Pääkirjoitus: Ettei kävisi kuin stellerinmerilehmälle

Kuva: Jukka Granström

Finlandia-ehdokkaanakin ollut romaani Elolliset kertoo sukupuuttoon kuolleen stellerinmerilehmän tarinan. Tarkemmin sanottuna sen, miten tämän suuren ja lempeän meriheinänhamuilijan luuranko päätyi Helsingin luonnontieteelliseen museoon kävijöiden ihmeteltäväksi.

Helsinkiläisen kirjallisuudentutkijan Iida Turpeisen esikoisromaani on fiktiivinen, mutta sen taustalla on mittava aineisto, josta kirjailija ammentaa välähdyksiä luonnontutkimuksen kehittymisestä. Eivät ihmiset aina ole tienneet, että elolliset olennot voivat kuolla sukupuuttoon.

Romaanissa kuvataan, mitä ihmetystä aiheuttivat 1700- ja 1800-luvuilla maasta löytyneet mammutin ja dinosaurusten luut. Ja mitä sukupuuttoa ihminen sai aikaan metsästäessään, kun luultiin, että lihan ja turkisten tarjonta metsissä oli loputon.

Samalla kuitenkin luonnon ja sen lajien kartoittaminen herätti ihmetystä ja ihastusta.

Nykyään me tiedämme jo paljon enemmän ja osamme myös suojella lajeja tarvittaessa. Senkin tiedämme, että olemme kadottaneet jo monia lajeja ja kadotamme lisää ilmastonmuutoksen myötä.

Tässä Kotimaan numerossa kerrotaan ilveksestä. Se on ehkä suomalaisen luonnon lumoavin elollinen. Etuoikeutettuja ovat ne, jotka pääsevät sen näkemään luonnossa.

Ilveskanta on suojelun tuloksena lisääntynyt niin, että nyt keskustellaan sen rajoittamisesta. Ilman ihmistä luonto rajoittaa itse lajejaan.

Ihminen tuo luontoon oman asuinpiirinsä ja omat hyötyeläimensä ja -kasvinsa. Ihmisen erikoisuus on, että hän pystyy myös ajattelemaan ja toimimaan toisten elollisten puolesta. Luonnon ongelma on, ettei se pysty rajoittamaan ihmiskunnan paisumista samalla tavalla kuin eläinkunnan: ihminen keksii lääkkeet ja tavat suojautua luonnolta.

Silti ihminenkin on osa luontoa. Siitä me elämme ja sitä me lopulta ruumiillamme ruokimme. Mutta koska me lajina osaamme ajatella luonnon puolesta, kannamme siitä myös suuremman vastuun.

Mitä enemmän me luontoa tunnemme, sitä paremmin pystymme myös sitä viljelemään ja varjelemaan, pitämään sen tasapainoa yllä, ettei millekään lajille käy kuin stellerinmerilehmälle.

Klikkaa tästä ja lue Kotimaan juttu ilveksestä – mitä kuuluu Euroopan ainoalle luonnonvaraiselle kissaeläimelle?

Edellinen artikkeliPalveleva puhelin vastasi viime vuonna yli 42 400 puheluun – keskusteluavun tulevaisuus vaatii päätöksiä monella tasolla
Seuraava artikkeliPienetkin lapset surevat, mutta aikuiset eivät sitä aina huomaa – tutkimushanke selvittää, kuinka tukea lasta surussa

Ei näytettäviä viestejä