Täällä he lepäävät. Andalusian auringon polttaman vuoren rinteellä.
Seppo ja Riitta Teinosen maallinen leposija löytyy Benalmadenan kaupungin kansainväliseltä hautausmaalta, tarkemmin sanoen sen pohjoispuoleisesta kolumbaariosta.
Muistolaatassa on teksti Vuestra familia no os olvida. Perheesi ei unohda sinua.
Seppo A. Teinosta (1924–1995) on luonnehdittu 1900-luvun oppineimmaksi suomalaiseksi teologiksi. Hän oli paitsi dogmatiikan professori, kielinero ja intohimoinen tiedemies, myös värikäs ja konfliktinhakuinen persoona, joka kuohutti tunteita ja pyrki viimeiseen saakka salaamaan persoonansa. Parhaiten Teinonen on kenties tunnettu luterilaisesta papinvirasta luopumisesta ja liittymisestään katoliseen kirkkoon.
Teinosten lepopaikka on huikean kaunis. Hautapaasien lomassa kasvaa havupuita, sypressejä ja jopa yksittäinen appelsiinipuukin.
Seppo A. Teinosen syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta, joten on kysyttävä, kuka provosoiva äärimmäisyyksien ihminen oikein oli.
Ja mitä hänelle merkitsi Espanja, maa, johon hän hullaantui viimeisinä vuosinaan niin täydellisesti?
SEPPO A. Teinosen elämän perkaus on kuitenkin pakko aloittaa aivan toisesta ajasta ja paikasta. Teinosta ymmärtääkseen on palattava hänen nuoruuteensa, Lapin tunturien arktiseen helvettiin. Porissa syntynyt Teinonen oli sitä ikäluokkaa, jonka oli uhrattava nuoruutensa isänmaalle ja sodalle.
Teinonen joutui ensin rajuihin jatkosodan lopputaisteluihin Karjalan kannakselle. Sen jälkeen Suomi sujahti syyskuussa 1944 Saksan kainalosta Hitlerin katkeraksi viholliseksi.
Teinonen saapui Lapin kaamokseen nuorena vänrikkinä. Unohdetut suomalaisjoukot työnsivät hitaasti saksalaisia kohti Kilpisjärveä. Tuntureilla saksalaisten luoteja ja miinoja väistellyt Teinonen joukkoineen hiihti, kärsi ja paleli talven 1944–45 jopa 50 asteen pakkasissa.
Sota kivetti ja kovetti persoonan. Älyn vastapaino, ilmeinen herkkyys, saattoi vapautua kahleistaan osittain vasta vanhuuden päivinä Andalusiassa.
Sodan jälkeen haave sotilasurasta vaihtui kiinnostukseen teologiaa kohtaan. Teologian opinnot Teinonen aloitti Helsingissä syksyllä 1945. Valmistuttuaan teologian lisensiaatiksi 1951 hän suuntautui erityisesti ekumeenisiin ja uskontoteologisiin aiheisiin.
Persoonan lukuisista paradokseista kielii muun muassa se, että kiivas ekumeenikko oli läpi elämänsä jyrkkä reformoidun teologian, etenkin sen angloamerikkalaisten haarojen, kiivas vastustaja.
Noihin aikoihin Teinosen ekumeniapyrkimysten tärkeimmäksi, miltei ainoaksi kohteeksi, vakiintui Rooman kirkko.
Teinosten Espanjan vuosien kotiseurakunnan Tahrattoman Neitsyen kirkko sijaitsee aivan Arroyo de la Mielin valtakadun ja rautatieaseman vilinän vierellä.
Andalusialaisen valkoisessa kirkossa on maltillinen torni ja fasadin edessä harvinaisen pitkä, katettu etupiha.
Tässä kirkossa Seppo A. Teinonen kävi taajaan, osallistuen välillä saman päivän aikana useita kertoja ehtoolliselle.
Konsiilivieras rehvasteli varkauksillaan myöhemmin.
Katolisuuteen kiinnittyminen oli Raine Haikaraisen kirjoittaman elämäkerran mukaan pitkän, mutta väistämättömän kehityksen tulosta. Merkittävää oli Teinosen osallistuminen 1960-luvun alkupuolella historialliseen Vatikaanin toiseen kirkolliskokoukseen. Kokouksen uudistushenkinen teologia vaikutti hänen ajatteluunsa syvästi.
Erityisen ylpeä Teinonen oli mukaansa tarttuneesta massiivisesta alkuperäisdokumenttien kokoelmasta. Asiakirjat, joista osa oli merkitty leimalla ”salainen”, päätyivät Helsingin teologiseen tiedekuntaan. Konsiilivieras rehvasteli varkauksillaan myöhemmin.
Lopullinen irtiotto luterilaisesta kirkosta kävi toteen 1987, jolloin professori erosi luterilaisesta pappisvirasta ja liittyi katolisen kirkon jäseneksi. Ero ei ollut katkera, sillä Teinonen tunnusti luterilaisen kirkon edelleen omaksi ”äitikirkokseen”. Sanojensa mukaan hän vain siirtyi ”isovanhempiensa helmaan”.
Irtaantuminen johtui osittain naispappeuden hyväksymisestä, muttei ollut ainoa syy. Teinonen vierasti muun muassa kasvavaa poliittisten puolueiden roolia kirkon päätöksenteossa ja sitä, ettei kirkko perustellut ratkaisujaan kyllin teologisesti.
Teinonen ei maininnut sitä ääneen, mutta kirkollista transitusta vauhditti Haikaraisen elämäkerran mukaan myös syvä kiinnostus katolisen ajan mystikoihin sekä rakastuminen, jopa hullaantuminen Andalusiaan.
AVENIDA DE la Paz -kadulla, Seppo ja Riitta Teinosen viimeisten yhteisten vuosien kotitalon edustalla, U:n muotoinen rakennuskompleksi sulkee sisäänsä laajan, arkipäivänä aution Plaza Mayor -aukion.
Ylimmän kerroksen ikkunat tarjoavat laajan näköalan Välimerelle, jota Teinonen kutsui ”maailmanhistorian johtavaksi kulttuurimereksi”.
Plaza Mayorilta on vain muutaman korttelin matka Avenida Federico Garcia Lorca -kadulla sijaitsevaan Teinosten kantakuppilaan, Restaurante Manoloon.
Lounasmenuun hintoihin tutustuessa tajuaa nopeasti, miksi vienon espanjalaisittain somistettu paikka oli varsinkin Sepon suosikki. Ruoka on hyvin edullista ja välimerenmaiden yleiseen gastronomiaan peilaten myös suomalaisen vähämausteista ja jopa mautonta.
Teinonen pihisti pennejään kaikessa. Luennoilla hänet nähtiin vuosikausia yllään sama nukkavieru ja kauhtunut pikkutakki. Toisaalta kenkien piti samaan aikaan olla tyylikkäät ja puhtaat.
Poikkeuksen roopeankkamaisuuksiin tekivät kirjat. Mittavista kirjahankinnoistaan tunnettu Teinonen imi tietoa kuin sieni, teologian lisäksi etenkin historiasta, kulttuurista, maantieteestä, kielistä ja kulttuuriantropologiasta.
SEPPO JA Riitta Teinonen olivat myös innokkaita matkaoppaiden kirjoittajia. Ensimmäinen opus vuodelta 1979 käsitteli Roomaa.
Olisi ollut loogista, että tie olisi eläkevuosiksi vienyt juuri katolisen kirkon pääpaikallonpaikalle. Joten miksi Teinoset rakastuivat juuri Andalusiaan?
Malagan katolisessa seminaarissa pappi Rafael Vázquez Jiménez, joka vastaa hiippakunnan uskontojen välisestä vuoropuhelusta, koettaa avata alueen uskonnollisia erityispiirteitä.
Jiménez ei tunne Teinosia, mutta kuvaa asioita yleisellä tasolla.
– Kristillinen spiritualiteetti on täällä Malagan alueella elävämpää kuin missään muualla Espanjassa, Jiménez aloittaa.
Uskonnollista hartautta leimaavat hänen mukaansa paitsi vahva käytännön painotus ja kansanomainen uskonnollisuus, myös omistautuminen neitsyt Marialle.
Raine Haikaraisen sanoin Teinonen vei ”katolisuutensa aivan tappiin saakka”, esimerkiksi Maria-dogmien omaksumisessa.
Samalla peruskriittinen Teinonen saattoi provosoivalla tyylillään avoimesti arvostella Vatikaania ja piispoja. Tämä vaikutti siihen, ettei hän saanut kirkolta Andalusiassa kaipaamaansa arvostusta.
Jiménez sanoo, että Andalusian hengellisyyttä leimaa myös historiasta ammentava vieraanvarainen asenne muita traditioita kohtaan.
– On hyvä muistaa, että Andalusiassa islamilaiset vaikutteet elivät Espanjassa pisimpään, ennen reconquistaa, maan takaisinvaltausta kristityille.
Juutalainen ja islamilainen traditio kiehtoivat Teinosta. Hän arvosti ja kirjoitti teoksissaan ylistävästi Andalusian keskiaikaisista islamilaisista ja juutalaisista ajattelijoista.
TEINOSET KUVASIVAT viimeisten vuosien matkaoppaissaan myös Marbellan kaupungin pohjoispuolisiin vuoristokyliä.
Mutta sitä ennen hieman enemmän Riitasta.
Raine Haikarainen on todennut Riitta Teinosen olleen täysin korvaamaton paitsi Seppo A. Teinosen elämälle, myös hänen uralleen. Seppo kirjoitti koko tuotantonsa kynällä (!), jonka jälkeen Riitta oli se, joka puhtaaksikirjoitti tekstin useiden kriittisten huomautusten ja keskustelujen jälkeen.
Paratiisin mailla -teos on Seppo ja Riitta Teinosen kirjaksi tyypillinen, täyteen ahdettu faktapaketti vuoristokylien kulttuuria ja pyhiä ihmisiä.
Mystiseksi maestroksi Teinosen tekikin juuri se, että hän puhui ja kirjoitti uskomattoman vähän itsestään.
Joka kerta, kun kirjoittajien odottaa kertovan kokemuksistaan Ojénissa ja muissa vuoristokylissä, saakin sivukaupalla pelkkää asiaa.
Oman kokemusmaailman sulkeminen ulkopuolisilta sulkee tietyllä tavalla Teinosen elämänkaaren Lapin rankoista nuoruusvuosista appelsiini-, manteli- ja oliivipuiden verhoamiin Andalusian paratiisikyliin.
Seppo A. Teinonen halusi salata itsensä ja mysteeriksi hän jäikin.
Faktojen rakosista löytyy sentään muutama paikka, joissa Teinoset raottavat kokemaansa.
OJÉNIN NUESTRA de la Encarnacion -kirkosta löytyy piispa Dionysioksen patsas, joka pitelee omaa päätään kädessään. Teinoset saivat vierailustaan kirkossa innoitteen kirjoittaa laveasti marttyyripiispasta.
Arabi-moriskojen aikoinaan asuttamassa Alozainan kylässä on puolestaan kirkko, jonka eteisaulasta löydän Teinosten tavoin pyhän Jaakobin, maurien surmaajan, joka lävistää keihäällään kaksihaaraisen parran omaavan moriskon rinnan.
Teinonen oli sitä mieltä, että kristinuskoa voidaan puolustaa myös asein.
Toinen tänä päivänä vastustusta herättävä ajatus oli rakastuminen härkätaisteluihin.
“Härkätaistelun spiritualiteettia” ja taurologiaa Teinosen kerrotaan opiskelleen jopa Malagan yliopistolla.
Härkätaisteluareena on paikka, jossa tulee stoppi.
En ole mikään eläinten oikeuksien esitaistelija, mutta sinne en Seppo A. Teinosen jalanjälkiä suostu seuraamaan.
Jutun pääasiallisena lähteenä on käytetty Teinosten matkaoppaita, Raine Haikaraisen haastattelua sekä hänen kirjoittamansa teosta Mystinen Maestro. Seppo A. Teinosen pitkä pyhiinvaellus (Kirjapaja 2018).
***
Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!
Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.
Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.
Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.
Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!
Ilmoita asiavirheestä