Miksi ihmeessä 15-vuotiaat kaupunkilaisnuoret ovat lähteneet viikoksi oppimaan Raamatusta?

Tähän kysymykseen etsittiin vastausta Helsingin Sanomien jutussa, jossa toimittaja ja kuvaaja viettivät vuorokauden riparilla Valkealan opistolla.

Leiristä ja sille osallistuvien nuorten ajatuksista kertova juttu itsessään oli varsin sympaattinen, mutta jutun lähtöasetelma vaikutti hieman vinolta: Miksi ihmeessä?

Juttu kertoi kuitenkin perinteestä, joka toistaiseksi tavoittaa 74 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta.

ME LUTERILAISET olemme pitkään saaneet nauttia enemmistöasemasta suomalaisessa yhteiskunnassa. Se on tuonut mukanaan monenlaisia etuja, aina siitä lähtien, että kalenteri pyörii oman juhlakalenterimme ympärillä. Meidän juhlamme ovat yhä kaikkien suomalaisten vapaapäiviä.

Vaikka kirkossa usein kiristellään hampaita median suhteen, niin valta-asema on näkynyt myös siellä. Ja miksei olisi, kun valtaosa niin lukijoista kuin toimittajista on kuulunut samaan uskonnolliseen enemmistöön. Esimerkiksi kirkon suuret uutistapahtumat kuten piispanvaalit on toistaiseksi huomioitu myös valtakunnallisessa mediassa.

Liioittelen vain vähän, jos sanon että luterilaisilla lukijoilla on ollut luterilaisten toimittajien tuottama luterilainen media. En tarkoita, että suomalaiset lehdet olisivat olleet uskonnollisesti tunnustuksellisia tai edes erityisen suopeita kirkkoa kohtaan. Mutta toimittajat ja lukijat ovat jakaneet uskonnollisen äidinkielen, jonka sanat, sävyt ja myös piilotetut merkitykset on opittu päiväkerhoissa, rippikoulussa ja koulujen uskonnon tunneilla.

VAAN TUSKINPA jakavat enää kovin pitkään. Kaikista suomalaisista kirkkoon kuuluu nyt noin 65 prosenttia, ja vuosi vuodelta prosentti pienenee.

Helsingissä ja Vantaalla luterilaiset ovat jo vähemmistöä. On todennäköistä, että sama on edessä myös muualla Suomessa.

Olisi outoa, jos tämä ei näkyisi myös lehdissä.

Kirkon kannalta sillä voi olla paljonkin merkitystä, sillä media on välittäjä suomalaisten suhteessa kirkkoon. Seurakuntien tunnettuuskyselyssä 2023 uutismedia oli yleisin paikka, jossa vastaajat kertoivat kohdanneensa seurakunnan. Monen suomalaisen suhde kirkkoon saattaa rakentua ennen muuta median kirkkoa tai hengellisyyttä käsittelevistä jutuista.

Kun päivälehtien kiinnostus vähenee, kirkon ja seurakuntien oman viestinnän merkitys kasvaa. Kirkollista mediaa tarvitaan enemmän kuin koskaan.

KIRKON SISÄPIIRIN täytyy opetella sietämään sitä, että kristityistä kirjoitetaan kolmannessa persoonassa, ei ensimmäisessä. Olemme osa ”niitä”, emme ”meitä”.

Ja jos toimittajien uskontolukutaito on jo nyt joidenkin mielestä myös luterilaisuuden osalta heikkoa, niin tuskin se ainakaan on paranemassa. Omaa uskontoa koskevat yleistykset ja myös asiavirheet taitavat olla tuttuja aika monelle vähemmistöuskonnon edustajalle Suomessa.

Samaan aikaan toimittajien soisi muistavan, että vaikka läheskään kaikki lukijat eivät ole luterilaisia, iso osa on. Siinä, että 15-vuotias osallistuu riparille, ei hyvin monen mielestä ole mitään ihmeellistä. Jopa helsinkiläisistä melkein joka toinen kuuluu edelleen kirkkoon.

* * *

Haluatko tutustua Kotimaa-lehteen?

Tilaa Kotimaan näytelehti ilmaiseksi täältä. Lähetämme PDF-lehden sähköpostiisi. Näytelehden tilaaminen ei edellytä jatkotilausta. Näytetilauksen voi tehdä vain kerran.