Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan entinen kanttori, säveltäjä, musiikkineuvos Eero Emil Erkkilä kuoli 13.6.2026 85 vuoden ikäisenä Hämeenlinnassa.
Eero Erkkilä oli syntynyt välirauhan talvena 20.1.1941 Lohtajalla puuseppä Emil Erkkilän ja Aili o.s. Niemelän lapsena. Jäätyään leskeksi isä oli avioitunut uudelleen. Perheeseen syntyi kaikkiaan 16 lasta, joista Eero oli kymmenes.
Eero varttui evankelisella seudulla. Jo 4-vuotiaasta hänen mieleensä oli painunut väkevä kokemus kirkkomatkasta isänsä kanssa. Kotona oli urkuharmoni, ja siellä musisoitiin paljon. Jo varhain Eero tiedosti, että hänestä tulee kanttori. 6-vuotiaana hän soitti virsiä neliäänisesti.
Pikkupojasta alkaen hän säesti rukoushuoneella seuraväkeä. Meno oli reipasta, kun lapset ja nuoret kokoontuivat harmonin taakse laulamaan. Alle 10-vuotiaana hän toimi kirkossakin ”pikkulukkarina”.
Puusepän poika peri myös nikkarin taidot. Tekemänsä öykin (ruuhi) kanssa hän oli vaarassa hukkua. Pelastuttuaan hän lupasi elämässään palvella Jumalaa.
KANSAKOULUN JÄLKEEN 16-vuotiaana vuonna 1957 Eero pyrki Sibelius-Akatemiaan, mutta otti ensin vauhtia Kaustisen Evankeliselta Kansanopistolta. Vuotta myöhemmin hän aloitti kirkkomusiikkiopinnot.
Lähtiessään maailmalle hän sai eräältä mieheltä legendaariset terveiset Helsingin herroille vietäväksi: ”Sano niille…!” ”Mitä?” kysyi Eero. ”No sano niille! ” mies toisti.
Eero avioitui vuonna 1961 Sinikka o.s. Isokosken kanssa. Heille syntyi pojat Jari, Janne ja Jere.
Opiskeluaikana Eero hoiti jo kanttorin sijaisuuksia. Kanttoriurkurin tutkinnon hän suoritti vuonna 1962, sai konservatorio-osaston päästötodistuksen vuonna 1964 ja suoritti laulu- ja urkudiplomin vuonna 1966. Hän opiskeli myös kuoronjohtoa ja sävellystä.
Vuonna 1962 Eero valittiin ensimmäiseen virkaansa Töölön seurakunnan urkuriksi. Vuodesta 1964 hän toimi myös Suomen Kansallisoopperan tenorisolistina. Laulu- ja urkuensikonsertin hän piti vuonna 1966.
VUONNA 1967 hänet kutsuttiin vasta perustetun Keski-Pohjanmaan musiikkiopiston johtajaksi Kokkolaan. Hänestä tuli myös Keski-Pohjanmaan maakuntakuoron johtaja. Helsingissä hän jatkoi oopperassa. Lisäksi hän toimi Sibelius-Akatemian ja Teatterikorkeakoulun laulunopettajana sekä Polyteknikkojen Kuoron johtajana.
Vuodesta 1970 hänet valittiin Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kanttoriksi. Vanhan kirkkokuoron sijaan hän perusti Helsingin Katedraalikuoron, josta tuli maan suurin sekakuoro.
Tasosta kertoo, että se saattoi saada tuntia ennen jumalanpalvelusta yöllä syntyneen sävellyksen eteensä. Rinnalle syntyi Helsingin Katedraaliorkesteri.
Oopperassa hänestä tuli kuoromestari. Lisäksi hänet kutsuttiin elokuvarooleihin. Vuosina 1981–82 hän johti myös Chorus Ecclesiae Finlandiae -kuoroa.
Kaiken keskellä hänestä kasvoi kirkkomusiikkisäveltäjä. Oppia hän haki ulkomailtakin. Käännekohdaksi muodostui, kun Lohtajan 400-vuotisjuhliin emerituskirkkoherralta ja häneltä tilattiin juhlamessu Vexilla Regis.
Vuosi juhlien jälkeen syntyivät Lohtajan kirkkomusiikkijuhlat, joiden taiteellisena johtajana Eero toimi vuosina 1979–87. Yksi hänen säveltämistään ja johtamistaan teoksista oli Salvator-oopperaoratorio. Suurteosten rinnalla sävellyksistä tulivat tunnetuiksi muun muassa Oi Natsarealainen ja Siionin kanteleeseen otettu Pienen iltarukous.
KESKEN KIIREISIMPIEN vuosien Eeron pysäytti vakava sydänsairaus vain 42-vuotiaana. Se johti lopulta sairauseläkkeelle vuonna 1988. Sairauden hän koki kuin vastauksena rukoukseensa: ”Anna hyvä Jumala minulle aikaa julistaa sinun evankeliumiasi säveltämällä sitä!”
Työkuorman alla sairastuneen miehen elämässä alkoi uusi vaihe. Sävellystyönsä huipentumana Eero koki Kalastaja-oopperan, jonka kantaesitys tapahtui kirkkomusiikkijuhlilla Lohtajan kirkossa vuonna 2000.
Hänestä kirjoitettiin myös hyvin henkilökohtainen elämäkerta Arpa lankesi minulle, joka julkistettiin kirkkomusiikkijuhlilla vuonna 2011.
Eero muistetaan paitsi huumorin viljelijänä myös sydämellisenä ja syvästi kristittynä miehenä. Muistiin ovat jääneet kanttoriveljen sanat sairauteen liittyen: ”Sukuvika, mutta Eerossa on ollut eniten höyryä.” Hänen luomisvoimansa kumpusi koettelemusten keskeltä. Raskas oli kohdata myös oman pojan varhainen menetys.
VUONNA 2015 Eero avioitui nuoruuden ystävänsä Viola o.s. Niemen kanssa. Heidän kotinsa oli Janakkalassa.
Eero sai olla viimeiseen elinpäiväänsä saakka kotona. ”Minä jätän sinut Jumalan armon varaan”, sanoi puoliso viimeisillä hetkillä, mihin Eero vastasi: ”Niin minäkin sinut.”
Eero Erkkilä siunattiin 12.7.2026 Lohtajan kirkossa ja hänet saatettiin Lohtajan hautausmaahan. Muistotilaisuus vietettiin Ohtakarin leirikeskuksessa.
Tuomo Jukkola
lapsuudesta lähtien Eeron tuntenut ja hänet siunannut ystävä
Jari Nurmi
työtoveri ja ystävä Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan ajoista alkaen