Kun rovasti Raimo Vuoristo 19. lokakuuta 2026 tapansa mukaan illan päätteeksi luki vaimonsa Sinikan kanssa tutun iltarukouksen, oli seuraavana aamuna käynyt toteen pyyntö ”taivaaseen ota tykösi”. Osuvasti tuon viimeisen päivän tunnussanan teksti kuului: ”Papin suun tulee jakaa tietoa, hänen huuliltaan odotetaan opetusta.” (Mal.2:7)
Raimo syntyi Viipurissa 1. maaliskuuta 1943. Karjalaisuus oli Raimossa läsnä ja hän arvosti karjalaisuuttaan. Erilaisten evakkovaiheitten jälkeen perhe asettui 1948 Harjavaltaan, pojan ollessa viisivuotias. Harjavallasta muodostui lapsuus- ja koulukaupunki. Kaupunki, joka myös Raimon ollessa eläkkeellä kilpaili tasavertaisesti Rauman kanssa kotipaikan asemasta, ja johon Raimo myös halusi tulla haudatuksi vanhempiensa viereen.
Abiturienttivuotenaan Raimo sai sisäisen kutsun teologian opintoihin. Yksi hänen keskeisiä vaikuttajiaan oli Rolf Arnkil teoksellaan Perimmäisten kysymysten äärellä. Helsingin yliopistossa suoritettujen teologian opintojen jälkeen arkkipiispa Martti Simojoki, jota Raimo suuresti arvosti, vihki hänet papiksi vuonna 1970.
Lyhyet työsuhteet Kiukaisissa, Sammaljoella ja Punkalaitumella jäivät taakse, kun Raimo muutti vuodenvaihteessa 1973–74 Raumalle, jonne hänet oli valittu kappalaisen virkaan.
Raimo perheineen viihtyi Raumalla erittäin hyvin ja raumalaiset ottivat hänet lämpimästi vastaan.
RAIMO JATKOI kouluttautumistaan yhteiskunnalliseen työhön. Hän työskenteli Rauma-Repolan kuorimossa tutustumistöissä sekä telakalla kahden vuoden ajan yhden päivän viikossa. Koulutukseen kuulunut opintomatka Manchesteriin teki hänestä paikallisen jalkapalloseuran kannattajan.
Raimo oli kasvanut sodan jälkeen nopeasti teollistuvassa Harjavallassa, ja sanoi oppineensa ymmärtämään tehtaiden merkityksen alueen hyvinvoinnille. ”Materia ja henki, maallinen ja hengellinen eivät ole koskaan muodostuneet minulle vastakohdiksi, ne kuuluvat samaan todellisuuteen, samaan maailmaan”, totesi Raimo Vappu-Erika Koskisen kirjassa Raumalaisia rakentamassa ja asuttamassa kaupunkiaan.
Työn ja arjen arvostaminen, samalla erittäin hyvä taito kohdata ihmisiä aidosti ja lämpimästi, halu parantaa maailmaa työoloista lähtien ja muuttaa kirkkoa ihmisläheisemmäksi myös fyysisesti raskaan työn tekijät huomioiden, sekä kuitenkin samalla melko perinteinen hengellisyys herättivät 1970-luvun ja 1980-luvun Raumalla suurta vastakaikua. Raimon kutsuihin vastattiin kyllä.
Vuoden 1986 Rauman seurakunnan kirkkoherranvaalissa Raimo Vuoristo sai enemmän ääniä neljännellä vaalisijalla kuin kolme varsinaisella vaalisijalla ollutta yhteensä. Todennäköisesti nuo vaalit olivat kimmokkeena siihen, että hän suostui ehdokkaaksi seuraavan vuoden eduskuntavaaleissa.
PUOLUEVALINTA OLI hänelle itsestäänselvyys, koska hän oli ollut sosiaalidemokraattien nuorisotoiminnassa mukana Harjavallassa, ja lahjakkaana sanankäyttäjänä hän puhui mielellään ”solidaaridemokratiasta”. Eduskunnassa hän vaikutti kaksi kautta 1987–1995 muun muassa puolustus-, talous-, laki- ja perustuslakivaliokunnassa jäsenenä ja varajäsenenä. Vuoristo johti valtion luonnonvaraneuvostoa vuosina 1987–1991. Presidentin valitsijamiehenä hän toimi vuonna 1988.
Hänelle oli tärkeää pyrkimys ehdottomaan oikeudenmukaisuuteen ja heikomman puolustamiseen. Oikeudenmukaisuus ei saanut olla armotonta, vaan siihen kuului myös armo, armollisuus. Raumalle palattuaan Raimo toimi myös käräjäoikeuden lautamiehenä.
Vuoden raumalaiseksi hänet on valittu peräti viisi kertaa kaupunkilehti Raumalaisen äänestyksissä.
RAIMO VUORISTO oli hyvin suosittu toimituspappi, joka on kastanut, vihkinyt ja siunannut hautaan varsin ison joukon raumalaisia. Monille hän oli rakas perhepappi. Myös rippikouluja Raimo piti mielellään.
Nuorena Raimo harrasti monipuolisesti urheilua, jota hän myöhemmin seurasi innokkaana penkkiurheilijana. Helsingin Sanomien 50-vuotishaastattelussa hän totesi, ettei harrasta mitään, vaan pelkästään ollessaan ihminen hän on aktiivisimmillaan. Silloin hän luo. Raimo oli yhtä aikaa pohdiskelija ja toiminnan mies, joka sai ihmiset liikkeelle.
Raimo Vuoristo valittiin lopulta Rauman seurakunnan kirkkoherraksi syksyllä 1999. Virkakausi jäi lyhyeksi, vain runsaaseen kolmeen vuoteen, sairastumisen vuoksi. Merkittävä saavutus oli Raimolle rakkaan Karvatin leirisaaren uudisrakentaminen. Jokamies-näytelmää esitettiin kirkon pihalla kahtena kesänä.
JÄÄTYÄÄN RAUMAN seurakunnan kirkkoherran virasta eläkkeelle, koki Raimo erityisen tärkeäksi eläkeläisten ja ikäihmisten henkisen ja hengellisen hoitamisen. ”Olen itse saanut niin paljon, että haluan jakaa ja antaa takaisin”, hän kerran taustoitti toimintaansa.
Raumalla ja Harjavallassa Raimon toimesta käynnistyi edelleen toimiva Kymppiluokka, jossa monen eri alojen asiantuntijat ja kulttuurivaikuttajat vierailivat. Virret ja tutut kirkon rukoukset olivat oleellinen osa tapahtumien sisältöä.
Toinen Raimon luoma toimintamuoto oli samoin periaattein toimiva yli 70-vuotiaille kohdennettu Iki-ihmisten kerho, joka oli niin suosittu, etteivät varatut tilat tahtoneet riittää. Harjavallassa se toimi iki-ihmisten rullaatikerhon nimisenä.
1970-luvulla rakennutetun Meriristin leiri- ja toimintakeskuksen toiminta uudessa lähiössä kuului Raimon vastuulle. Raimo myös asui kaikki Rauman vuotensa kerrostalossa Meriraumassa. Meriristin toiminta oli vilkasta ikonimaalareista lentopallon pelaajiin, mihin ryhmään hän itsekin aktiivisesti osallistui.
Toinen oli ”pink ponk” niin kuin hän peliä kutsui. Tullessaan kirkkoherraksi virastotalon alakertaan hankittiin pingispöytä, jonka ääressä pelattiin niin spontaanisti kuin järjestettyjä työyhteisön cup-kisoja. Allekirjoittaneet jatkoivat Raimon kanssa viime vuosiin asti harrastusta, jossa oli mukana myös lääninrovasti Tapio Seppälä.
RAIMO OLI monenlainen esikuva ja hän jätti suuret saappaat. Eräs rouva totesi Haappusten eläkeläispiirissä, kun tämän viikon maanantaina kerrottiin Raimon poismenosta, että raumalaiset saavat olla kiitollisia, että heillä on ollut sellainen pappi kuin Raimo.
Raimon armolahjat olivat niin henkilökohtaisissa kohtaamisissa kuin suurten joukkojen tavoittamisessa, mutta tärkeimmät ja läheisimmät hänelle olivat aikoinaan Rauman seurakunnan lastenohjaajana toiminut vaimo Sinikka ja Sastamalassa kanttorina toimiva tytär Päivi. Heille Raimon läsnäolo oli elämää parhaimmillaan. ”Taivaaseen ota tykösi.”
Jukka Purhonen
Timo Sjöman
Kirjoittajat ovat Raimon entisiä työtovereita ja ystäviä.