Tänään perjantaina Karjasillan kirkolla käynnistyvien Oulugospel-festivaalien pääesiintyjänä on Jippu, joka pari vuotta sitten hyllytettiin Vappugospelista epämääräisen tv-esiintymisen takia. Kotimaa24 tavoitti tapahtuman yhteyshenkilön Esa
Rättyän kommentoimaan tunnelmia ennen h-hetkeä.
Rättyällä on 15 vuoden kokemus festivaalijärjestelyistä, joten hän suhtautuu viime hetken säpinään rauhallisesti.
– Puoliltapäivin tänään alkoivat pystytykset ja viime hetken valmistelut.
Oulun luterilaisten seurakuntien järjestämän festivaalin päätöskonsertin esiintyjä on Jippu. Rättyän ei tarvinnut asiaa kummemmin miettiä, kun Jipun nimi nousi esiin.
– Olen nähnyt ja kuullut häntä. Hänen biisilistansa on semmoinen, että suurien hittien joukkoon on rakentunut juuri tähän tilaisuuteen sopivaa musiikkia. Jipun hengellistä ulottuvuutta kukaan ei voi kyseenalaistaa ja oma hengellisten asioiden parissa kamppailemiseni on opettanut, että vaatii pokkaa arvostella toisia ihmisiä.
Oulugospelin ohjelma on varsin laaja kattaus hengellistä kevyttä musiikkia. Festivaalin avauskonsertissa musisoi akustinen folk-yhtye Maksetut viulut. Itse tapahtuman Esa Rättyä toivoo olevan kokemus hyvästä musiikista.
– Odotan, että jonkun nuoren kohdalla musiikki saisi semmoisen sykäyksen aikaiseksi, että hän itse olisi jonakin päivänä tekemässä musiikkia – että saataisiin uusia tekijöitä. Toivon että penkissä istuisi orastavia gospel-musiikin ja laulujen tekijöitä, jotka löytäisivät tiensä jatkamaan musiikkikulttuuria kirkossa, hän sanoo.
Huolena tekijöiden väheneminen
Esa Rättyä toteaa kaikkien yhteiseksi huoleksi sen, että kirkollisen laulettavan musiikin tekijäkaarti vanhenee vääjäämättömästi.
– Meillä ei ehkä ole sellaisia potentiaalisia nuoria tekijöitä tällä hetkellä joiden musiikki jäisi elämään niin, että se päätyisi esimerkiksi Nuoren Seurakunnan Veisukirjaan.
Rättyän mukaan kristilliset festarit vetävät edelleen porukkaa.
– Ei niiden aika ole ohi. Jokaisessa tapahtumassa on aaltoliikettä ja ne muuttavat muotoaan. Kuitenkin nuorilla ja aikuisilla on tarvetta kokoontua aika ajoin musiikin ääreen yhdessä. Sekulaaripuolella osa dinosaurusfestareista kituu taloutensa takia, mutta vastaavasti koko ajan syntyy omaehtoisesti uusia festareita, hän sanoo.
– Tämä ei ole myöskään ikäkysymys. Meillä viisikymppisillä, 80-luvulla rippikoulun käyneillä ja siellä kitaraan tutustuneilla on myös tarve kuunnella ja tehdä musiikkia – ei ainoastaan nuorilla, vaikka se toisin näyttäytyykin juuri kirkossa, Rättyä jatkaa.
Lue myös: