Kristinuskon ensimmäisenä marttyyrina pidetty pyhä Stefanos kivitettiin Juudeassa 30-luvulla. 1400-luvulla Pohjois-Saksan Lyypekissä hänestä valmistettiin tamminen patsas. Schöner stil -tyyliä edustanut hieno patsas saatiin kirkon komistukseksi, kun Lohjalle rakennettiin kivikirkko 1400-luvun lopulla. 1800-luvulla patsas katosi.
— Ja nyt se on palannut kotiin, Lohjan kirkkoherra Juhani Korte iloitsee.
Korte toteaa, että kaikkia patsaan vaiheista liikkuvia tietoja ei ole voitu varmasti vahvistaa, mutta eikös se pyhimystarinaan tavallaan sovikin? Aktiivinen seurakuntalainen, historian-, psykologian- ja uskonnonopettajana toiminut sekä kirkkoa nykyään lähetystyön hyväksi esittelevä Simo Jouhi kertoo, että patsas on todennäköisesti poistettu kirkosta 1800-luvun alkupuoliskolla, kun kirkkoa on ryhdytty järjestämään uudelleen.
— Viimeisiä katolisia piirteitä on tuolloin ”siistitty”, rekvisiittaa poistettu ja ikkuna-aukkoja suurennettu. Myös alttarin kuoriaita purettiin.
Jouhi arvelee kirkon kuvapatsaiden päätyneen tuolloin ullakolle. 1830-luvulla Lohjalla vaikuttanut kirkkoherra ei katolisen kauden patsailla sitäkään arvoa nähnyt, eivätkät patsaat mahtuneet enää edes ullakolle.
— Osa päätyi lohjalaisten hellapuiksi ja osa säätyläisperheiden huostaan.
KIRKKOHERRA KORTE tietää lisätä, että pyhä Stefanos olisi kulkeutunut läheiselle kaatopaikalle asti. Siellä patsas kuitenkin herätti kahden tytön huomion, jotka pelastivat sen. Tyttöjen kautta patsas päätyi 1800-luvulla ensin Kirkniemen kartanoon, mistä se kulkeutui Paraisten kautta Kauniaisiin.
Kauniaisten aikana patsas kävi Lohjalla jo kertaalleen vierailulla 1968, kun seurakunnassa järjestettiin näyttelyä. Lopullisen kotiinpaluun aika ei kuitenkaan vielä ollut koittanut.
Nyt patsaan omistava perikunta oli kuitenkin ottanut yhteyttä seurakuntaan ja kysyi, olisiko Stefanoksen aika palata takaisin. Ensin kirkkoherra Korte ja kirkkoneuvosto luonnollisesti selvittivät, onko Museovirastolla vaateita patsaan suhteen.
— Ei ollut, ja nyt patsas on palannut kotiin. Vielä on kuitenkin herralla edessä mittava tarkastus ja konservointi asiantuntijalla!
Simo Jouhi luonnehtii pyhän Stefanoksen patsasta poikkeuksellisen ”nätiksi pojaksi”.
— Sillä on vahvat, voimakkaat ja kirkkaat silmät sekä oikein kiharainen, kaunis tukka.
Siihen Jouhi on kiinnittänyt huomiota, että Stefanoksella on kivityksestä muistuttavan kiven lisäksi kädessään piispan sauvaa muistuttava sauva. Se herättää epäilyksen, onko patsaan yläosa aidossa ja alkuperäisessä muodossaan.
— Onkohan patsasta sitten 1800-luvulla restauroitu hieman omalakisesti? Siihen voisivat viitata myös vahvat ja voimakkaat värit.
Korte iloitsee siitäkin, että patsas ehti palautua vielä hänen kirkkoherrakautensa aikana.
— Olen jäämässä eläkkeelle ja minulla on lähtösaarna sunnuntaina 24.5. Samalla kertaa saan esitellä palautuneen patsaan seurakuntalaisille, jotka näkevät sen ensi kerran lähtösaarnani yhteydessä.
Ilmoita asiavirheestä