi Jumalan ja ihmisen välinen kohtaaminen, muistelee Olli Uosukainen, joka oli tulipalon sattuessa seurakunnan kirkkoherra.
Alttarista tehtiin avoin. Saarnastuoli laskettiin samalle tasolle seurakunnan kanssa ja urut hengitysläheisyyteen papin, kanttorin ja seurakunnan kanssa. Kirkon takaosasta tehtiin kirkkotori, jossa järjestetään esimerkiksi kirkkokahveja ja taidenäyttelyjä.
– Kirkkotori symbolisoi kirkon matalan kynnyksen turvallista oven edustaa.
Toiseksi tavoitteeksi tuli kirkkotilan muunneltavuus. Kiinteiden penkkien tilalle valittiin tuolit, jotta erilaiset jumalanpalvelukset, kirkkokonsertit ja kirkkodraama tulisivat mahdollisiksi.
Uudistettu kirkko sai nimekseen Turvapaikka. Turvallisuutta luovat jo kirkkotilaa ympäröivät vanhan kotikirkon seinät.
– Turvapaikka on siinä, kun Kristus kohtaa syntisen ja armahtaa hänet. Alttaritaide symboloi tätä kohtaamista hienolla tavalla. Sama turvapaikkasymboli on löydettävissä muun muassa kirkon ikkunoista, parvekkeen kaiteista, ovista, tuoleista, kastemaljasta ja kirkkotekstiileistä.
Nyt eläkepäivillään Uosukainen toimii aluekappalaisen sijaisena. Hän on edelleen tyytyväinen uusiin tiloihin.
– Kirkkotila toimii mielestäni erityisen hyvin ja antaa mahdollisuuden jumalanpalveluselämän kehittämiselle pitkälle tulevaisuuteen.
Alkujaan kirkkotila oli pitkänomainen ja kuvasi ihmisen elämänmatkaa
Alkujaan kirkkotila oli lähinnä pitkänomainen huone, johon kuuluivat eteishalli ja apsis. Pylväsrivistöt jakoivat tilaa pää- ja sivulaivoihin. Keskiajalla kirkkosalin ympärille rakennettiin sivukappeleita.
Kirkkosalia on tulkittu vertauskuvallisesti ihmiselämän matkana, joka alkaa salin ovelta kohti alttaria. Sisääntuloon saatettiin sijoittaa kastemalja, kun taas alttari edusti paratiisia.
– Toisaalta monissa luterilaisissa kirkoissa kastemalja sijoitettiin lähelle alttaria. Korostettu saarnatuoli sijaitsi yleensä kirkkosalin keskivaiheilla, koska äänentoistolaitteita ei ollut, kertoo teologian tohtori, sisustusarkkitehti ja dosentti Sari Dhima.
1900-luvun alussa liturginen liike halusi palata alkukirkkoon ja sen ehtoolliskäytäntöihin. Jumalanpalvelusta ajateltiin seurakuntalaisten yhteisenä juhlana, ja maallikot otettiin mukaan messun tekemiseen.
– Kirkkosalin eteen tarvittiin enemmän tilaa, kun alttaritilassa olevien toimijoiden määrä kasvoi liturgisen uudistuksen myötä. Alttari siirrettiin irti alttariseinästä, jotta pappi voi toimittaa liturgian kasvot seurakuntaan päin. Tarkoituksena oli lähentää seurakuntalaisia ja pappia ja edistää vuorovaikutusta.
”Modernismin myötä kirkkosali menetti asemansa”
Modernismin myötä kirkoista kehittyi monipuolisia seurakuntaelämän keskuksia. Kirkkosalin ympärille rakennettiin esimerkiksi kerhohuoneita ja kirkkoherranvirasto. Dhima ei näe monipuolistumista pelkästään hyvänä suuntauksena.
– Tilojen monipuolistuminen pienensi kirkkosalin osuutta rakennuksen massasta. Kirkkosali ikään kuin tasapäistyi suhteessa muihin tiloihin, eikä kirkkorakennuksen julkisivun perusteella välttämättä pystynyt tunnistamaan, mikä rakennus se on.
Monipuolistuminen toi tilaan muunneltavuutta. Kiinteät kastemalja, lukupulpetti, alttari ja saarnastuoli korvattiin kevyillä ja siirrettävillä. Monissa kirkkosaleissa käytettiin tilaa jakavia liukuovia.
– Tämän kehityksen kautta kirkkosali ikään kuin menetti asemaansa, jolloin siitä tuli tila tilojen joukossa. Jos kaikki kalusteet ovat siirrettäviä, niin mitä jää merkitsemään, että tila on jumalanpalvelushuone? Dhima kyselee.
– Olen itse miettinyt tilan hierarkiaa. Alttarin pitäisi olla hierarkkisesti kirkkosalin tärkein kaluste. Näin ei välttämättä käy, jos tila on suunniteltu esimerkiksi konsertteja varten, jolloin voidaan siirtää pois myös alttari. Tämä on myös teologinen kysymys.
Luterilainen kirkkorakennus ei itsessään ole pyhä, vaan sen on tarkoitus mahdollistaa pyhän kokemus. Roomalaiskatolisuudessa pyhä voi olla myös aineellista.
– Luterilainen kirkkotila on sekä Jumalan huone että seurakunnan kokoontumispaikka. Eri näkemykset voivat painottaa jompaakumpaa näkemystä enemmän.
Modernista on siirrytty varovaisuuteen
Tunnetuimmat arkkitehdit olivat maailmalla enemmän kiinnostuneita tehdasrakennuksista ja asuntosuunnittelusta kuin kirkkoarkkitehtuurista, kun 1900-luvun alkupuolella syntyi modernismin tyylisuunta.
– Meillä päinvastoin kuin kansainvälisellä puolella arkkitehdit ovat halunneet suunnitella myös kirkkoja. Syyksi on nähty, että kirkkoarkkitehtuurissa he ovat pystyneet ilmaisemaan itseään vapaammin kuin muissa suunnittelukohteissa. Meillä nimenomaan moderni kirkkoarkkitehtuuri on saanut kansainvälistä mainetta.
Sotien jälkeen Suomessa rakennettiin uusia asuinalueita suurten kaupunkien ympärille. Seurakunnat tarvitsivat lähiöihin kokoontumispaikkoja, kirkkoja. Uusia kirkkoja haettiin usein kilpailujen kautta, minkä ansiosta Suomessa on korkealaatuista kirkkoarkkitehtuuria.
Dhiman mielestä kirkkoarkkitehtuuri on tällä hetkellä konservatiivisempaa kuin 60-luvulla, jolloin uskallettiin tehdä enemmän rohkeita, uudistuksellisia ja monumentaalisia kirkkoja.
– Suunnittelu on oman aikansa tulkki. Varovaisuutta voisi sanoa demokratisoitumiseksi, mutta se liittyy myös instituutioiden aseman heikkenemiseen.
Museovirasto tyrmäsi Kangasniemen kirkon uudistusehdotukset
Kangasniemen 202-vuotiaassa kaksoisristikirkossa on tehty ja suunniteltu vuosikausia remontteja, joiden tavoitteena on kirkkotilan käytettävyyden parantaminen. Kolmivuotisten neuvottelujen jälkeen Museovirasto antoi äskettäin kielteisen lausuman uudistusehdotuksista.
– Ajatuksissa oli tehdä erillisiä sivuhuoneita kirkkosaliin, jotta olisi ollut mahdollista esimerkiksi pitää pyhäkoulua samaan aikaan, kun messu on meneillään kirkossa. Tai että pappi pääsisi messun jälkeen keskustelemaan yksityisemmin seurakuntalaisten kanssa.
– Nyt kirkon kellariin voisi ehkä saneerata tilan, johon pääsisi sakastista portaita pitkin, miettii seurakunnan talouspäällikkö Jarmo Snicker.
Yhteen sisäänkäyntiin saatiin lupa luiskalle, joka helpottaa pyörätuolilla liikkuvia ja hautajaissaattueita.
Snickeriltä löytyy Museoviraston päätöksille myös ymmärrystä.
– Kirkkorakennusten jos minkä pitää olla suojelun ja vaalimisen kohteina. Ne eivät ole todellakaan mitä tahansa rakennuksia.
Kaksi vuotta sitten sakasti uudistettiin, kirkkosalin etuosasta poistettiin penkkejä ja asennettiin katafalkin nostin.
– Kerran kuussa Syvä huokaus -yhtye hoitaa messun musiikin, ja kanttori voi pitää vapaata tuolloin. Yhtyeellä ja soittimilla oli hyvin niukasti tilaa, kun soittajia on puolenkymmentä.
Sisätilan muutokset ovat Kangasniemen kirkon remonteista vain pieni osa, sammutus- ja lämmitysjärjestelmän uusiminen suurempi.
– Mietitään, laitetaanko kaukolämmitys vai maalämpö, riittääkö maalämpö kirkon tarpeisiin. Maalämmöllä hiilidioksidipäästöt pienenisivät, ja se sopii kirkon tehtävään pitää huolta luomakunnasta. Eurot eivät ole ainoa näkökulma, Snicker kertoo.
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***
Kuva: Eeva Taskinen. Rantasalmella rakennettiin uusi kirkko vanhoihin kuoriin, kun tulipalo tuhosi kirkon sisäosat.