Usein me ihmiset kuvittelemme hurskaasti ja lapsen omaisesti, että eläimet, joilla on jotenkin epäsuhtaisia ruumiinosia, olisi tehty ylijäämäosista. Ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi suurikokoinen peippolintu, jolla on hämmästyttävän jykevä nokka, syntyi aivan toisin Luojan tahdosta:
– Apua, kuolen nälkään, piipitti lintu.
– Miksi niin? kysyi Jumala.
– En saa rikotuksi näitä siemeniä, lintu valitti.
– No voi yhden kerran, sinähän olet hyönteissyöjä, ei sinun kuulukaan saada siemeniä rikki!
– Niinkö, mutta minä pidän siemenistä enemmän kuin hyönteisistä ja madoista. Voisinko saada vahvemman nokan?
– Annetaan sinulle samalla kerralla tosi vahva nokka, niin pääset sellaisten siementen kimppuun, joita muut linnut eivät saa rikki.
Ja niin hentonokkaisesta hyönteissyöjästä tuli vahvanokkainen peippolintu Jumalan armosta.
Tanakka nokkavarpunen (Coccothraustes coccothraustes) pesii Euroopassa ja Aasiassa. Se viihtyy kulttuuriympäristöissä, puistoissa ja lehtipuuvaltaisissa metsissä. Suomessa nokkavarpunen on harvalukuinen laji, jonka kannan painopiste on Etelä-Suomessa rannikkoseudulla, mutta se on pesinyt Oulun korkeudelle saakka.
Nokkavarpunen on tulokaslaji ja kuulunut pesimälinnustoomme jo sadan vuoden ajan. Sen kanta on ollut kasvussa ja on nyt jopa 1000 paria.
Nokkavarpunen on piilotteleva ja rauhallinen. Parhaiten sen voi kohdata talvis- aikaan lintulaudalla, sillä osa linnuista jää meille talvehtimaan. Linnun ääni on hiljaista tiksahtelua ja sirinää.
Jykevällä nokallaan lintu pystyy rikkomaan jopa kirsikan siemenkuoren.
Nokkavarpunen näyttää väärään maailmankolkkaan eksyneeltä etelän linnulta. Mutta tänne Luoja sen lähetti hiljaisella läsnäolollaan luonnonystävää ilahduttamaan.