Viipurissa vuonna 1922 syntynyt Elga Sesemann debytoi kuvataiteilijana sodanjälkeisessä Helsingissä ja sai vahvalla, persoonallisella tyylillään myönteistä huomiota.

Sesemannin teoksia pidettiin omintakeisina tulkintoina sodanjälkeisen ajan alakulosta. Hänen katsottiin edustavan ekspressionismia tai surrealismia. Ateneumin johtajanakin myöhemmin toiminut Aune Lindström kirjoitti, että Sesemann ”näkee näkyjä ja kertoo omituisia taruja tuonpuoleisesta elämästä tai olemattomista maailmoista”. Taiteilija itse kertoi, että häntä kiinnostivat makaaberit aiheet.

Sesemannin ensimmäinen yksityisnäyttely Taidesalongissa keväällä 1945 oli taloudellinen menestys: yli puolet 52 teoksesta myytiin.

Kriitikoiden vastaanotto oli vaihteleva. Toisaalta Sesemann sai kiitosta ajan hengen kuvaamisesta ja värien käytöstä ja häntä verrattiin jopa Edvard Munchiin ja Helene Schjerfbeckiin. Jotkut taas pitivät Sesemannin ilmaisua löysänä ja hapuilevana. Eräät mieskriitikot syyttivät häntä liiasta tunneperäisyydestä ja dramaattisuudesta.

Vuonna 1948 Sesemann kuitenkin vetäytyi pääkaupunkiseudun taide-elämästä. Hän muutti taiteilijapuolisonsa Seppo Näätäsen kanssa luonnon helmaan Ruovedelle ateljeekoti Elkalaan, missä lapseton, harmoonista yhteiselämää elänyt pariskunta asui vuoteen 1964 eli Näätäsen kuolemaan saakka.

SESEMANN OLI erittäin tuottelias, mutta jäi pitkäksi aikaa modernin taiteen valtakertomuksen ulkopuolelle. Tähän vaikutti Ateneumin intendentin Anu Utriaisen mukaan ratkaisevasti paitsi syrjäinen asuinpaikka myös naissukupuoli.

Sesemannia on kuvattu yksityiseksi ihmiseksi, jolla oli oma universuminsa. Toisaalta häntä pidettiin huumorintajuisena ja tarkkanäköisenä havainnoitsijana, joka meni keskusteluissa suoraan asiaan.

Hän maalasi paljon moderneja omakuvia, joissa toistuu Anu Utriaisen mukaan halu tulla nähdyksi ja samalla tarve suojata sisintä. Kuvissa hän ei hymyile. Silmät on usein osin suljettu tai jätetty kokonaan maalaamatta. Hän on samanaikaisesti itseään katsova subjekti ja katseen kohteena oleva objekti.

Modernin ajan omakuvissa taiteilija ei Utriaisen mukaan määrittele identiteettiään vaan tutkii sitä. Minuus ei avaudu kokonaan, muttei myöskään vetäydy pois, vaan on jatkuvassa liikkeessä. Katsoja joutuu kohtaamaan toisen ihmisen torjunnan ja haavoittuvuuden ilman selityksiä.

Taiteilijana Sesemann oli omaehtoinen eikä hän seurannut trendejä. Hän jätti opinnot kesken sekä Suomen Taideakatemiassa että Vapaassa Taidekoulussa.

SESEMANN KASVOI Tienhaaran pellavaöljytehtaan johtajan perheessä Viipurin maalaiskunnassa. Huvila sijaitsi lähellä Helsinki-Viipuri-runkorataa. Perhe harrasti paljon yhdessä. Isä Edgar rakensi viuluja ja selloja ja kasvatti satoja erilaisia kaktuksia. Sekä Elga että hänen sisarensa Nelly soittivat pianoa. Kotikielet olivat saksa ja venäjä.

Isä kuitenkin menehtyi äkillisesti jo ennen talvisodan alkua. Perhe joutui muuttamaan pois tehtaanjohtajan huvilasta jo ennen evakkomatkaa Suomeen.

Lapsuuden Viipuri, sodan kokemukset ja myöhemmät elämänvaiheet palaavat Sesemannin taideteoksiin yhä uudestaan ajallisesti kerrostuneina muistoina ja fragmentteina. Sivullisuuden kokemus, melankolia, nostalgia, elämän paradoksit ja identiteetin murtuminen ovat Utriaisen mukaan Sesemannin taiteen ydinteemoja.

Konkreettisesti Sesemannin töissä toistuvat lapsuuden tehdasalue, sähköpylväät, rautatie, junat ja lapsuudenkodin lähellä sijainnut suurikokoinen muuntaja.

Toisaalta erityisesti puolison kuoleman jälkeen Sesemannin töihin ilmestyivät enkelit, linnut ja tyhjät tuolit, jotka kuvaavat Urtiaisen mukaan poissaoloa, menetystä ja Sesemannin sisäistä maailmaa.

Elga Senemannin tyyli ja värien käyttö muuttuivat pitkän taiteilijauran aikana. Vahvat, selkeät, paksulla siveltimellä tai palettiveitsellä levitetyt värimassat muuttuivat myöhemmin murrettuihin tummiin ja harmaan sävyihin. 1970-luvun lopulla hän maalasi lähes täysin mustavalkoisella paletilla. Ilmaisusta tuli 1980–90-luvuilla geometrisempaa.

Sesemannille myönnettiin valtion taiteilijaeläke 1982. Hän lopetti maalaamisen vasta näkökyvyn heikennyttyä 1990-luvun puolivälissä. 80-vuotiaana vuonna 2002 hän kuitenkin julkaisi vielä runokokoelman Sade kirjoitti lyijykynällä. Hän kuoli 2007.

Modernit klassikot: Elga Sesemann esillä Ateneumin taidemuseossa Helsingissä 8.8.2027 saakka.

Ilmoita asiavirheestä