Ajatella pitäisi ja innovoida, että saadaan Suomi nousuun. Mitenkähän se tehtäisiin, kun uupumus ja aivosumu näyttää vievän voimat?

Korkeakoulutettujen keskusjärjestön Akavan uusimman työolotutkimuksen mukaan 52 prosenttia vastanneista akavalaisista arvioi työuupumusriskinsä suureksi tai melko suureksi, kun luku vielä 2024 oli 38 prosenttia. Ja juuri heidänhän pitäisi ajatella ja tuottaa tutkimustietoa yhteiskunnan edistykseksi.

Kirkon puolellakin on uupumusta mitoitettu. Vuonna 2022 Aki-liittojen jäsenkyselyn mukaan 40 prosenttia Pappisliiton jäsenistä ja peräti 55 prosenttia Kanttori-urkuriliiton jäsenistä kärsi lievästä tai vakavasta työuupumuksesta. Kauas on jääty kirkossa meidän Herramme lupauksesta: ”Minä annan teille levon.”

Tälle vuodelle Kirkon tutkimus ja koulutus -yksikkö on myöntänyt apurahaa kahdelle tutkimukselle, jotka käsittelevät uupumusta. Ville Kuusjärven tutkimus käsittelee psykologista turvallisuutta ja työuupumusta luterilaisissa hiippakunnissa. Anu Morikawan tutkimus ”Pelkkää uupumista ja resurssipulaa” luotaa eksistentiaalista hyvinvointia ja sen tukemista suomalaisissa yliopistoissa sekä oppilaitospapin roolia siinä.

Uupumus ei ole yksiselitteinen asia. Sitä kerryttävät työolosuhteet, joissa työtä on liikaa, liian vähän tai se tuntuu hallitsemattomalta. Sitä kerryttävät myös ihmissuhteet töissä ja vapaa-ajalla sekä ihmisessä itsessään piilevät asiat. Lisäksi maailman tilanne ja tulevaisuuden pelko ahdistavat monia.

Uupumuksella on pitkä historia. Jo 1800-luvulla tunnistettiin uudenlainen väsymysoireilu, joka nimettiin hermovoimattomuudeksi. Syynä pidettiin kiireistä ja hermostoa kuormittavaa elämäntapaa, joka ei antanut ihmiselle rauhaa. Näin kävi, kun eläminen maasta kyläyhteisöissä ei enää riittänyt. Teollistuminen ja kaupungistuminen veivät ihmisen hänelle luonnottomaan ympäristöön.

1800-luvun väsymysoireiluun verrattuna nykyihmistä kohtaava kuormitus on jo moninkertainen. Se tulee paitsi työstä, myös työhön sovitettavan yksityiselämän haasteista ja lisäksi informaatiotulvasta, joka täyttää elämän hälyllä ja kuormittaa aivoja. Sellaisessa aivosumussa ei ajatella luovasti.

Luova ajattelu tarvitsee tilaa ja aikaa. Jokainen voi pohtia, miten tilan ja ajan priorisoisi omassa elämässään. Mutta jos puolet kansasta alkaa olla uupumuksen tilassa, ongelma on niin iso, että se vaatii yhteisiä ratkaisuja tai vähintään yhteistä pohdintaa siitä, miten tilaa ja aikaa saadaan aikaan.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Leo XIV on ollut paavina vuoden, eikä Trumpkaan voi häntä ohittaa

Pääkirjoitus: Onnea ja hyviä päätöksiä 150-vuotiaalle kirkolliskokoukselle!