Kirkon toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma laittaa jalat maahan myös avioliittokeskustelussa. Opillinen keskustelu on sitä vastoin nostanut odotukset kauaksi horisonttiin. Avioliittoon ei ole tulossa mitään uutta. Onhan meillä jo kaksi käsitystä parisuhteesta, kun eronneitakin vihitään. Raamatun mukaan eronneen naiminen on iljetys Jumalan silmissä (5.Moos.24:1-5).
Avioliittokeskustelun ääripäät erottuvat toisistaan Raamatun lukutavassa. Kulttuurikeskeinen lukutapa nostaa tuon ajan tavat ja perinteet sanatarkasti ilmoituksen tasolle. Jumalan uutta luovan rakkauden ja huolenpidon käsikirjana Raamattu on sitä vastoin johdonmukainen. Eettisiä kysymyksiä ja pelastusoppia on tarkasteltava erillisinä.
On aiheellista kysyä, millaisen taakan tämän kevään keskustelu jättää sukupolvien kannettavaksi. Päätöstä tärkeämpää on tulevan kirkolliskokouksen lähetekeskustelun sävy.
Raamatun kauniit kuvaukset parisuhteesta esimerkkinä Kristuksen ja seurakunnan suhteesta sekä Jumalan luomistyön toteutumana ja rakkauden ilmentymänä istuvat jokaiseen liittoon, joka on solmittu vapaasta tahdosta ja toisen kunnioituksesta.
Kristittynä on helppo yhtyä ajatukseen, että ihmisoikeuksista tärkein on kuulla evankeliumi. Mutta kirkon tehtävä on myös sanoa synti synniksi. Miten voi kuulla vihapuheeseen sullottua rakkauden sanomaa?
Julkisuudessa on sanottu, että on julmaa ja rakkaudetonta, kun homoseksuaalisuuden harjoittamista ei sanota synniksi. Homoseksuaaliselta ihmiseltä kielletään siis mahdollisuus tämän synnin anteeksisaamiseen. Tällainen opetus on kirkkokiusaamista. Se loukkaa satoja sateenkaarityöntekijöitä kirkossa sekä kirkon jäseniä, joista kaikkein eniten nuoria itseään etsiviä.
Ihminen ei voi perua tai korjata olemassaoloaan. Hän on se mitä hän on. Olemassaolonsa häpeäminen tai anteeksi pyytäminen on Jumalan luomistyön halventamista. Seksuaalisuutta tai suuntautumista ei voi harjoittaa kuten liiketaloutta. Se on ihmisen olemuksessa, tunteissa, kehon toiminnoissa, taiteessa, uskonnollisissa kokemuksissa ja kaikissa suhteissa, jopa jumalasuhteessa.
Kun ihminen joutuu puolustautumaan, hän yltää julmiin tekoihin. Oman hengellisen reviirin uhatuksi kokeminen pelottaa. Edelleen opetetaan, jos et varoita kanssaihmistä hänen synnistään, viimeisellä tuomiolla hänen henkensä vaaditaan sinun kädestäsi (Hes. 33:8–9). Voiko varoittamalla siis pestä omat kätensä homofobiasta? Vaatii rohkeutta arvioida omia ja hengellisestä taustasta nousevia lukkiutuneita asenteita uuden tiedon valossa. Seksuaalisen identiteetin etsikkoaikaa voi arvostaa yhtä lailla kuin hengellisen tien löytämistä.
Ihmisen keho on Pyhän Hengen temppeli. Ikuinen rakkaus elää intohimon tuolla puolen. Ei seksuaalisuutta pidä hallita, vaan ottaa lahjana elämän käyttöön. Vallan käytön välineenä tai tukahdutettuna sen julmat jäljet näemme kirkollisessa elämässä eri puolilla maailmaa.
Kirkolliskokoukseen kokoonnutaan päättämään asioista. Nyt esillä oleva asia on jokaisen oman nutun sisällä. Meillä on virtahepo makuuhuoneessa vai onko se tullut mylvimään istuntosaliin.
Arja Majuri, rovasti, Ekumeeninen Yhteys-liike ry:n puheenjohtaja