Jumala loi kaikki kauniit päiväperhoset, suuret ja pienet. Kun kaikki oli valmista, hyönteistieteilijäenkeli huomautti, että oli muun pohjoinen kolkka, Suomi nimeltään, jossa ei ollut näyttäviä, isokokoisia perhosia.
– Olisi hyvä tarjota pohjoisen kansoille kauneutta, enkeli sanoi Jumalalle.
– No jopas, olet oikeassa, vastasi Jumala. Hän pyysi Pohjois-Afrikassa ja Etelä-Euroopassa lisääntyviä musta-puna-valkoisia perhosia siirtymään pohjoiseen.
Perhoset alkoivat ilomielin toteuttaa Luojansa käskyä. Ne lensivät sankoin joukoin aina Oulun korkeudelle saakka – tosin Oulua ei vielä silloin ollut olemassa.
Mutta ilmasto oli niin kova, kylmä ja epäystävällinen korealle perhoselle, että se joutui vetäytymään. Mutta edelleen joka vuosi amiraali-perhonen vaeltaa Suomeen alkuperäistä käskyä noudattaen.
Amiraali (Vanessa atalanta) on vaeltaja, todellinen kosmopoliitti. Suomessa sitä tavataan hyvinä vaellusvuosina runsaastikin aina Lappia myöten. Amiraalilla on vakituinen kanta Suomessa vain poikkeustapauksissa, kun se onnistuu talvehtimaan eteläisessä Suomessa.
Suomessa amiraali esiintyy kahdessa aallossa, keväisin sekä loppukesästä aina syyskuun puoliväliin saakka.
Amiraalia tavataan joutomailla ja kulttuuriympäristöissä, pihoilla ja puistoissa. Amiraalit viihtyvät muun muassa ohdakkeella. Ne juovat myös mädäntyvien omenoiden mehua.
Usein hyvien vaellusten aikana amiraalia nähdään yhdessä toisen vaeltajan, ohdakeperhosen, kanssa. Ohdakeperhonen on ikään kuin oranssinvärinen versio amiraalista.
Suurikokoinen amiraali on hieno katsella. Se on kuin taivaallisen ruhtinaan viitanpala, jota maailman tuulet kuljettavat.
Juttu on julkaistu aikaisemmin Kotimaa-lehdessä.