Pääministeri Juha Sipilä (kesk) kertoi Kotimaan haastattelussa (17.3.2016) pettyneensä viime vuonna vastaukseen, jonka kirkko antoi hänen ehdotukseensa hyvätuloisten vapaaehtoisesta palkka-alesta. ”Se oli mielestäni aika tyly”, Sipilä sanoi haastattelussa.
Sipilä rohkaisi kirkkoa myös olemaan vielä aktiivisempi yhteiskunnallinen kannanottaja ja keskustelija. Hän ihmetteli haastattelussa kirkon diakoniatyöhön käyttämän rahamäärän suppeutta ja totesi seurakunnilla olevan tärkeän roolin turvapaikanhakijoiden kotouttamisessa.
Kotimaa24 pyysi piispoilta ja kirkkohallituksen täysistunnon jäseniltä kommentteja Sipilän ajatuksiin.
”Sanottavaa olisi, mutta kanavaa ei ole aina helppo löytää”
Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen on hyvillään siitä, että pääministeri on valmis kuuntelemaan kirkon ääntä myös yhteiskunnallisissa asioissa.
– Maakunnissa kirkko saa äänensä melko hyvin kuuluviin. Esimerkiksi itse olen kolumnistina neljässä maakunnallisessa lehdessä. Vaikeampaa on pääkaupunkiseutu, jossa toimivat valtakunnalliset mediat. Siellä suhtautuminen on ennakkoluuloisempaa. Kirkko saatetaan rinnastaa etujärjestöihin tai puolueisiin.
Pääministeri Sipilä korosti, että kirkon on ehdottomasti oltava köyhien puolella. Kuopion piispa on samaa mieltä.
– On rohkaisevaa, että pääministeri tukee tätä. Toisaalta köyhien asiaa ei auta lankeaminen halpaan populismiin tai taistolaiseen herravihaan. On liian helppoa vaatia vain kasvattamaan erilaisia tukia. Monet kokevat jatkuvan tukihakemusten täytön vaikeaksi, nöyryyttäväksikin. Niin inhimillisesti kuin taloudellisestikin parasta olisi, että mahdollisimman moni 370 000 työttömästä saisi työtä ja siten mahdollisuuden pitää huolta itsestä ja perheestä, Jolkkonen sanoo.
Espoon hiippakunnan piispa Tapio Luoma yhtyy pääministerin toiveeseen siitä, että kirkon ääni ja näkökulmat olisivat useammin esillä julkisessa keskustelussa.
– Minusta kirkon ääni on viime aikoina kuulunut varsin hyvin – hiljaisuudesta ja passiivisuudesta ei kirkkoa voi moittia. Oma kysymyksensä on, missä kirkon väki saa äänensä kuuluviin. Uskon, että sanottavaa julkisuuteen olisi nykyistä paljon enemmän, mutta kanavaa ei ole aina helppo löytää.
Porvoon hiippakunnan piispa Björn Vikström arvostaa pääministerin elettä. Hän pitää itseään hieman jäävinä vastaamaan kysymykseen kirkon julkisesta näkyvyydestä mutta toteaa, että varmastikin hän itse voisi vielä äänekkäämmin ja pontevammin tuoda esille kristillisestä sanomasta nousevia kannanottoja.
– Kuitenkin näitä kannanottoja ei saa tulla liian usein, silloin niiden arvo vähenee. Olisi tärkeää, että tavalliset kirkon jäsenet ja kirkon työntekijät ottaisivat osaa yhteiskunnalliseen keskusteluun sekä perinteisessä mediassa että netissä. Tarvitaan vakaumuksellisia ja inhimillisiä arkikielisiä kannanottoja äärimielipiteiden vastapainoksi.
Kirkkohallituksen diakonian ja sielunhoidon osaston johtaja Kalle Kuusimäki muistuttaa, että on paljon sellaista kirkon vaikuttamistoimintaa, josta mediassa ei puhuta.
– Kirkko on onnistunut varsin hyvin joissain puheenvuoroissa ja niiden medialäpäisevyydessä. Tämä on osaltaan kasvattanut sitä odotusarvoa, että kirkko on näkyvästi ja kuuluvasti heikoimpien puolella. Kirkko voisi kyllä osaltaan olla näkyvämminkin mukana virittämässä ja innostamassa keskustelua hyvinvoinnista, yhteiskunnan visioista, Kuusimäki sanoo.
Kenttäpiispa Pekka Särkiön mielestä kirkon sanomasta nousevat puheenvuorot ovat yhteiskunnallisessa keskustelussa tarpeen, kunhan ne eivät sekoitu puoluepolitiikkaan. Varsinkin ensimmäisen uskonkappaleen alueella kirkolla olisi paljon sanottavaa.
– Aktiiviset mielipidevaikuttajat, joilla on rakentavaa sanottavaa, voisivat käyttää puheenvuoroja nykyistä enemmän.
”On liian helppoa sanoa aina, että tähän ei saa koskea”
Sipilä kertoi Kotimaan haastattelussa, ettei tunne kirkon budjettia tarkasti, mutta piti silti seurakuntien diakoniatyön osuutta suhteellisen pienenä.
Asia on vastaajien mielestä paljon moni-ilmeisempi.
Kalle Kuusimäen mielestä taloudellisen avun tarve on kasvava. Tässä mielessä diakoniatyön rahoitusta pitäisi lisätä. Taloudellisen avustamisen näkökulmasta seurakuntienvarat ovat hänen mukaansa kuitenkin suhteellisen vaatimattomat.
– Samalla on hyvä muistaa, että ihmisten tukeminen on paljon muutakin kuin taloudellista avustamista.
Kuusimäki mainitsee diakonisen toiminnan laajassa mielessä, jolloin sillä tarkoitetaan myös seurakuntalaisten, ei vain viranhaltijoiden tekemään ihmisten tukemista erilaisissa kriisitilanteissa.
Kirkkohallituksen täysistunnon jäsen, lääketieteen tohtori Riitta Alaja muistuttaa, että kirkon auttamistyö on tällä hetkellä tärkein kirkkoon kuulumisen peruste.
– Kirkon jäsenet rahoittavat sekä kunnallis- että kirkollisverotuksen kautta yhteiskunnallista auttamistyötä. Miksi haastaa juuri heitä lisäämään panostaan? Vapaaehtoistyön määrää sekä lahjoituksina ja kolehteina kerättyjä avustusrahoja ei myöskään voi päätellä budjetista, Alaja sanoo.
Arkkihiippakunnan piispan Kaarlo Kallialan mukaan diakoniatyöhön käytettiin esimerkiksi vuonna 2012 kirkon varoista 13 prosenttia.
– Voisihan se toki olla enemmänkin. Avustusmäärärahat ovat kuitenkin viime vuonna hieman kasvaneet ja myös diakoniatyön vapaaehtoisten määrä on kasvanut. Avustuksiin käytettiin viime vuonna liki kahdeksan miljoonaa euroa ja diakoniatyön vapaaehtoisia oli melkein 32 000, Kalliala tietää.
Hän korostaa, että 1 300 diakoniatyöntekijän tuntuma suomalaiseen elämänmenoon on sellainen, että myös päättäjien kannattaa kuunnella sitä.
Kalliala muistuttaa myös, että auttamistyötä ei kirkossa tehdä vain diakoniatyöntekijöiden tai diakoniatyön määrärahojen puitteissa.
– Auttaminen kuuluu kristityn elämänmenoon, niin työntekijöiden, kuin seurakuntalaisten. Esimerkiksi seurakuntien kasvatustyöllä on iso merkitys suomalaisten lapsiperheiden hyvinvoinnille, Kalliala sanoo.
Jari Jolkkonen muistuttaa, että seurakuntien menoista lähes puolet osoitetaan lapsi- ja nuorisotyölle sekä diakonialle, mikä on paljon.
– Diakonia perustuu Kristuksen antamaan tehtävään ja varsinkin pienillä seurakunnilla on aika tiukat budjetit. Siksi diakonia ei voi olla ensisijaisesti raha-avustusten jakamista.
Jolkkosen mielestä diakoniatyön tukemiseksi voisi perustaa nykyistä rohkeammin seurakuntien hallinnoimia säätiöitä, rahastoja tai järjestöjä, jotka voisivat hakea erilaisia projektitukia.
– Esimerkiksi Mikkelin ja Kuopion hiippakuntien sekä Diakin Sokra-hankkeessa kärkymme osaa noin 20 miljoonan euron EU-tukipotista köyhyyden vähentämiseksi Itä-Suomessa.
Jolkkonen rohkaisee pääministeriä jatkamaan vaikeaa, mutta välttämätöntä työtä Suomen kilpailukyvyn parantamiseksi ja valtion velkaantumiskierteen korjaamiseksi.
– Toivon, että oppineet, oppositio ja kirkkokin tekisivät rohkeammin positiivisia avauksia, mistä säästetään ja mitä uudistetaan. On liian helppoa sanoa aina, että tähän ei saa koskea.
”On kirkon sanoman mukaista auttaa muukalaisia ja eniten kärsiviä”
Björn Vikströmin mielestä seurakunnissa tehdään paljon hienoa työtä turvapaikanhakijoiden tukemisessa.
– Heitä tuetaan ja toivotetaan tervetulleiksi edellyttämättä heiltä tiettyä uskontunnustusta. Tämä on minusta erinomaista kristillistä todistusta sanoin ja teoin.
Kirkkohallituksen täysistunnon jäsenen Tapio Seppälän mukaan kirkon rooli on jo nyt merkittävä kotouttamisessa. Samalla kristillinen kotouttaminen on hänestä varsin monimutkainen kysymys, koska hädänalaisten asemaa ei saa käyttää hyväksi myöskään vakaumuksellisissa asioissa.
– Iloitsen kirkon piirissä tapahtuvasta laupiaan samarialaisen toiminnasta. Tähän asti on toimittu oikein ja innolla. Seppälä sanoo.
Kaarlo Kalliala kertoo arkkihiippakunnan seurakuntien osallistuneen turvapaikanhakijoiden auttamiseen heti tilanteen aktualisoiduttua. Yhteistyötä on tehty kaupunkien ja SPR:n kanssa.
– Näyttää siltä, että myös kaupungit ja esimerkiksi SPR ovat olleet tyytyväisiä yhteistyöhön arkkihiippakunnan seurakuntien kanssa. SPR:n kanssa meitä innostaa ja velvoittaa samankaltainen auttamisen etiikka. Turun kaupunki myönsi juuri tunnustuksen seurakuntayhtymän seurakunnille työstä turvapaikanhakijoiden auttamiseksi. SPR:n Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirit ovat myöntäneet arkkihiippakunnan seurakunnille tunnustuksen ”kiitoksena upeasta yhteistyöstä ja auttamisen halusta turvapaikanhakijatilanteessa”.
Kallialan mukaan sekä SPR että kunnat ovat olleet seurakunnille hyviä yhteistyökumppaneita.
– Pidän saatuja tunnustuksia merkittävinä palautteina toisilta ruohonjuuritason toimijoilta.
Pekka Särkiö muistuttaa, että on kirkon sanoman mukaista auttaa muukalaisia ja eniten kärsiviä.
– Monet maahanmuuttajat arvostavat ihmisiä, joilla on hengellinen vakaumus ja jotka toimivat sen mukaisesti. Esimerkiksi monet muslimit ovat löytäneet tiensä kirkkoon. On oikein avata ovet, kun he sitä haluavat ja edetä vaikka rippikoulun kautta kastamiseen. Hengellisten asioitten esillä pitoa on voitu kavahtaa ”suvaitsemattomana” ja rajoittua sosiaaliseen auttamiseen. Pääministeri Sipilän lausunto tuntuu rohkaisevan kirkkoa pitämään hengellistä sanomaansa esillä, jos maahantulijat sitä kaipaavat, Pekka Särkiö sanoo.
Lue Kotimaa24:stä mitä kirkon edustajat vastaavat Sipilälle palkka-alesta.