Kirkko on kuin kansakunnan äiti. Näin voi sanoa, sillä harva taho tekee niin paljon ja monenlaista ihmisten hyväksi. Äidithän tekevät tyypillisesti kaiken sen, mitä muut eivät tee.
Tämän viikon Kotimaan uutisia selatessa se äitiys näkyy: Kirkko vie lapsiperheitä tutustumaan metsään vahvistamaan luontosuhdetta. Rippikouluihin tuodaan novellikokoelmaa, jotta lukutaito vahvistuu. Kirkko auttaa ihmisiä velkojen, asumiskulujen ja terveydenhoidon maksujen kanssa.
Tulevana viikonloppuna seurakunnissa eri puolilla Suomea kirkko tarjoaa asunnottomille vaateapua ja ruokaa, paikoin myös saunan ja yösijan. Kirkko tarjoaa muutenkin halpoja ateriahetkiä ja jakaa ruoka-apua. Se tekee myös järjestöjensä kautta maailmalla kehitysyhteistyötä ja avustaa kriiseissä. Ja lopuksi tietysti hautaa meidät kaikki.
KIRKKO ON kasvattanut ja sivistänyt suomalaisia vuosisatoja. Mutta niin kuin kaikkia äitejä, sitä vaivaavat myös sen omat sisäiset ristiriidat ja identiteettikriisit. Kaikki pitäisi tehdä ja kaikille pitäisi kelvata. Pitäisi olla täydellinen niin ihmisten kohtaamisessa kuin teologiassa, tasa-arvossa ja opissa.
Kotimaan tämän viikon lukijamielipiteissä on käyty keskustelua siitä, miten kirkko säilyisi yhtenäisenä kirkon ja sen herätysliikkeiden kiistoista huolimatta. Rintamalinjat ovat kovat. Uhmaa ja toisaalta kurituksen halua on ilmassa.
Ehkä ratkaisua voisi hakea siitä, mihin kaikkensa tekevä äiti lopulta päätyy: kaikessa ei voi olla täydellinen ja paljon on joustettava periaatteistaan. Vain sillä tavoin pystyy olemaan kaikille kaikkea, tehdä kaiken ja olla kansakunnan äiti.
Lue muita pääkirjoituksia:
Pääkirjoitus: Arviointi kirkon lakisääteisten velvollisuuksien rahoituksesta ei lupaa lisää rahaa
Pääkirjoitus: Avoimuutta piispapeliin hissuttelun sijaan
Ilmoita asiavirheestä