Vaalikiima tihenee parhaillaan eduskunnassa. Se tarkoittaa sitä, että jokainen kansanedustajien esiin nostama asia ja käyttämä puheenvuoro tulkitaan vaalien valossa. Kirkossa puolestaan alkaa pikkuhiljaa heräillä arkkipiispanvaalikiima.

Piispanvaalit ovat kirkossa herkkä aihe. Tavataan sanoa hurskaasti, että piispaksi ei pyritä vaan siihen kutsutaan. Todellisuus on toista. Käytännössä papin rinnassa voi elää unelma piispuudesta siinä missä katolilaisella kardinaalilla paaviudesta. Osa odottaa, että ehdokkaaksi tullaan kutsumaan, osa rakentaa jo reilusti ennen vaalien mahdollisuuttakaan tietään kohti piispuutta.

Pappien, luottamushenkilöiden, aktiivien ja kirkollisten toimittajien piireissä tilannetta tarkkaillaan ja mahdollisia seuraavia piispakandidaatteja spekuloidaan pitkällä jänteellä. Niinpä nyt on jo havaittavissa, että 70-luvulla syntyneiden piispojen ulostuloja tulkitaan yhä useammin vaalien valossa. Yleensä tulkinnan esittää joku, joka ei kannata kyseistä piispaa.

Tällaista keskustelua käydään kaikessa hiljaisuudessa, mutta hyvin tietoisena siitä, että sitä käydään. Samalla kudotaan hiljakseen sopivia verkostoja seuraavia vaaleja varten. Piispanvaaleja ei ponkaista pystyyn pystymetsästä.

VIIME KESKIVIIKKONA Radio Dein ja Kotimaan yhteisellä Piispan kyselytunnilla tiedusteltiin suoraan piispa Teemu Laajasalolta, olisiko hän kiinnostunut arkkipiispan tehtävästä, mikäli vaaliin lähtemistä häneltä toivottaisiin. Kysymys yllätti piispan. – Hyvin suurella todennäköisyydellä en, hän vastasi ja totesi pitävänsä spekulointia pikkuisen törkeänä nykyistä arkkipiispaa kohtaan.

Lohduksi voi todeta, että Piispan kyselytunnilla taannoin kysyttiin iloiselta ja hyvävointiselta arkkipiispa Tapio Luomalta, jonka alin mahdollinen eläkeikä koittaa ensi kesänä, mitä hän on ajatellut eläkkeelle jäämisestä. Luoma totesi, ettei ole vielä ajatellut asiaa, koska työ tuntuu mukavalta.

Yhteiskunnallista keskustelua presidentinvaaleista ja pääministeripeleistä seuratessa kirkollinen häveliäisyys näiltä osin tuntuu vieraalta. Ensinnäkin eläkkeelle jääminen on ihana etuoikeus. Toisekseen miksi salata sitä, että piispat ovat tärkeitä johtajia kirkossa ja on luonnollista kirkollisen väen muodostaa mielipidettään siitä, millainen ja millaisia asioita ajava piispa olisi seuraavaksi sopiva.

Piispojen valintaan liittyy tietysti ajatus Jumalan johdatuksesta ja kunnianhimon sopimattomuudesta. Avoimuus hissuttelun sijaan tuskin haittaa edellistä ja toisaalta voi paljastaa jälkimmäisen.

Lue lisää pääkirjoituksia:

Pääkirjoitus: Kirkko on vihdoin päässyt muutosjohtamisen ytimeen, siis luopumiseen

Pääkirjoitus: Vaivalla ja sydämellä, ei tekoälyllä