Suositun israelilainen Fauda-trillerin uusin eli viides tuotantokausi on kuluneen syksyn aikana ollut nähtävissä suoratoistopalvelu Netflixissä. Uusimmassa kaudessa liitytään terroristijärjestö Hamasin 7.10.2023 tapahtuneen verisen hyökkäyksen jälkeisiin tapahtumiin, joista on tänään tasan kolme vuotta.
Fauda on fiktiota, mutta monilla sen tapahtumilla on tietenkin esikuvia todellisuudessa. Tällä kertaa konkretia nousee uudelle tasolle: Hamasin tuhoisan ja toista tuhatta israelilaista uhria vaatineen terrorihyökkäyksen johdosta jo eläkkeelle siirtyneet Israelin puolustusvoimien Mista’arvim-erikoisjoukon keskeiset hahmot, täydellistä arabiaa puhuvat Eli(yahu) Aharon (Yaakov Zada-Daniel) ja Doron Kabilio (Lior Raz) löytävät itsensä jälleen kerran taistelmasta terroristeja vastaan.
Jakson alussa Eli ja hänen arabiystävänsä Salem al-Hayeb (Byan Anteer) matkustavat Ranskaan, Marseilleen. Heitä motivoi henkilökohtainen tarve kostaa. Doron lähtee parivaljakon perään.
Monimutkaisten Ranskassa nähtävien juonenkäänteiden myötä Doron ja Eli päätyvät eurooppalaisperäisten terroristien koulutusleirille Turkin ja Syyrian rajalle. Loppuratkaisussa Israelin maaperällä nähdään lisää kuolemaa.
Poikkeuksellisesti tämän tuotantokauden kahdessa jaksossa kuvataan myös kolmen vuoden takaista veristä päivää, jolloin Hamas hyökkäsi Israeliin. Herkkiä mieliä ajatellen näiden jaksojen alussa on varoitus: tuotantokauden juonta voi seurata, vaikka jaksot jättäisi katsomattakin. Jaksot ovat pääkertomuksen taustalla olevaa takaumaa, jossa katsojalle vasta selvitetään yksityiskohtia myöten, mikä päähenkilöitä nyt motivoi, suorastaan ajaa tekemään sitä, mitä he tekevät.
KUTEN AIKAISEMMISSA tuotantokausissa, tämäkin Faudan kausi on katsojalle kihelmöivän jännittävää ja koukuttavaa kuvan ja sanan sarjatulta. Mutta mikä varsinaisesti voisi olla Faudan ja erityisesti tämän uusimman tuotantokauden salaisuus? Mikään vain aivan tavallinen hyvin tehty action-rymistely sarja ei ole. Faudahan on ollut myös siitä merkillinen israelilainen tuotanto, että Netflixin kautta siitä on tullut erittäin suosittu myös monissa Lähi-idän arabimaissa. Jaksoissa puhutaan sekä hepreaa että arabiaa, mutta selityksen täytyy olla tätä syvällisempi.
Faudan näkökulma Israelin ja palestiinalaisten konfliktiin on toki etupäässä israelilainen, mutta ei vain sitä. Selvästi kaudesta toiseen tuodaan esiin, että molemmilla puolilla — juutalaisilla ja palestiinalaisillä — on perheet ja kodit, unelma vapaudesta ja kaikesta väkivallasta huolimatta myös tahto elää elämää turvassa ja katsoa tulevaisuuteen. Palestiinalaisten oman valtion kaipuu tuodaan toistuvasti esiin, mutta myös se, että joillekin terroristisille hahmoille sen toteuttamiseksi ollaan valmiit tekemään vastapuolelle säälimättä mitä tahansa. Toisaalta Fauda kuvaa myös palestiinalaisten sisäistä hajanaisuutta.
Mitä erilaisiin henkilöhahmoihin tulee, kuvataan heidät säännönmukaisesti ristiriitaisina ja omia traumojaan hautovina yksilöinä. Riitaa syntyy myös omien kesken, välejä katkaistaan, vaarallisia juonia punotaan. Fauda on monessa suhteessa nimensä veroinen — nimi on arabiaa ja tarkoittaa kaaosta.
Israelilaiset Faudan päähenkilöt kuvataan omat ihmissuhteensa ja usein perheensä särkeneinä, sosiaalisesti myös hankalina ihmisinä. He ovat rajallisia eivätkä läheskään täydellisiä. He riitaantuvat helposti ja muistavat kauan kärsimäänsä pahaa. Kuin koko Lähi-itä, toisaalta. Palestiinalaiset hahmot ovat sarjassa hieman vähemmän lukuisia, eikä heidän toimiensa psykologisoinnissakaan ylletä aivan samalle tasolle. Mutta heitäkin kuvataan Faudassa ennen kaikkea ihmisinä. Julma Israelin tuhoa hautova terroristi on sarjassa julma terroristi. Mutta paha ei ole sarjassa vain yhden osapuolen ominaisuus.
Tässä lienee suuri osa sarjan viehätyksestä: se vastannee ihmisten omaa sisäistä kokemusta maailmasta. Ehkä juuri hyvän ja pahan rajojen häilyvyys, eri näkökulmien esittäminen ja ihmismielen sopukoista kumpuavan inhorealistisen pimeyden kuvaaminen ovat niitä tekijöitä, jotka sarjassa koukuttavat ympäri Lähi-itää ja ympäri maailmaa. Mikä muu kuin kaiken brutaaliuden keskellä uinuva yleisinhimillinen koskettavuus olisi Faudan suosion salaisuus myös arabimaailmassa?
Lisäksi on tietenkin todettava, että sinänsä fiktiota oleva sarja kuitenkin liittyy tosielämän poliittisiin ja sotilaallisiin kriiseihin. Oma haastava kysymyksensä on sekin, että Marseillea koskevat osat piti alun perin kuvata paikan päällä Ranskassa, mutta turvallisuussyistä israelilainen tuotantoryhmä päätyi Budapestiin, joka sarjassa siis kuvaa Marseillea.
Faudan israelilaiset päähenkilöt murenevat vähä vähältä. Psyyken saamat iskut ovat liian kovia. Keskenään riitaantuneet Mista’arvim-sotilaat perheineen kohtaavat lopulta rukouksen ja kyynelten keskellä sovinnossa Elin haudalla, jonka päälle he asettavat kukin juutalaiseen tapaan kiven. Tapahtuu katharsis, samalla eräänlainen sovitus, mutta samalla vaikuttaa siltä, että nämä miehet ja naiset eivät enää jaksa. Eräänlainen viittaus perimmäisen äärelle tulemisesta on, miten Eli tragediassaan löysi uskonnon, joka ilmeisesti ei muuten näytellyt kovin suurta tai näkyvää osaa vaarallista ja väkivaltaista työtään tehneiden ammattisotilaiden kesken.
2000-luvulla on vähitellen siirrytty vielä laajempaan Lähi-idän reaalimaailman faudaan, jossa Israel ei enää ole edes osapuolena.
HAMASIN TERRORI-ISKU, joka 7.10.2023 kohdistui brutaalilla tavalla enimmäkseen israelilaisiin siviileihin, kibbutsien ihmisiin, teknofestivaalien nuoriin ja valtatiellä ohi ajaviin kulkijoihin, iski syvälle Israelin ja sen enimmäkseen juutalaisen kansan psyykeen. Kolmen vuoden takainen ja yli tuhat kuolonuhria vaatinut isku oli pahin joukkomurha, joka juutalaisiin on holokaustin jälkeen kohdistunut.
Hamasin ja turvakameroiden julkistamat videot kolmen vuoden takaisesta päivästä näyttivät israelilaisille, miten jälleen kerran heidän kansaansa murhataan tai viedään väkisin tuntemattomaan ja vaaralliseen panttivankeuteen. Sellainen kouraisee tavattoman syvältä. Ei-israelilaisilla ja ei-juutalaisilla tuskin on kykyä ymmärtää, mitä kokonaisen kansan kollektiivisia muistoja, pelkoja ja uhkia koko maan yllättänyt isku sai heräämään. Holokaustin haamu pääsi nousemaan Israelin ylle — Israelin, joka on olemassa siksi, ettei juutalaisten joukkomurhia enää koskaan voisi tapahtua!
Israelissa on tuon terrori-iskun jälkeen käyty ankarasti keskustelua siitä, kuka tai ketkä ovat olleet vastuussa siitä, että iskua ei kyetty ennakoimaan eikä estämään. Tämä yhteiskunnallinen kiistely on kuin laajennettu versio siitä riitelystä, jota Fauda-sarjan henkilöhahmoilla on keskenään heidän liikkuessaan joskus myös hyvän ja pahan rajamailla.
Tänään vietetään iskun kolmivuotispäivää. Israelissa ilmapiiri lienee samalla kertaa seisahtunut, surullinen ja päättäväinen. En tohdi kuvitella, millä tavalla Hamasin solut ja sen kannattajat tätä kolmivuotispäivää kenties viettävät.
2000-luvulla on vähitellen siirrytty vielä paljon entistä laajempaan Lähi-idän reaalimaailman faudaan, jossa osapuolia on paljon enemmän ja jossa Israel ei todellisuudessa enää ole edes osapuolena. Irak, Jemen, Libanon ja Syyria ovat hajonneita valtioita, joiden eri toimijat ja kansanryhmät tavoittelevat omia päämääriään keinoilla millä hyvänsä.
Iran lietsoo Lähi-idän šiialaisten kansanryhmien avulla lisää kaaosta, lisätäkseen vaikutusvaltaansa. Öljyn ja kaasun viennille tärkeistä Hormuzin ja Bab el Mandebin salmista on tullut maailmanpolitiikan ampumaratoja. Alueella kohtaavat myös aikamme voimakkaimpien valtioiden Yhdysvaltojen, Kiinan, Intian, EU:n ja Intian intressit. Moni sormi on ohjuksien laukaisunapilla.
Tällä Faudalla on valitettavasti kaikki mahdollisuudet levitä Lähi-idästä globaaliksi kaaokseksi.
Ilmoita asiavirheestä