Miten ja kuka kävelee kirkkojärjestyksen yli ja pitääkö piispojen oheista välittää? Onko tärkeämpää noudattaa säädöksiä vai kuunnella Jumalaa? Tämä tuntuu nyt olevan kirkon päivän sana. Erityisesti tämä on noussut esiin koskien Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen (Sley) ehtoollisenviettoa Porissa ja Seinäjoella. Molemmissa tapauksissa paikallinen tuomiokapituli on pistänyt ehtoollisenjaot poikki.
Porissa muodollinen syy ehtoollisen kieltämiseen oli sijainti liian lähellä eli noin 700 metriä Länsi-Porin kirkosta. Todellinen ääneen lausumaton syy kieltoon lienee Turun arkkihiippakunnan piispan Mari Leppäsen ehdottoman kielteinen suhtautuminen naispappeutta vastustaviin järjestöihin.
”Pelkäämme kirkon jakautumista, ja siksi naisten ohittamiseen puuttuminen voi tuntua vaikealta. Samalla unohtuu, että siellä, missä vietetään messua omin voimin eikä tulla yhteiseen pöytään, kirkko on jo jakautunut. Naisten ja vähemmistöjen huono kohtelu on jakanut kirkkoa jo pitkään”, Leppänen kirjoitti Kotimaan kolumnissaan.
SEINÄJOELLA TAAS ehtoollisen kieltämisen syy on toinen. Siellä Sleyn paikallisena pappina toimiva Matti Rusama ei ole Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vaan Inkerin kirkon pappi. Niinpä syy kieltoon löytyy kirkkojärjestyksestä ja piipainkokouksen päätöksistä.
Kirkkojärjestyksen mukaan kirkkoherra voi yksittäistapauksessa kutsua muun kristillisen kirkon papin saarnaamaan jumalanpalveluksissa. Piispainkokouksen päätös jumalanpalvelusyhteisöistä toukokuulta 2023 taas kertoo, että Luterilaisen Maailmanliiton jäsenkirkon pappi voi yksittäistapauksessa toimittaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa jumalanpalveluksia ja kirkollisia toimituksia. Asiasta on aina sovittava kirkkoherran kanssa.
Inkerin kirkko on Luterilaisen maailmanliiton jäsen, joten sen papit voivat toimittaa Suomen kirkon jumalanpalveluksia. Avainsana on kuitenkin ”yksittäistapauksessa”. Seinäjoella Sleyn Etelä-Pohjanmaan piiri ei hyväksynyt seurakunnan tarjoamaa yhteistyösopimusta, joka Rusaman ollessa pappina olisi harventanut jumalanpalvelukset yksittäistapauksiksi. Säännöllinen toiminta olisi vaatinut tehtävään Suomen kirkon pappia.
”Kyse ei ole vain hallinnollisista yksityiskohdista tai sopimusteknisistä muotoiluista. Kyse on hengellisestä väkivallasta. Kirkollisen vallan kourat ovat nyt nyrkissä, ja ne kurittavat tavallisia kirkon jäseniä”, Sleyn kotimaantyön johtaja Juhana Tarvainen kommentoi tuohtuneesti tilannetta Sleyn sivuilla.
Mitään ihmeellistä tässä ei kuitenkaan pitäisi olla. Sleyllä ollut jo pitkään tiedossa sääntöjen mukainen menettelytapa. Helsingissä Sleyn Luther-kirkon toiminnasta vastaa Martti Haverinen, joka on Kenian evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Haverinen on toiminut yhteistyössä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherran kanssa ja pyytänyt sovitusti tältä luvat messujen toimittamiseen aina kausittain.
PORISSA SLEYN lienee syytä siirtää ehtoollisensa myötämielisemmän kirkkoherran alueelle tai ainakin 750 metrin päähän kirkosta – sellainen etäisyys näkyy toimivan Kauniaisissa kirkon ja Suomen Raamattuopiston välillä.
Seinäjoella ratkaisu on yksinkertainen. Matti Rusaman on haettava Suomen kirkon pappisoikeuksia Lapuan piispalta ja tuomiokapitulilta. Tähän piispat kehottavat kirkon virallisille lähetysjärjestöille antamissaan kriteereissä. Tosin on todettava, että Martti Haverinen on odottanut pappisoikeuksiaan Helsingin tuomiokapitulilta jo kahdeksan vuotta. Kotimaan tietojen mukaan asia ei ole edennyt piispa Teemu Laajasalon pöydältä mihinkään. Ehkä tämä Lapualla hoituisi sukkelammin.
Kirkon virallisena lähetysjärjestönä Sleyn pitäisi noudattaa kirkon päätöksiä, koska se sitoutunut lähetyksen perussopimukseen. Päivän kysymys kirkossa näyttää kuitenkin olevan, miksi kenenkään enää pitäisi mihinkään sitoutua, kun piispatkaan eivät piittaa kirkolliskokouksen päätöksistä ja kävelevät kirkkojärjestyksen yli toukokuussa antamallaan pastoraalisella ohjeella avioliittoon vihkimisestä. Silloin on syytä huomata, että kirkkojärjestys ei määrittele avioliittoon vihittävien sukupuolta mutta se määrittelee hyvinkin tarkkaan, kuka kirkossa voi toimittaa ehtoollisen.
Jos Sleyn työntekijät luvattomasti vastoin tuomiokapitulien päätöksiä jatkavat Porissa ja Seinäjoella ehtoollisen jakamista, järjestön virallinen asema lähetysjärjestönä varmasti päättyy. Toki se tilanne tarjoaa sitten mahdollisuuden järjestölle toimia miten huvittaa pysyen edelleen jäsenten myötä kirkon piirissä mutta vähemmällä rahoituksella.
Tätä kiistelyä seuratessa on pakko tehdä tuomiokapituleille ja järjestöille toimintaehdotus: Lakatkaa venkoilemasta ja luokaa nyt ihmeessä tähän jokin yhteinen järkevä toimintamalli, etteivät kaikki tee mitä huvittaa.
Lue myös:
Näkökulma: Sley, Suviseura-protestoijat ja sateenkaariparien vihkijät ovat samalla linjalla
Sley aikoo jatkaa ehtoollisen jakamista tuomiokapitulin kannasta riippumatta
Tuomiokapituli jyräsi Länsi-Porin seurakuntaneuvoston: Naispappeuden vastustajille ei ehtoollislupaa
Arkkipiispa Tapio Luoma: ”En näe, että tällä ohjeella olisi kävelty kirkolliskokouksen yli”
Ilmoita asiavirheestä