Seurakuntakotia kutsutaan nimellä Svenska Hemmet. Ruotsalaisten koti se on monella tavalla, kun samassa korttelissa ovat naapureina noin 300 oppilaan Tampereen ruotsalainen yhteiskoulu sekä ruotsinkielinen päiväkoti. Lapset varttuvat näin muodostuvassa tiiviissä yhteisössä aikuisiksi asti. Rippikoulu on useimmille itsestään selvä valinta.
Ruotsalaisessa seurakuntakodissa kokoonnutaan sunnuntaisin jumalanpalvelukseen ja messua vietetään noin kerran kuukaudessa sekä juhlapyhinä Vanhassa kirkossa Keskustorin laidalla.
Syyskuisena sunnuntaina kanttori Paula Sirén säestää virret pianolla ja soittaa päätösmusiikin huilulla. Käytössä on ruotsinkielinen virsikirja, joka ei ole sama kuin Ruotsin kirkossa käytettävä virsikirja, vaikka niissä paljon samoja virsiä onkin.
Kanttori on laittanut virsikirjan väliin tarralapun, jossa on päivän virret, koska virsitaulua ei seurakuntakodissa ole. Tunnelma on kodikas ja ihmiset näyttävät tuntevan toisensa. Koolla on kymmenkunta tamperelaista, joita yhdistää ruotsin kieli ja evankelis-luterilainen usko. Useimmille heistä ruotsi on äidinkieli ja rukouksen kieli.
Kirkkoherra Janne Heikkilä hoitaa jumalanpalveluksen alusta loppuun ja saarnaa Jobin kirjan tekstistä. Matkalla Tampereelle autoradiossa olen kuunnellut samat raamatunkohdat suomeksi kirkkovuoden kalenterin mukaan. Nyt ne lausutaan ruotsiksi ja tekstit saavat uusia vivahteita. Samma på svenska ei olekaan täsmälleen sama.
VAJAAN 900 jäsenen ruotsalainen seurakunta voisi olla huomattavasti suurempi, jos kasvavien kehyskuntien asukkaat voisivat liittyä siihen. Sitä ei kuitenkaan kirkon nykyinen parokiaalinen periaate salli, koska kaupungin raja on yhtä kuin seurakunnan raja.
Tampereen ruotsalaisen seurakunnan seurakuntaneuvoston jäsen Catarina Ståhle-Nieminen sanoo, että monet lähiseudun asukkaat ovat tästä huomauttaneet.
– Oletan, että jäsenmäärä voisi kasvaa nykyisestä, jos olisi mahdollista kuulua ruotsalaiseen seurakuntaan, vaikka ei asuisi Tampereen kaupungissa.
Ståhle-Niemisen mielestä seurakunnan tulevaisuutta ajatellen jäsenkriteerejä voisi laajentaa. Niinikään seurakunnan pitäisi aktiivisesti houkutella takaisin paluumuuttajia, joita Tampereen seutu vetää puoleensa.
Ruotsin kielen vähemmistöasema korostuu Tampereella. Pienellä ruotsinkielisellä seurakunnalla ei ole omaa kirkkoa, vaan he kokoontuvat muiden omistamissa tiloissa. Yhteistyö Tampereen seurakuntayhtymän puitteissa on elinehto. Hallinto ja talousasiat hoituvat sitä kautta, ja tukea saa työntekijöiden hengellisiin tarpeisiin.
– Yhteistyö on hyvä ja päivittäin olen yhteydessä työyhteisöön Seurakuntien talossa, jossa on minulla on työhuone, Janne Heikkilä kertoo.
Hän vertaa oman seurakuntansa toimintaa suurten tamperelaisseurakuntien elämään. Näissä jäseniä on jokaisessa yli 30 000.
– Täysipainoista seurakuntaelämää eletään, mutta kaikki tehdään miniatyyrissä.
Ruotsinkielistä identiteettiä rakennetaan lapsi- ja nuorisotyöstä alkaen. Rippikoulu pitää saada käydä äidinkielellä. Koska nykyisin nuoret elävät kaksi- tai monikielisessä ympäristössä, seurakunnan on aktiivisesti tehtävä työtä, jotta kaikki ikäluokat saadaan mukaan.
Tulevaisuuden kannalta kynnyskysymys on Heikkilän mukaan vapaaehtoistyön mahdollistaminen seurakunnassa.
– Osallistuminen kiinnittää parhaiten seurakuntaan. Myös yhteistyö muiden toimijoiden kanssa yhteiskunnassa on tärkeätä.
Muuttovoittoisella Tampereella on kirkkoherran mukaan hyvä draivi päällä. Vuosi sitten kaupunkiin muuttaneena hän kokee, että meno on mutkatonta. Paluumuuttajille hän sanoo, että tervetuloa Tampereelle!
– Välkommen till Tammerfors!
TOIMINNAN ERITYISPIIRTEITÄ ovat yhteistyö koulun ja Svenska klubbenin kanssa sekä saksan kielen harrastus. Seurakuntakodissa kokoontuu noin kerran kuukaudessa saksankielinen keskustelukerho, koska jossain vaiheessa todettiin, että saksantaitoisia ja kielen harrastajia oli useita.
Yksi saksan taitajista on kaksikielinen Brigitte von Witzleben, joka on yksi ruotsalaisen seurakunnan pitkäaikaisimmista jäsenistä. Hän käy mielellään seurakuntakodin jumalanpalveluksissa, koska siellä tunnelma on kotoisa ja lämmin.
– Täällä on aina joku jonka kanssa saa jutella, ja kirkkokahvitkin juodaan useimmiten. Täällä ollaan lähellä ihmisiä toisin kuin isossa kirkossa, jossa yksi istuu siellä, toinen täällä.
Hän kertoo käyvänsä myös saksalaisessa kirkossa.
PORVOON JA Tampereen hiippakunnilla on erityinen yhteys ja historiallinen side. Molemmissa vuosi 2023 on juhlavuosi. Porvoon hiippakunnasta tuli ruotsinkielisten seurakuntien yhdysside ja Pirkanmaa sai oman hiippakuntansa samana vuonna.
Entinen, puoli Suomea käsittänyt Viipurin hiippakunta oli siirretty Porvooseen 1724 ja sitten vuonna 1923 piispanistuin ja tuomiokapituli siirrettiin Tampereelle. Se sai nimen Tampereen hiippakunta sijaintinsa mukaan.
Nykyisen Porvoon hiippakunnan seurakunnat kuuluvat johonkin rovastikuntaan, joita on kaikkiaan yhdeksän. Tampereen ruotsalainen seurakunta ei kuitenkaan kuulu Porvoon tuomiorovastikuntaan, vaan Keski-Uudenmaan rovastikuntaan. Muut rovastikunnat ovat Ahvenanmaan, Turunmaan, Raaseporin, Helsingin, Närpiön, Korsholman ja Pedersören rovastikunnat.
Lue myös:
* * *
Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?
Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran. Antoisia lukuhetkiä!
Ilmoita asiavirheestä