Toimittaja Tuomas Enbusken julkinen uskoon tuleminen on herättänyt huomiota. Aiemmin kiihkeäksi ateistiksi tunnustautuneesta Enbuskesta on kehkeytynyt messussa käyvä kristitty. Kirkko ja kaupungin haastattelussa (22.3.) järki-ihmisenä ja loogisena ajattelijana itseään pitävä Enbuske kertoo kokeneensa Pyhän Hengen kosketuksen, joka muutti hänen maailmankuvaansa.
Vaikka Enbuske maallisilta arvoiltaan on liberaali, kirkossa häntä miellyttävät konservatiiviset rakenteet, tavallinen messu ja siinä tavallinen pappi. ”Käyn sunnuntaisin ehtoollisella, ja sillä tavalla liityn 2 000 vuotta vanhaan traditioon. Ymmärrän, miksi sen täytyy olla tietynlainen. Vastustaisin, jos sitä alettaisiin muuttaa”, Enbuske sanoo.
46-vuotias Enbuske ei enää iältään lukeudu siihen alle kolmekymppisten miesten joukkoon, jonka piirissä nyt ilmenee länsimaissa uskonnollisuuden kasvua. Jotain samantyyppistä ilmiötä hänen maailmankuvanmuutoksestaan kuitenkin löytyy.
Kolumnisti Oskari Onninen (Iltalehti 25.4.) ennätti jo syyttämään Enbuskea laumasieluisuudesta ja epäili, että rääväsuisen mediapersoonan uskoontulo kumpuaa ”kulttuurisotien syvästä ytimestä, hurahduksesta syvänpäädyn woke-vastaisiin uutiskirjeisiin ja muuhun vaihtoehtoajatteluun”.
Ei Onnisen ajatus ole kaukaa haettu mutta yksinkertaistava se on. Woke-kulttuuri näyttää tuottavan nuorissa miehissä uupumista, joka johtaa etsimään hyväksyntää ja selkeyttä uskonnosta. Valkoisen miehen taakkaa on raskas kantaa, kun maailman muutos ja ilmaisujen vaikeutuminen saa tuntemaan itsensä voimattomaksi ja halveksituksi – on syytä muistaa, että uskonnostahan naisetkin kautta aikain ovat hakeneet tukea voimattomuuteensa.
Mutta ei tämä yksin riitä selitykseksi. Kyse on myös paluusta etsimään kantavia arvoja ja elämän tarkoitusta, kaiken selitystä ympärillä vellovan kaaoksen ja uhkakuvien kurimuksessa. Kyse on myös siitä, että korona-aika havahdutti muistamaan ihmisen kuolevaisuuden.
Kirkon on nyt syytä pikaisesti havahtua omista sisäistä kiistoistaan tähän etsintään, ettei se menetä omaa etsikkoaikaansa nuorten miesten suhteen.