Syyskuun alussa Suomen Siionia puhututti Satakunnan Kansassa julkaistu mielipidekirjoitus, jossa pettynyt omainen kertoi kirkon kääntäneen heille selkänsä surun keskellä.

Kirjoittaja kertoo, kuinka he, kirkkoon kuuluvat omaiset, olivat järjestämässä kirkkoon kuulumattoman rakkaansa hautajaisia. Seurakunnasta oltiin omaisen mukaan ilmoitettu tylysti, että surijat saavat käyttöönsä ”ainoastaan ison kappelin sivuhuoneen, tiistaista torstaihin keskellä päivää”.

Kirjoituksen sävy on kärkäs, ja se johtunee vilpittömästä mielipahasta. Se herättää kuitenkin miettimään, tuleeko kirkon jäsenellä olla ”jäsenetuja” ja kuinka palvellaan kirkkoon kuulumattomia ja heidän omaisiaan.

Eikö omaisen menettäminen ole sellainen hädän hetki, jolloin ei katsota etnisyyttä, uskontoa tai kirkkoon kuulumista?

Kirkkoon kuulumattoman omalla tahdolla on toki merkitystä. Jos joku tietoisesti kieltää, että minua ei saa siunata, on asia hoidettava omaisten kanssa toisella tavalla. Mutta onko seurakunnan kappelin oltava käytettävissä ei-kristillisissä hautajaisissa?

Kysymys kirkon jäsenyydestä koskettaa muitakin kirkollisia toimituksia. Voiko kummien joukkoon lisätä kirkkoon kuulumattomia kasteperheen ystäviä? Voiko seurakuntien lapsi- ja perhetyöhön ja leireille osallistua lapsia, joiden vanhemmat eivät kuulu kirkkoon? Miten toimitaan kun vihkiparin toinen osapuoli ei kuulu kirkkoon?

Peruskysymys lienee, kuinka paljon kirkko voi käyttää resursseja ihmisiin, jotka eivät ole sen jäseniä. Kuinka paljon heille voi antaa aikaa? Tuleeko heidän maksaa tiloista lisämaksua?

Asiaa voidaan konkretisoida lisää kysymällä, onko kirkkoon kuulumaton oikeutettu seurakunnan walk-in-terapiaan? Saako kirkosta eronnut hakea seurakunnan ruokakassin?

Kirkkoon kuulumisen täydellinen ihanuus piilee juuri sen rationaalisessa hyödyttömyydessä.

TIETYSTI SAA, eihän kirkko muuten olisi kirkko. Vastakkain on kaksi näkökulmaa: käytännöllinen tai järjellinen ja hengellinen. Käytännöllisesti ajatellen kirkon on palveltava ennen kaikkea jäseniään. Jos joku maksaa kirkollisveroa koko ikänsä, eikö hän olekin oikeutettu parempaan palveluun? Eikö yhteisön jäsenellä tule olla jäsenetua, jos hän kerran maksaakin jäsenyydestään?

Tämä käytännöllinen ajatus on absurdi. Kirkkoon ei tule kuulua hyödyn vuoksi. Kirkkoon kuulumisen täydellinen ihanuus piilee juuri sen rationaalisessa hyödyttömyydessä. Kirkkoon kuulumisen suurin etu on kirkkoon kuuluminen, ja sen tulee olla ennen kaikkea hengellinen kysymys, ei käytännöllinen.

Elämme aikaa, jolloin yhteisöt kilpailevat eduillaan, jäsentarjouksillaan ja asiakkuushyödyillään. Kirkko on olemuksellisesti toista maata. Tässäkin asiassa kirkon vastavirtaan uiva rooli korostuu. Kirkko ei ole mikään Netflix. Kirkon ei tule puhua hyödyn ja tuottavuuden kieltä. Olennaisempi kysymys voisi olla: mistä eduistani voisin luopua saadakseni kuulua kirkkoon?

Kirkon tulee ottaa avosylin vastaan nekin, jotka eivät yhteistä kirstua ole verovaroin kerryttäneet.

TULEVAISUUDEN TÄRKEÄÄ vuoropuhelua ei käydä pelkästään uskontojen kesken, vaan ennen kaikkea uskontojen ja uskonnottomien kesken. Suomalaisessa yhteiskunnassa vaalimisen arvoiseksi yhteydeksi nousee kirkkoon kuuluvien ja kirkkoon kuulumattomien yhteys. Siinäkin asiassa kirkko on palvelutehtävässä.

Paineistetussa ajassamme penätään papereita, todistuksia, jäsenyyksiä ja dokumentteja milloin mistäkin. Kirkon tehtävänä on välittää viestiä syvemmästä todellisuudesta, ajattomasta maailmasta. Siitä on pidettävä kiinni, vaikka takkiin tulisi.

Jos joku pohtii, miksi sitten kuulua kirkkoon, jos kerran ei saa kirkkoon kuulumattomiin verrattuna yhtään parempaa palvelua, kehotan lukemaan uudestaan Jeesuksen Tuhlaajapoika -vertauksen. Siitä löytää verrokin tuntemuksilleen. Kirkon tulee ottaa avosylin vastaan nekin, jotka eivät yhteistä kirstua ole verovaroin kerryttäneet.

niilo.rantala@kotimaa.fi

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä