Kanttorilla on positiivinen ongelma: lapsi- ja nuorisokuorolaisia on niin paljon, ettei urkuparvelle mahduta enää harjoittelemaan

– Keskeistä on ilo, leikkisyys ja rentous, Tiina Korhonen painottaa toiminnan tavoitteita. Kuva: Pena Potkonen.

Elokuisena keskiviikkona kanttori Tiina Korhonen hurauttaa kirkolla pidetystä työntekijäkokouksesta Nepenmäen alakoulun musiikkiluokkaan.

Tiuku-kuoron harjoituksiin tippuu joukkoa hiljakseen, kun omista luokistaan ehtii. Rytmiä haetaan nimileikillä, taputtaen ja tömistäen tamburiinin opastuksella, laululeikin ja oman kehon kautta.

Laulaminen on helppoa, kun kanttori hihkuu sanat aina vähän etukäteen. Aava Myllynen, 9, on vielä opetellut laulunsanoja ulkoa kotona edellisiltana ja lupaa jatkaa harjoittelua edelleen. Onneksi kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.

Tässä joukossa yksinlauluakaan ei arkailla, eikä tarttumista soittimiin. Pientäkin juttua kannustetaan taputuksilla. Ennen pillimehun valintaa vielä leikitään.

Kirkkomusiikkiliiton vuoden musiikkiryhmäksi valitsema Pielisensuun seurakunnan kuoropolku kuljettaa lapsia ja nuoria musiikin parissa järjestelmällisesti kuorosta toiseen.

Tällä hetkellä kolmeen ryhmään jakautuneita laulajia on yli 100. Osa vanhimmista laulajista on kulkenut polkua ekaluokkalaisesta asti.

Jo työuransa alussa Tiina Korhonen tunsi vahvuudekseen toiminnan lasten ja nuorten parissa. Se kantoi hedelmää edellisessäkin työpaikassa Kontiolahdella, jossa nuorisokuorossa oli 50 laulajaa.

Vuonna 2011 Joensuussa auennut virka mahdollisti täydellisen omistautumisen asialle.

– Jatkoin Pielisensuussa jo aiemmin tehtyä yhteistyötä koulujen kanssa. Ilman sitä tämä ei onnistuisi.

1.–3.-luokkalaisten Tiuku-ryhmä tarvitsee kokoontumisen heti koulupäivän päätteeksi koululla, ettei tarvitse lähteä erikseen liikkeelle.

Teini-ikäiset, 4.–8.-luokkalaiset Mosaiikki-juniorit ja rippikoulun käyneet varsinaiset mosaiikkilaiset harjoittelevat kirkolla. Ryhmästä toiseen siirtyminen käy luonnostaan iän karttuessa. Vanhin mukanaolija on 21-vuotias.

– Kun mukana pyörii aina tietty määrä ykkösiä, kakkosia, kolmosia ja niin edelleen, sen tietää kantavan toimintaa seuraavaan vuoteen. Eri ikäryhmät ovat kuin hiiva taikinassa.

– En edes ajattele sitä, kuinka kauan voi olla mukana. Elän vaan tätä hetkeä. Mutta eiköhän Tiko halua pitää meidät mukana, Sauli Saarelainen uskoo.

– En edes ajattele sitä, kuinka kauan voi olla mukana. Elän vaan tätä hetkeä. Mutta eiköhän Tiko halua pitää
meidät mukana, Sauli Saarelainen uskoo. Kuva: Pena Potkonen.

PÄÄSYVAATIMUKSIA EI ole, eikä ikäjakokaan ole ehdoton. Mutta harjoitusten sisältö muovautuu ryhmän mukaan. Pienimmillä mukana on paljon leikkiä, isoimmillakin leikkisyyttä.

Kaikki Tiuku-ryhmäläiset eivät osaa vielä lukea. Silloin tarvitaan toistoa, toistoa ja toistoa.

– Ainakin kertosäe opitaan, kun sitä on 120 kertaa veivattu. Sekin riittää.

Ja jos laulaminen ei nappaa, kaivetaan esille soittimia, joita koulun musiikkiluokista löytyy hyvin.

– Soittimista saadaan kivalta kuulostava sointikudos jo aika yksinkertaisilla ja helpoilla jutuilla.

Sisällössä huomioidaan se, että kolmosluokkalaiset saattavat kokea touhun ekaluokkalaisten kanssa välillä lapselliseksi. He saavat vastuutehtäviä leikkien vetäjinä tai ”äänenjohtajina” kykyjensä ja halujensa mukaan.

– Osaa ei yksinlaulaminenkaan pelota, mutta mukana on lapsia, joiden suu ei juurikaan liiku ja jotka eivät rohkene sanoa edes omaa nimeään. Kuitenkin he tulevat aina mukaan. Kyllä se jotain kertoo.

Viikoittaiset 45 minuutin harjoitukset pidetään kullekin ryhmälle erikseen. Esiintymiset ovat usein yhteisiä.

– On tärkeää, että pienimmät näkevät isompia: tuonne saakka voin edetä.

Mutta myös Mosaiikki-ryhmän tarpeet huomioidaan, ja he saavat syksyn aikana oman konsertin omalla ohjelmistolla.

Osallistumisista ei pidetä kirjaa.

– Mutta se noteerataan, jos joku on poissa pidempään. Laumasta pidetään kyllä huolta.

Kanttorin apuna onkin yleensä sivari tai työllistämistuella palkattu henkilö. Tällä hetkellä teologiaa opiskeleva Ilia Bodikof on mukana vapaaehtoisena.

– On tärkeää saada välillä ihan vain jakaa asioita. Ja toki neljä silmää näkee enemmän kuin kaksi.

Tukena ovat myös vanhemmat ja seurakunnan nuorisotyönohjaajat. Ei olisi kanttori pärjännyt yksin yli sadan laulajan kanssa vaikkapa Tampereella Kirkon juhlilla, jossa käytiin toukokuussa esiintymässä ja pokkaamassa Kirkkomusiikkiliiton palkinto.

– Ai mikä on parasta? Kaikki. Saa ajatukset muualle koulusta, kivat ihmiset – ja Tiko, Tiia Huurinainen (vas.)
tiivistää. Kuvassa myös sisko Henna Huurinainen. Kuva: Pena Potkonen.

JOENSUUSSA TIINA Korhosen työpäivä jatkuu Pielisensuun kirkolla. Vuorossa ovat Mosaiikki juniorit.

– Minne mennään tänä vuonna, kuuluu kysymys ennen kuin Korhonen ennättää kunnolla sisään nuorten huoneeseen, jossa riittää hälinää ja häslinkiä välipalan ja lautapelien höystämänä.

Viivi Turunen, 10, on tullut kokeilemaan vaihtoa isompien ryhmään. Siis kokeilemaan. Mutta jo ennen harjoitusten alkua, hän kertoo jäävänsä mukaan.

– Keskiviikko on viikon kurjin päivä kotona, hän toteaa.

– No nyt siitä tulee mukavin päivä, Korhonen vakuuttaa. Sitä ei tule mieleenkään epäillä.

Siirrytään harjoituksiin seurakuntasaliin, koska urkuparvelle ei näin iso ryhmä mahdu. Nimiä kerrataan samalla leikillä kuin Tiuku-ryhmässä, mutta tempo on aivan toinen.

Muutenkin on siirrytty uudelle tasolle. Edessä ovat nuotit ja lupa hankkia seurakuntanuorten Siipi-huppari.

– Eikä pidetä käsiä ristissä rinnalla, Korhonen jo ohjeistaa.

Laulun taustalla soi kitara ja Korhonenkin saa pianonsoittoon toisen käsiparin. Aika hurahtaa nopeasti ja niin tekevät myös kuorolaiset harjoituksen jälkeen. Osalla on kiire muihin harrastuksiin.

Mosaiikin harjoituksissa ei leikitä, mutta leikitellään. Tehdään tosissaan, mutta ei vakavissaan.
Kuva: Pena Potkonen.

KUOROPOLKU-TOIMINNAN ERITYISYYTENÄ voi pitää poikien suurta määrää. Heitä on joissain ryhmissä jopa enemmän kuin tyttöjä. Korhonen arvelee, että poikia vetää mukaan se, ettei toiminta ole vain paikallaan istumista ja laulamista. Tai ehkä seurakunnassa on jotain sellaista yhteisöllisyyttä ja lämpöä, jota ei löydy jalkapalloseurasta.

– Jossain vaiheessa kyllä ajattelin, että nuoret vähenevät, kun itselle tulee ikää lisää. Vaan eipä mitä: mitä enemmän harmaita hiuksia, sitä enemmän lapsia.

Korhosen mukaan viime keväästä tähän syksyyn jokaisella kerralla on ollut mukana uusi tyyppi tai kuoroon palaaja.

Esiintymisiä kuorolla on lähinnä kirkossa, ja ohjelmisto on pääasiassa hengellisiä. On lasten kauneimpia joululauluja ja konsertti ainakin kerran vuodessa. Pari kertaa kaudessa toteutetaan musiikkipainotteinen messu, jossa kuorolaiset kantavat vastuuta aina virsien alku- ja välisoittoja sekä liturgisia lauluosuuksia myöten. Ja tietenkin osallistutaan koulujumalanpalveluksiin.

– Hienoa on huomata, ettei kenellekään ole noloa tulla laulamaan tai soittamaan, päinvastoin.

Esiintymispyyntöjä tulee muualtakin. Jo parin viikkoa harjoitusten alkamisesta koko joukko esiintyy Sulasolin Pohjois-Karjalan piirin kuoropäivässä, jossa muistetaan P. J. Hannikaisen kuoleman 100-vuotispäivää. Siellä lauletaan Oravan pesä. Veteraanijuhlassa ohjelmistossa on muun muassa Jukka Kuoppamäen Sininen ja valkoinen.

– Nämä esitykset tulevat kyllä vähän liian nopeasti. Haluaisin aloittaa syksyn ilman paineita, leppoisasti leikkien.

Onneksi osa ohjelmistosta on ennestään tuttua.

Jos laulaminen ei oikein nappaa, voi tarttua soittimiin, joita käytetään paljon. Kuva: Pena Potkonen.

KAVERIPORUKKA, JOKA laulaa, Henna Huurinainen, 18, kuvaa yhteishenkeä.

– Porukka pitää mukana. Ja tietysti musiikki, Sauli Saarelainen, 14, täydentää.

– Ja Tiko [Tiina Korhonen], Tiia Huurinainen, 15, jatkaa.

Kaikki kolme ovat tulleet mukaan toimintaan ekaluokkalaisina.

Yhteisöllisyyttä ja ryhmähenkeä vaalitaan yhteisillä tapahtumilla, muun muassa matkoilla – yleensä kohteisiin, joissa on hyvä huvipuisto, Korhonen paljastaa.

Mosaiikin junioreille järjestetään oma kirkkohyö, jossa monille on kova juttu leikkiä piilosta pimeässä kirkossa. Ja kerran vuodessa pidetään kaikkien yhteinen Ääniaalloilla-leiri. Tosin 120 osallistujan majoittaminen seurakunnan leirikeskukseen alkaa olla jo melko haasteellista.

Mosaiikissa ei leikitä, mutta leikitellään. Vilho Kinnunen on palannut kuoroon ja saa nimelleen oman äänenavauksen. Kuten myös toimittaja ja valokuvaaja. Sen jälkeen etsitään kuorolaista, jolla on ollut huono päivä.

– Lauletaanko se mollissa, joku ehdottaa.

Tässä ryhmässä siirrytään taas seuraavalle tasolle: laulusta tulee neliäänistä. Kaikkea tehdään tosissaan, mutta ei vakavissaan.

– Ymmärsikö basso laulaa? Kyllähän sieltä oikeitakin ääni kuului, Korhonen toteaa.

Seuraa naurunremakka, ei ahdistus.

Omiin lauluihin kuuluu muun muassa vironkielinen Taize-laulu. Moni kuorolainen oli mukana kesällä järjestetyllä Taize-retkellä.

Vasta Mosaiikkiin mukaan tullut Emma Albert, 16, myöntää, että ensimmäisellä kerralla tunnelma oli outo ja hämmentynyt. Oman paikan löytäminen vei aikansa. Nyt hän jo yhtyy sulavasti ylistyssanoihin Tikosta ja pohtii, millainen on tänä päivänä ”siisti esiintymisasu”.

– Olen minä tälle sydämeni antanut. Varmaan se näkyy puolin ja toisin, Tiina Korhonen toteaa.

Yksi Korhosen tavoitteista on luoda yhteys seurakuntaan. Monet nuoret ovatkin mukana myös muussa toiminnassa, kerhonhohjaajina ja isosina.

KORHONEN TOTEAA kuitenkin, ettei kyseessä ole Tiinan kuoro, vaan Pielisensuun seurakunnan kuoro. Lapsi- ja nuorisokuorotoiminnan täytyy olla koko seurakunnan tahtotila, ei yhden ihmisen näky.

– Meidän strategian seinättömän seurakunnan idea toteutuu minusta hyvin, kun kanttori jalkautuu alueen kaikkien koulujen musaluokkaan, mutta pitää kaiken seurakunnan toimintana.

Yksi Korhosen tavoitteista on luoda yhteys seurakuntaan. Monet nuoret ovatkin mukana myös muussa toiminnassa, kerhonhohjaajina ja isosina. Musiikki on siinä vahva liima.

– Kenenkään sisäistä maailmaa en käy mestaroimaan. Sisältö tulee lauluista, sitä ei tarvitse alleviivata. Sitä toivon, että kuorolaisille syntyisi yllätyksellinen, leikkisä, lämmin Jumala-kuva.

Että hengellisyys tulisi turvalliseksi ja luontevaksi osaksi elämään. Yhtä luontevaksi kuin ristinmerkin tekeminen jokaisen kuoroharjoituksen päätteeksi.

Kuoroharjoitukset päättyvät ja toimittaja ja valokuvaaja poistuvat paikalta. Nuoriso siirtyy vielä laulamaan seurakunnan työntekijän läksiäisiin – ja monet viettämään sen jälkeen iltaa nuorten huoneeseen iltapalan äärellä.

– Huomenna levätään, Tiina Korhonen myöntää.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliPirita Satomaan harrastuksena on näköisnukketuunaus – Barbie-nukeista se alkoi
Seuraava artikkeliNäkökulma: Kirkko ei ole mikään Netflix

Ei näytettäviä viestejä