Suomen kansan ja sen esivallan historian kausien tarkastelussa saavutetaan helmi-maaliskuun vaihteessa 2026 mielenkiintoinen päivämäärä. Kun itsenäisen Suomen päivien luku saavuttaa 108 vuotta ja vajaat kolme kuukautta, on tämä maa ja kansa ollut itsenäinen pitempään, kuin se on kuulunut autonomisena suuriruhtinaskuntana Venäjän yhteyteen. Päivä on symbolisesti merkityksellinen, vaikka harva sitä varmaan huomaakaan.
Suomen alue siirtyi Ruotsilta Venäjälle virallisesti Haminan rauhassa, joka tehtiin 17.9.1809. Tosin jo aikaisemmin samana vuonna, 22.3.–19.7.1809, Suomen sodan vielä jatkuessa, pidettiin Porvoossa maapäivät, jossa Suomen uudesta asemasta sovittiin säätyjen ja uuden vallan edustajien välillä. Myös Venäjän keisari Aleksanteri I:n vieraili maapäivillä. Jos autonomian ajan ajateltaisiin alkaneen jo tuolloin, siirtyisi edellä esitetty ensi vuoden päivämäärä tuonnemmaksi.
Mutta virallisesti Ruotsi luopui Suomen alueesta vasta Haminan rauhassa, joten autonomian kausi alkoi siitä. Alaviitteenä tähän voisi sanoa, että Vanhan Suomen (Laatokan-Karjala, Karjalan Kannas, Etelä-Karjala ja osia Kymenlaaksosta) osalta Ruotsin valta oli päättynyt jo Uudenkaupungin rauhassa 30.8.1721 ja Turun rauhassa 7.8.1743. Mutta Vanha Suomi palautettiin muun Suomen yhteyteen vuonna 1812. Suurimmasta osasta siitä täytyi raskaasti luopua uudelleen 1940 ja vielä kerran 1944.
Venäjän vallan kausi autonomisessa Suomessa päättyi Suomen itsenäisyysjulistukseen.
VIRALLISESTI VENÄJÄN vallan kausi autonomisessa Suomessa päättyi Suomen itsenäisyysjulistukseen, jonka senaatti antoi 4.12.1917 ja eduskunta hyväksyi 6.12.1917. Aikaa Haminan rauhasta oli kulunut 108 vuotta, kaksi kuukautta ja kolmisen viikkoa. Pietarissa vallan kaapanneet bolševikit tunnustivat Suomen itsenäisyyden hallitustasolla 31.12.1917 ja keskuskomitean vahvistamana 4.1.1918. Muiden valtojen tunnustamisia alkoi ropista samana päivänä 4.1.1918, jolloin Ranska, Ruotsi ja Saksa tunnustivat Suomen itsenäisyyden.
Voidaan tietysti keskustella siitä, kuinka itsenäinen Suomi oikeastaan myöhemmin oli kylmän sodan kautena. On selvää, että yya-vuosikymmeninä itsenäisen Suomen liikkumatila oli ulkopoliittisesti rajoitettu. Neuvostoliitto painosti monialaisesti, puuttui karkeasti ja pahaenteisesti Suomen sisäisiin asioihin ja pyrki sitomaan maatamme lujemmin omaan valtapiiriinsä. Mutta perimmäinen länsimainen ja demokraattisesti rakennettu lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovalta pysyivät tietenkin koko ajan Suomessa. Yksityinen omistusoikeus, markkinatalousjärjestelmä ja ihmisoikeudet olivat turvatut. ”Neljäs valtiomahti” eli media oli sekin vapaa, vaikka se häpeäkseen ja suomalaisten tappioksi harjoittikin vuosikymmenien ajan itsesensuuria Neuvostoliittoa ja sen juonia kohtaan.
Itsenäisyytemme alkoi siis eduskunnan hyväksymänä 6.12.1917.
Jos näiden laskelmien ajatellaan pitävän paikkansa, merkitsisi helmikuun loppu tai viimeistään maaliskuun alku vuonna 2026 siis merkkipaalua, jonka ohittamisen jälkeen tasavalta on suuriruhtinaskuntaa vanhempi.
Olisiko jo ammoin monin sitein itään liittynyt Suomi jossakin vaiheessa itsenäistynyt Venäjän yhteydestä?
MITÄ NÄMÄ päivämäärät sitten merkitsevät? Sinänsä eivät paljoakaan. Numerot ovat numeroita ja vuodet vuosia. Suomalaisten tuhatvuotisessa kertomuksessa on kuitenkin erotettavissa erilaisia kausia sen mukaisesti, kuinka tätä maata ja kansaa kulloinkin on hallittu. Ruotsin valta alkoi lounaisessa Suomessa jo keskiajalla. Tarkkaa päivämäärää on vaikea asettaa, mutta voitaneen puhua 1100-luvulla alkaneesta hitaasta prosessista, joka kesti parin vuosisadan ajan. Ruotsin vallan voimistuminen Suomessa kytkeytyi katolisen kristinuskon leviämiseen Suomessa. Ruotsin valtaa kesti noin kuuden vuosisadan ajan.
Suomi liittyi siis jo melko varhain Euroopan läntiseen kulttuuripiiriin sen itäisenä rajamaana. Jos jo silloin olisi käynyt toisin, ainakin koko Pohjois-Euroopan historia olisi kulkenut toisella tavalla. Itäiseen kulttuuripiiriin ja Novgorodin—Moskovan valtioyhteyteen jo keskiajalla liittynyt Suomi olisi nykyisin todennäköisesti samankaltaista seutua, kuin esimerkiksi Aunus ja Viena.
Olisiko Suomen heimojen yhtenäistä suomen kirjakieltä silloin koskaan syntynyt? Kuinka venäjänkielinen Suomi olisi? Ellei perustavaa laatua olevaa kielellistä, uskonnollista ja kulttuurista eroa Venäjään olisi ollut, olisiko maamme sivistyksellinen ja yhteiskunnallinen kehitys ollut samanlaista, kuin se todellisuudessa on ollut? Olisiko autonomian ajan kaltaista itsehallinnollista ja valtion rakentamisen mahdollistanutta jaksoa koskaan tullut? Ja tärkeimpänä: olisiko jo ammoin monin sitein itään liittynyt Suomi jossakin vaiheessa itsenäistynyt Venäjän yhteydestä?
Sitähän ei voida tietää, mutta tämän kirjoittajan oma arvio on, että ei olisi. Jo autonomian ajan lopulla voimistuneet sortokaudet venäläistämispyrkimyksineen osoittivat, mitä Pietarin ja myöhemmin myös Moskovan vallanpitäjät asiasta ajattelivat.
Lännen ja idän rajalla eläminen on kuitenkin oleva aina Suomen osa.
SUOMI ON nykyisin vapaa itsenäinen tasavalta. Se kuuluu historiallisesti ja kulttuurisesti tarkastellen luonnollisiin viiteryhmiinsä Euroopan unioniin ja sotilaallisesti myös Natoon. Lännen ja idän rajalla eläminen on kuitenkin oleva aina Suomen osa, tai osa sitä osaa. Uuno Kailaan karuin, jylhin ja myös toiveikkain sanoin ilmaistuna: ”Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, itä. Takana länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija sitä.”
Suomen ohella esimerkiksi Baltian maissa ja etenkin Ukrainassa ymmärrettäisiin tänään hyvin, miten profeetallisia ja merkityksellisiä Kailaan vuonna 1931 kirjoitetut sanat ovat olleet.
108 vuotta itsenäisenä elänyt kansakunta jatkaa marssiaan ensi vuoteen ja ohittaa sen alkukuukausina päivämäärän, jolloin itsenäisyyden aika ajaa kestossa sitä edeltäneen autonomian kauden ohi. Tulevaisuudessa tuo yli 108 vuotta kestänyt autonomia, monella tavalla tärkeä ja myös onnekas jakso maamme ja kansamme historiassa lyhenee suhteellisesti yhä vähäisemmäksi osaksi suomalaisten pitkää tarinaa.
Kansamme vaiheita ja itsenäisyyden luovuttamattoman arvokasta merkitystä tiivistävät myös Finlandia-hymnin sanat: ”Oi nouse, Suomi, nosta korkealle, Pääs seppälöimä suurten muistojen. Oi nouse, Suomi, näytit maailmalle, Sä että karkoitit orjuuden. Ja ettet taipunut sä sorron alle, On aamus alkanut, synnyinmaa.”
Suomalaisten huomen on maailman tämän hetken monista suurista uhista huolimatta toivoa täynnä.
Lue myös:
Metropoliitta Ambrosiukselle ja piispa Laajasalolle kunniamerkit – katso myös muut merkkien saajat
Itsenäisyyspäivän kulkueet jakavat mielipiteitä – tutkija kertoo, miksi jännitteet ovat kasvaneet
Ilmoita asiavirheestä